Matti ja Maija Meikäläinen ovat kaikille tuttuja. Hehän ovat kuvitteellisia henkilöitä, joilla tarkoitetaan keskivertoihmistä, Tavallista Tallaajaa, kadunmiestä, jokamiestä, meikäpoikaa/meikätyttöä.
Suomen kieli ei ole ainoa, jossa keskivertokansalaiselle on jokin erityinen nimitys. Useimmissa kielissä on jokin erityinen ilmaus tai jokin erittäin yleinen etu- ja/tai sukunimi, jolla ilmaistaan jokamiestä. Muutamia esimerkkejä eri kielistä:
Englannin kielessä Tom, Dick and Harry on yhtä kuvaava kuin meidän Matti ja Maija.
USA:ssa ovat tavallisia mm. John/Jane Q. Public, John/Jane Q. Citizen, John and Jane Q. Taxpayer. Myös: Average Joe, Ordinary Joe ja Joe Sixpack.
USA:ssa on mahdollista käyttää virallisestikin nimityksiä John Doe tai Jane Doe mikäli on tilanteita, joissa on kyseessä tuntematon henkilö, esimerkiksi sairaalassa tuntematon potilas tai ruumis.
Monet tuntevat myös ruotsinkielisen ilmauksen Medelsvensson eli keskivertosvenssoni. Tavallisen ihmisen elämää elävä viettää svenssonliv. Jokamies voi olla myös Nisse i Hökarängen, miksei myös Svenne tai Mannen på gatan. Mutta jos suomalainen valittaa, että "Meikäläinen ei saanut olla mukana", voi ruotsalainen ilmaista saman vaikkapa näin: "en annan fick inte vara med".
Saksassa Meikäläinen on Otto Normalverbraucher (=Otto Normaalikuluttaja). Jedermann (=jokamies) on myös yleisesti käytetty, samoin käytetään nimiparia Hinz und Kunz (Lyhenne nimistä Heinrich ja Konrad). Kaavakkeissa voi olla myös Max/Erika Mustermann, vastaa suomen Erkki Esimerkkiä. Samoin Lieschen Müller voi edustaa koko kansaa.
Sveitsissä sanovat Herr und Frau Schweizer tai Schwyzer Sveitsin murteella, samoin Itävallassa Herr und Frau Österreicher (=Herra ja rouva Itävaltalainen).
Virolaisilla yleinen koko kansaa edustava nimi on Jaan Tamm. Iäkkäästä naisesta käytetään myös nimitystä Tädi Maali, jolla tarkoitetaan mallitätiä.
Espanjankielen meikäläisiä ovat mm. Fulanito de Tal tai Menganito de Cual, voisivat olla vähän samaa kuin suomen ´joku tyyppi´ tai ´kuka tahansa´. Pepe Pérez on myös yleinen.
Venäjällä jokamiestä edustaa Ivan Ivanov, Puolassa Jan Kowalski, Norjassa Ola ja Kari Nordmann, Tanskassa Hr. og fru Jensen tai Morten Menigmand, Ranskassa Jean Dupont ja Italiassa vaikkapa Tizio tai Mario Rossi.
Virallisissa yhteyksissä käytetään monissa kielissä latinasta peräisin olevaa ilmausta NN, Nomen nescio = nimi tuntematon. Suomessakin tätä käytetään, mutta minulla on tuntuma, että tämän kirjainyhdistelmän käyttö olisi nykyään vähäisempää kuin aiemmin.
lauantai 17. marraskuuta 2012
tiistai 9. lokakuuta 2012
Ihmeellisiä kasvinnimiä
Yllä ketunleipä eli käenkaali, ruots. harsyra (jäniksenhappo), viroksi jäniksenkaali
Mitä
kasvia luulet saksalaisten tarkoittavan ”taivaan avaimilla” eli ”avainkukalla” ”Schlüsselblume”?
No tietysti kevätesikkoa, selvähän se!
