Älä sano mitä ajattelet

Jos minulle joskus joku erehtyy sanomaan: ”Olet kaunistunut” tulee väistämättä mieleeni, mitenkähän ruman näköinen olen tähän mennessä ollutkaan. Peiliin katsoessa ei siellä nimittäin tuon ”kaunistumisen” jälkeenkään kovin häävi naama katso vastaan.Tuota samaa kuulin kerran bussissa jonkun takanani pohtivan kaverilleen: onko ollenkaan kohteliasta sanoa toiselle, että tämä on kaunistunut, vaikka puhuja sen kohteliaisuudeksi tarkoittaakin.

Tällaisia hyvässä uskossa sanottuja lausumia on vaikka kuinka paljon:
”Olet samannäköinen kuin 20 vuotta sitten!” Tämä on kai aiottu kohteliaisuudeksi ja tarkoitetaan, että toinen on nuoren näköinen. Mutta voihan sen niinkin tulkita, että asianomainen on ollut aina vähän vanhan näköinen. Itse en ainakaan pidä sitä enää kovin kohteliaana, varsinkin kun mielestäni näytän jo vanhalta. Eli siis: olenko ollut vanha jo syntyessäni?

”Olet käynyt parturissa”, ”Sinulla on uusi pusero” ovat mielestäni turhia, vaikka ne on tarkoitettu kohteliaisuuksiksi. Väistämättä tulee mieleen, että oli siis jo aikakin ostaa uusi pusero ja johan tuota joutikin mennä parturille.

Joku katsoo valokuvaansa ja kauhistelee itseään: ”Olenpa minä kauhean näköinen!” Silloin ei kannata missään nimessä sanoa: ”Ainahan sinä tuon näköinen olet”, vaikka toinen olisi kuinka söpö kuvassa. Kauhistelija loukkaantuu takuuvarmasti.

Jos joku on tehnyt juuri jonkin älykkään huomion, älä ihmettele: ”Mistä sinä tuon tiesit?/ Ai, sinä tiesit sen!” Näin lausuessasi ilmaiset vahingossa, että olet pitänyt toista tyhmänä.

Arkipäivän puheessa on paljon myös tilanteita, jolloin ei sananmukaisesti tarkoiteta sitä, mitä sanat merkitsevät, vaan lausumat saavat merkityksen tilanteesta:

”Puhelin soi!” tarkoittaakin: ”Vastaa siihen!”
”Täällä on kylmä!” = ”Sulje ikkuna!”
”Posti tuli.” = ”Hae posti laatikosta!”
”Onpa kello jo paljon!” = ”Olisikohan vieraiden jo aika lähteä!”
”Onpa ihanan pehmeä tyyny!” = haluat tyynyn itsellesi.

Tuo viime mainittu tyynyjuttu sattui itselleni Saksassa. Ihastelin pehmeää tyynyä ja tuttavani oli väkisin työntämässä minulle tyynyä mukaani Suomeen, kun luuli minun sitä haluavan itselleni. Minulla oli suuria vaikeuksia yrittää kieltäytyä, kun vastapuoli luuli minun vain kohteliaisuudesta kieltäytyvän.

On olemassa kielitieteen haara, pragmatiikka, joka tutkii kielen käyttöä tilanteessa ja kontekstissa eli asiayhteydessä. Eri asiat merkitsevät eri ihmisille eri asioita. Puhumattakaan, että eri kulttuureissa samoilla sanoilla ja kohteliaisuusmuodoilla on ihan eri merkitys. Varmaan jokainen on joutunut tästä syystä hämmennyksiin ulkomaalaisen kanssa. Ja kun puheeseen lisätään vielä kehonkieli, voi tulos olla joskus uskomaton.

Eli pragmatiikka on lähinnä kuulijan ongelma: Ihmiset eivät sano aina sitä mitä tarkoittavat eivätkä tarkoita sitä mitä sanovat.

Kommunikoinnissa ei aina siis auta äidin vanha viisauskaan: Ajattele, mitä sanot, ettet sano, mitä ajattelet!