Tuli taas uusi postimyyntiluettelo. Ja hyvä ettei sanakirjaa tarvinnut vetää hyllystä, ihan kuin olisi lukenut vieraskielistä lehteä.
Varsinkin vaatteitten nimitykset ovat uudistuneet niin, että ellei kuvaa olisi, ei tietäisi, mitä on tilaamassa. Ei sovi enää puhua pitkiksistä, vaan leggingseistä, vaikka materiaali on ihan sama. On kyse ihonmyötäisistä trikoohousuista. Erona vain on karkeasti ottaen se, että jos niitä käyttää yöllä tai oloasuna, ne ovat pitkikset, päiväkäytössä leggingsit. Pitsiä voi olla sekä yöllä että päivällä.
Caprit ovat tulleet jokunen vuosi sitten uudelleen kieleen, vaikka caprihousuista on kyllä puhuttu jo kymmeniä vuosia. Caprit ovat polven alapuolelle ulottuvat housut, joissa on sivuhalkio. Näyttää luettelon sivuilla olevan sportticaprejakin (ei siis tietystikään urheilucapreja), joissa ei ole mitään sivuhalkiota, on vain pituus polven alapuolelle, onpa capripyjamiakin.
Body on tullut myös muutama vuosi sitten. Se on vaatekappale, jossa on rintaliivit, paita, ja housut samassa vaatteessa. Sana on kätevä, suomalaista ei kai ole kukaan yrittänytkään keksiä. Samannäköisestä vauvanvaatteestakin on alettu käyttää tuota sanaa, ei ollut bodeja olemassa silloin, kun omat lapset olivat vauvoja.
Nuo sanat ovat ilmeisesti tulleet jäädäkseen. College-paidallekaan ei vielä ole keksitty suomalaista vastinetta, eikä kirjoitusasukaan ole suomalaistunut, vaikka sana on vanha, samoin shortsit kirjoitetaan yhä h:lla, mikä kielii sanan nuoruudesta kielessä. Bermuda-shortsit ovat jääneet myös kieleen, sana on vanha, mutta sisältää vielä vieraan b:n.
Mietin vain, tietääkö esimerkiksi miespuolinen lukija mitä ovat ribbipusero, neulebolero, toppi, poolotunika, duffeltakki, mikrofleece. Vilkaisu miestenvaatesivuille osoittaa, että vieraskielisten sanojen käyttö ei siellä olekaan niin yleistä kuin naistenvaatteitten yhteydessä.
Cata- Gigi, Zoe- Zippa-farkut ovat jonkun firman eri farkkumalleja. Enää ei riitä, että luettelossa lukee pelkästään farkut, jokaisella mallilla pitää olla mahdollisimman myyvän tuntuinen nimi. Tällaisista lähtee helposti tuotemerkki yleisnimeksi. En ihmettelisi, vaikka joku vetäisi jo aamuisin pelkkiä zippoja jalkaansa ja joku toinen etsiskelisi gigejään.
Farkkujen lahkeistakin käytetään nimityksiä bootcut- tai bootleg-lahje. Miksihän näitä tarvitsee edes englanniksi laittaa, koska ne monissa mainoksissa täytyy kuitenkin suomentaa ja selventää, että on kyse lievästi alaspäin levenevistä farkuista.
Sama tilanne alusvaatesivustoilla. Siellä myydään Pure Lace –alushousuja (pitsisiä), Minimizer-rintaliivejä, Slimmer control – ja Waistnipper-vartaloliivejä, Minimizer-bodyshaper, Antistress-tukisukkia. Kaikilla tuotteilla on oltava ns. hienoja englantilaisia nimiä, mutta ne on vieressä selitetty kuitenkin suomeksi. Kuulostavathan ne hienommilta, koska kaikki eivät niitä edes ymmärrä. Ei olisi kiva, jos liivin nimi olisi Läskit peittävä –vartaloliivi.
Alushousut ja kalsarit eivät ole enää yhtenäiset ja samanlaiset. Täytyy tietää, millaisia housuja on ostamassa, joten erikoissanasto on tarpeen. Ja malleja ja muotojahan riittää: stringit, tangat, maxit, hipsterit, boxerit.
Kengistä ei voi puhua enää patikointi-, kävely-, voimistelukenkinä, vaan täytyy ilmoittaa ne yksilöidymmin. Lieneekö englantilainen sana kuitenkaan aina sen tyhjentävämmin ilmaistu: trekkingkengät, skatekengät, streetkengät, fitnessjalkineet.