Kun katsoo kukkaa, kukat nuokkuvat kuin avainnipussa. Tosi mielenkiintoista on
tutkia erikielisiä kasvien ja eläinten nimiä. Suurin osa nimistä ei muistuta
yhtään suomalaisia nimiä. Varsinkin lajien kansanomaiset nimet ovat hauskaa
luettavaa.
Ihan
vain malliksi olen kääntänyt muutaman ruotsinkielisen kasvin nimet
sananmukaisesti suomeksi. Mutta sananmukainen käännös ei suinkaan ole välttämättä
sama kuin kasvin oikea nimi. Tällä kertaa saat kokeilla ärsyttää
aivonystyröitäsi ja arvuutella ensin itse, mitä seuraavat kymmenen kasvia ovat
oikeasti. Arvaa ellet tiedä. Perässä seuraa kasvin oikeat nimet.
1 1. morsiamen
harja, 2. voipallot, 3. älä unohda minua, 4. papinkaulus eli liperit,
5.
voikukka, 6. matoruusu, 7. käärmeenmarja,
8. hevosenkavio, 9. verijuuri, 10. kissankäpälä
kevätesikko, viro: nurmenukk
Oikeat nimet:
1 1.
brudborste=huopaohdake
2. smörbollar=kullero 3. förgätmigej=lemmikki
4. prästkrage=päivänkakkara 5.
smörblomma=niittyleinikki!
6. maskros=voikukka 7. ormbär=sudenmarja
8. hästhov=leskenlehti
9. blodrot=rätvänä 10. kattfot=kissankäpälä.
Viimeinen
eli kissankäpälä oli kompa, sillä se on sama ruotsiksi ja suomeksi.
Entäs
tunnetko englantilaisia nimiä? Mitä mahtavat olla suomeksi tällaiset hullut
kasvinnimet:
1 1. jerusalemin
risti 2. hollantilaisen housut 3. sureva leski 4. lehmän huuli 5. ketunhanskat
Oikeat nimet:
1. Jerusalem
Cross=palavarakkaus. (Googlaa netistä Jerusalemin risti, huomaat, että kukka
näyttää samanlaiselta kuin kyseinen risti).
2. Dutchman's trousers=särkynytsydän (ruotsalaiset
voivat nimittää sitä luutnantin sydämeksikin). 3. mourning widow=tumma
kurjenpolvi
4. cowslip=kevätesikko
(nimityksiä myös mm. Key of Heaven=taivaan avain kuten saksaksikin)
5.
foxglove=sormustinkukka
perjantai 21. syyskuuta 2012
Leikitään etunimillä
Suomen kieli on siitä kiva, että sanoista voi johtaa loputtomasti uusia sanoja. Kehittelin muutamia etunimiä verbeiksi tai adjektiiveiksi. Kokeilkaapa vaikka englannista tai ruotsista tehdä sama, ei taida oikein onnistua:
Päivi päivitti juuri saamaansa uutta tietokonetta ja
päivitteli samalla sitä, miten visainen tuo tehtävä oikein olikaan. Vaikka hän
miehensä Visan tavoin pitikin visailuista, ei tietokone oikein tahtonut
totella. Nyt tarvittiin Valoa valottamaan asiaa. Onnistuihan se yhteisvoimin lopulta,
mistä Onni tuli peräti onnittelemaan.
Ongelmaa oli vaikeuttanut sekin, että heidän
tyttärensä Mari marisi vieressä koko ajan, että hänen olisi päästävä tapaamaan
Marinaa. Vielä kovemmaksi marina yltyi kun huomattiin, että hänen marinoimiinsa
pihveihin oli tullut karria. Hän oli ajatellut poikakaveriaan Karria niin
intensiivisesti, että oli automaattisesti ottanut väärän purkin hyllystä.
Päivän päätteeksi ilmeni vielä, että heidän poikansa
Harri oli ajanut harria pyydystäessään karille. Kun naapurin Kari rannalta
huomasi sen, hän lainasi vaimonsa Lainan venettä ja arveli, että kai Kai siitä
Lainalle kertoo.
Marja oli käynyt marjastamassa, mutta marjat eivät
hänelle sitten kelvanneetkaan. Osassa oli vielä terttujakin jäljellä, mitä
Terttu puolestaan kammoksui.
