maanantai 12. syyskuuta 2011

Kourallinen ampiaishämähäkkejä

Jos sinulle annetaan kourallinen dollareita, paljonko silloin saat? (Vanha lännenelokuva Kourallinen dollareita). Minä ainakin kuvittelisin saavani niin paljon kuin peukalohankaan mahtuu. Paitsi jos ne ovatkin kolikoita, täytyy olla tarkkana, etteivät pääse putoilemaan. Tai jos terveysihmiset kehottavat syömään kourallisen pähkinöitä, kahmaisen silloin kulhosta kouralla ja syön suihini.

Mutta kun tänä aamuna Aamu-TV:ssä kerrottiin, että Suomesta on löytynyt vain kourallinen ampiaishämähäkkejä, ei minulle oikeasti selvinnyt tarkkaan, paljonko niitä on löytynyt. Kuka ne on kaikki ottanut kouraansa? Paljonko hämähäkkejä menee yhteen kouraan? (Kuvassa oleva ötökkä ei ole ampiaishämähäkki, vaikka onkin samanlainen raitapaita).

Ja ihmeellisesti juuri tänään satuin lukemaan viime viikolla tulleesta Suomen kuvalehdestä, että puoli kourallista toimittajia oli uutisoimassa WTC:n tuhoa. Paljonko on puoli kourallista toimittajia? Testasin kollegoilla, ja jotkut olivat sitä mieltä, että puoli kourallista on kolme henkeä. Kenen kourilla ne on  mitattu?
Minusta tuntuu, että kourallinen-sana on tullut oikein muotiin. Yhtäkkiä sitä on viime aikoina ollut joka puolella. Ajatuksena tietenkin, että jotain on vain vähän tai muutama.
***
Muuten, kourasta puheen ollen, mitä tarkoittaa: Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla? -Vastaus: Parempi pyy kourassa. Pivo on kouran vanhentunut nimitys.

torstai 1. syyskuuta 2011

Poimulehti ja leskenlehti

 Minusta on kovin viehättävää, että monia kasveja ja eläimiä eri kansat nimittävät eri tavoin. Vaikkapa poimulehti (Alcemilla vulgaris) ei ole muiden kuin virolaisten (kortsleht) mielestä ollut poimulehti. Muilla kansoilla on tullut kasvia katsoessa mieleen ihan jotain muuta.

Kasvin lehdellehän jää helposti kastepisaroita, joten ruotsalaiset nimittävät kasvia nimellä daggkåpa. (dagg=kaste, kåpa =huppuviitta, mutta myös kotelo). Saksalaisten mielestä kasvi on näyttänyt naisten takilta (Spitzlappiger Frauenmantel). Eikä ollenkaan pahantuntuinen nimitys. Kun lehteä katsoo, voi hyvin kuvitella, miten naiset ovat kulkeneet tuollaisissa liehuvissa mantteleissa.

 Minulle oli yllätys, että espanjaksi poimulehti onkin leijonan jalka (pie de león), samoin tanskaksi ja ranskaksi. Mutta kun lehteä katsoo, voihan sen leijonan tassuksikin mieltää. Suomalaisilla ei vain tule ensimmäiseksi mieleen. Ranskalaiset voivat nimittää sitä saksalaisten tavoin myös naisten takiksi.

Leskenlehtikin (tussilago farfara) on mielenkiintoinen. Viroksi kasvi on paiseleht, leskestä ei tietoakaan. Germaanisissa ja romaanisissa kielissä se on kaikissa järjestään hevosen kavio (esim. ruots. hästhov, engl. coltsfoot). Jos lehteä tutkii, onhan se kavionmuotoinen.
(Sivumennen sanoen: Tässä yhteydessä vahingossa opin senkin, että englannin colt, joka esiintyy kaikissa miehissä yhteyksissä, tarkoittaa orivarsaa).

On hyvä, että on keksitty kasveille ja eläimille yksiselitteiset tieteelliset nimet, sillä muuten ei todellakaan olisi selvää, mistä kukin puhuu. Sellainenkin kasvi kuin hevosen häntä/poninhäntä ruotsissa tarkoittaa vesikuusi-nimistä kasvia (hästsvans), mutta hevosen häntä espanjassa onkin peltokorte, la cola de cavallo.

Voikukasta sekä orvokista ja lemmikistä olen kirjoittanut joskus aiemmin.