Kaksosvauvat Sulo ja Heli kellivät lattialla. Sulo
sulostutti kaikkia ja Heli helisteli niin että Helinää kauhistutti. Hän olisi
ottanut lelun pois, mutta Anna ei antanut.
lauantai 4. elokuuta 2012
Naiset marginaalissa
Tämänpäiväisessä Länsi-Savossa oli artikkeli "Suomalainen on mielikuvissa mies". Kirjoituksessa käsiteltiin Sanna Kivimäen väitöskirjaa, jonka aiheena on suomalaisuus ja siihen liittyviä ajattelutapoja. Väitöskirjan mukaan suomalaisuus hyvin usein vielä nykyäänkin mielletään maskuliiniseksi, mitä ilmentää mm. puhetapa "suomalainen ja hänen vaimonsa".
Muutenkin arkikielestä kuultaa vielä nykyäänkin, että mies on ikään kuin normaali olotila ja nainen jokin marginaali sivuseikka. Kun ei ollut olemassa vielä henkilökohtaisia kännyköitä, vastasin lankapuhelimeen yleensä sukunimellä tai etu- ja sukunimellä. Mikäli miestäni kyseltiin, sanottiin hyvin yleisesti: "Onkohan itse Virtanen paikalla". Miten niin mies vain oli "itse", minä vain jokin sivupersoona. Nyt kun muuten tuostakin on kulunut jo aikaa, ymmärrän toisaalta, että kyseinen sanonta voi johtua myös siitä, että mieshän sen sukunimen omistaa, minä olen sen vain mieheltä saanut. Tässä on takuuvarmasti tapahtunut muutosta ihan automaattisesti.
Ei ole montakaan päivää siitä, kun kuulin erään kuusikymppisen henkilön kysyvän tuntemattomasta kassalla työskennelleestä naisesta: "Kenenkähän eukko se oli?" Samoin äitini ja isäni (yli kahdeksankymppisiä) saattoivat ihmetellä jotain tuntematonta naishenkilöä: "Kenenkäs akka se tuo oli?" (Nyt täytyy muistaa, että eukottelu ja akoittelu eivät ole halventavia näissä yhteyksissä, vaan alueellisia murre-eroja jokapäiväisessä puheessa, siis neutraaleja ilmauksia).
En muista koskaan kuulleeni kysymystä näin päin: "Kenes ukko/äijä/mies tuolla menee?" Mikäli miehen henkilöllisyyttä ei tunneta, hänet täytyy sijoittaa johonkin kategoriaan muulla tavoin: mitä hän tekee, mistä tullut, onko sukua paikkakunnalla. Onko hänellä akkaa tai ei, on sivuseikka. Naispuolisista kyseen ollen on automaattisesti selvää, että naisella itsellään ei ole mitään oletusarvoa, ei ammattia, vain miehen ammatin ja aseman tietämällä osataan sijoittaa henkilö oikeaan lokeroon. Tämä on kylläkin muuttumassa sitä mukaa kun kukaan ei välttämättä ole enää "kenenkään akka" vaan jokaisella on oma itseisarvonsa. Nuoremman sukupolven keskuudessa tai kaupungissa tuskin enää tuollaisia lausahduksia kuuleekaan.
Olen viime aikoina selaillut paljon lintu- ja perhoskirjoja. Minulla on myös vanha "Joka kodin luonnonopas", vuodelta 1976, käännös saksan kielestä. Huomiotani kiinnitti, että kirjassa useimmiten linnuistakin on kuva vain urospuolisesta, naaraalla ei mitään väliä. Esimerkiksi yllä kuvassa oleva lintu, jonka perässä ui järvellä valtavan pitkä poikasparvi, jää ihan tuntemattomaksi, ellei ole muita tietolähteitä. Ei ole näköjään ennen ollut mitään väliä, mikä lintu siellä ahertaa poikasten kanssa, sen sijaan tämänkin linnun erinäköisen uroksen kuvan kohdalla mainitaan, että munii huhti-toukokuussa 7-14 kermankeltaista munaa. Naaraasta ei mainita mitään, mitäs niistä.
Onneksi nykyisissä kirjoissa ovat asiat paremmin, ja on selvinnyt, että kyseinen lintu on isokoskelonaaras.
Ehkei kannata olla huolissaan sukupuolien epätasapainosta arkikielessä. Sanonnat ja ilmaukset ovat syntyneet kulloinkin aikansa tarpeesta ja muuttuvat automaattisesti, mutta kylläkin hitaasti. Kyllä minä silti vähän pidän pahana noiden lintuparkojen puolesta. Ei luulisi olleen mitään syytä olla mainitsematta naaraankin ulkonäköä tai osallisuutta munimiseen.
Muutenkin arkikielestä kuultaa vielä nykyäänkin, että mies on ikään kuin normaali olotila ja nainen jokin marginaali sivuseikka. Kun ei ollut olemassa vielä henkilökohtaisia kännyköitä, vastasin lankapuhelimeen yleensä sukunimellä tai etu- ja sukunimellä. Mikäli miestäni kyseltiin, sanottiin hyvin yleisesti: "Onkohan itse Virtanen paikalla". Miten niin mies vain oli "itse", minä vain jokin sivupersoona. Nyt kun muuten tuostakin on kulunut jo aikaa, ymmärrän toisaalta, että kyseinen sanonta voi johtua myös siitä, että mieshän sen sukunimen omistaa, minä olen sen vain mieheltä saanut. Tässä on takuuvarmasti tapahtunut muutosta ihan automaattisesti.
Ei ole montakaan päivää siitä, kun kuulin erään kuusikymppisen henkilön kysyvän tuntemattomasta kassalla työskennelleestä naisesta: "Kenenkähän eukko se oli?" Samoin äitini ja isäni (yli kahdeksankymppisiä) saattoivat ihmetellä jotain tuntematonta naishenkilöä: "Kenenkäs akka se tuo oli?" (Nyt täytyy muistaa, että eukottelu ja akoittelu eivät ole halventavia näissä yhteyksissä, vaan alueellisia murre-eroja jokapäiväisessä puheessa, siis neutraaleja ilmauksia).
En muista koskaan kuulleeni kysymystä näin päin: "Kenes ukko/äijä/mies tuolla menee?" Mikäli miehen henkilöllisyyttä ei tunneta, hänet täytyy sijoittaa johonkin kategoriaan muulla tavoin: mitä hän tekee, mistä tullut, onko sukua paikkakunnalla. Onko hänellä akkaa tai ei, on sivuseikka. Naispuolisista kyseen ollen on automaattisesti selvää, että naisella itsellään ei ole mitään oletusarvoa, ei ammattia, vain miehen ammatin ja aseman tietämällä osataan sijoittaa henkilö oikeaan lokeroon. Tämä on kylläkin muuttumassa sitä mukaa kun kukaan ei välttämättä ole enää "kenenkään akka" vaan jokaisella on oma itseisarvonsa. Nuoremman sukupolven keskuudessa tai kaupungissa tuskin enää tuollaisia lausahduksia kuuleekaan.
Olen viime aikoina selaillut paljon lintu- ja perhoskirjoja. Minulla on myös vanha "Joka kodin luonnonopas", vuodelta 1976, käännös saksan kielestä. Huomiotani kiinnitti, että kirjassa useimmiten linnuistakin on kuva vain urospuolisesta, naaraalla ei mitään väliä. Esimerkiksi yllä kuvassa oleva lintu, jonka perässä ui järvellä valtavan pitkä poikasparvi, jää ihan tuntemattomaksi, ellei ole muita tietolähteitä. Ei ole näköjään ennen ollut mitään väliä, mikä lintu siellä ahertaa poikasten kanssa, sen sijaan tämänkin linnun erinäköisen uroksen kuvan kohdalla mainitaan, että munii huhti-toukokuussa 7-14 kermankeltaista munaa. Naaraasta ei mainita mitään, mitäs niistä.
Onneksi nykyisissä kirjoissa ovat asiat paremmin, ja on selvinnyt, että kyseinen lintu on isokoskelonaaras.
Ehkei kannata olla huolissaan sukupuolien epätasapainosta arkikielessä. Sanonnat ja ilmaukset ovat syntyneet kulloinkin aikansa tarpeesta ja muuttuvat automaattisesti, mutta kylläkin hitaasti. Kyllä minä silti vähän pidän pahana noiden lintuparkojen puolesta. Ei luulisi olleen mitään syytä olla mainitsematta naaraankin ulkonäköä tai osallisuutta munimiseen.
lauantai 7. heinäkuuta 2012
He mierosivat mieron tiellä
Eräänä päivänä kuulin ensimmäistä kertaa sanan mierota. Syntyperäinen eteläsavolainen kertoi lapsista: "Ne vain mierosivat lisää mansikoita". Oikein korva otti heti talteen tuon itselleni uuden sanan, ja selvisi, että sana on ihan käytössä oleva nykyäänkin. Tarkoittaa siis tässä yhteydessä pyytää, mankua, kerjätä.
Kun sanaa ihmettelin, minua muistutettiin sanonnasta "lähteä mieron tielle". No niinpä tietysti. Joku lähtee siis kerjuulle. Katsoin sanaa Nykysuomen sanakirjasta, jossa mierota-sanaa ei ole ollenkaan. Miero sen sijaan on kirjan mukaan "kodin ulkopuolella oleva maailma, vieraat; nyk.tav. maailmalla, vars. kerjuulla olemista ilmaisevissa sanonnoissa". Nykysuomen sanakirjassa on myös adjektiivi mierolainen, joka myös on varmaan kaikille tuttu. Sillä tarkoitetaan mieron kulkijaa, kulkuria, varsinkin kerjäläistä.
Mieron tielle lähteminen kuulostaa kovin jo vanhahtavalta sanonnalta samoin kuin kerjääminen sinänsä. Mutta onpa näköjään mierota-verbi pitänyt pintansa murteessa, ainakin vanhemman polven puheessa.
Kun sanaa ihmettelin, minua muistutettiin sanonnasta "lähteä mieron tielle". No niinpä tietysti. Joku lähtee siis kerjuulle. Katsoin sanaa Nykysuomen sanakirjasta, jossa mierota-sanaa ei ole ollenkaan. Miero sen sijaan on kirjan mukaan "kodin ulkopuolella oleva maailma, vieraat; nyk.tav. maailmalla, vars. kerjuulla olemista ilmaisevissa sanonnoissa". Nykysuomen sanakirjassa on myös adjektiivi mierolainen, joka myös on varmaan kaikille tuttu. Sillä tarkoitetaan mieron kulkijaa, kulkuria, varsinkin kerjäläistä.
Mieron tielle lähteminen kuulostaa kovin jo vanhahtavalta sanonnalta samoin kuin kerjääminen sinänsä. Mutta onpa näköjään mierota-verbi pitänyt pintansa murteessa, ainakin vanhemman polven puheessa.
lauantai 16. kesäkuuta 2012
Satujen aloitus- ja lopetusfraaseja
"Olipa kerran..." alkavat sadut useimmiten suomeksi. Se on kiinteä sanonta, jota ei ole käynyt muuttaminen. Samanlaisin kiintein fraasein sadut alkavat yleensä muissakin kielissä, mutta lopetusfraasi sen sijaan voi olla erilainen kuin mihin suomessa on totuttu. Keräsin sadun aloitus- ja lopetusfraaseja muutamista kielistä:
"Olipa kerran":
viro: elas kord, ruotsi: det var en gång..., englanti: once
upon a time..., saksa: Es war einmal..., espanja: Había una vez / Érase
una vez..., fäärin kieli: Einaferð
var tað..., islanti: Einu
sinni var...
Samoin alkavat sadut myös tanskan, norjan ja hollannin kielissä.
"Kauan kauan sitten" on toinen tavallinen alku, esimerkiksi:
ruotsi: En gång för länge sedan..., venäjä: Давным-давно (Davnym-davno), puola: dawno dawno temu..., ja viro: kaua, kaua aega tagasi.
Indonesiassa isirawa-heimon parissa työskenneeltä tuttavaltani kuulin, miten saverin kielessä (ent. isirawa) aloitetaan tarinat: "Minä alan nyt kertoa tällaista tarinaa...". (E raraara mai porie rarau...) Tätä alkua käytetään aina, kun aloitetaan kertoa mitä tahansa muutakin juttua tai tapahtumaa toiselle.
Indonesiassa isirawa-heimon parissa työskenneeltä tuttavaltani kuulin, miten saverin kielessä (ent. isirawa) aloitetaan tarinat: "Minä alan nyt kertoa tällaista tarinaa...". (E raraara mai porie rarau...) Tätä alkua käytetään aina, kun aloitetaan kertoa mitä tahansa muutakin juttua tai tapahtumaa toiselle.
"Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti":
viro: ja nad elasid õnnelikult elu lõppuni,
ruotsi: Och därefter levde de lyckliga till livets slut,
englanti: They
lived happily ever after / happily
until their deaths,
tanskassa, norjassa ja hollannissa on samanlainen ilmaus.
"Ja he elivät pitkään ja onnellisina":
venäjä: И жили
они долго и счастливо. (I zhili oni dolgo i s-chastlivo.)
puola: i żyli
długo i szczęśliwie.
"Ja elleivät he ole kuolleet, elävät he vielä tänäkin päivänä":
viro: Ja kui nad veel surnud ei ole, siis elavad nad õnnelikult koos veel praegugi.
saksa: Und wenn sie nicht gestorben sind, dann leben sie noch heute.
tanska: Og hvis de ikke er døde, lever de endnu.
espanja: y
fueron felices y comieron perdices (ja he olivat onnellisia ja söivät peltopyitä).
hollanti: En toen kwam er een varken met een lange snuit, en het verhaaltje is uit. (ja sitten tuli pitkäkärsäinen sika ja tarina on loppu.
espanja: y colorín, colorado, este cuento se ha
acabado. (Käännös jotenkin tähän tapaan: Punapää punainen, tämä tarina on loppu).
fääri: snip,
snap, snúti, so var søgan úti. (Jotenkin: Snip, snap snuti, niin on satu loppu).
islanti: Köttur úti í mýri, setti upp á sér stýri, úti er ævintýri
(Kissa ulos suolle, nosti häntänsä, ja niin on satu loppu).
puola: a ja tam byłem, miód i wino piłem. ( Minäkin olin siellä ja join hunajaa ja mettä.)
Saveri (isirawa): ...tokrime ceso. (Raja menee tässä).
Saveri (isirawa): ...tokrime ceso. (Raja menee tässä).
Esimerkiksi hollantilainen loppu sian tulosta paikalle on samantyyppinen kuulijan palauttaminen maan pinnalle sadun maailmasta kuin muistan ennen lapsuudessani unien kerronnasta. Jos joku kertoi aamulla yöllä näkemästään unesta, sanottiin hänelle lopuksi: "Ja sitten sinä heräsit ja päästit kissan pihalle". Tai jos haluttiin vieläkin rajummin palauttaa unennäkijä normaalielämään, saatettiin sanoa: "Ja sitten sinä heräsit, ja huomasit, että sinulla on käsi kyynärpäitä myöden potassa".
Sen pituinen se!
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
Säästeliästä
Tällaiseksi on mennyt suomen kieli, kun on alettu luopua ä- ja ö-kirjaimista. Väärinymmärryksiä syntyy väistämättä. Sarjakuva oli Länsi-Savo-lehdessä 10.6.2012.
Ravintolassa soimme koko illan, kun muusikko soitti pianoa. Se oli kiva ilta, ja mina nain ja koin paljon.
torstai 17. toukokuuta 2012
Revontulista iltamaihin
Mitä näet taivaalla, jos siellä on Aurora Borealis? Ne ovat revontulia, eli
pohjoinen aamurusko. Eteläisellä pallonpuoliskolla on puolestaan Aurora Australis. Nimitykset ovat
latinaa ja borealis on pohjoinen ja australis tarkoittaa eteläistä. Australiakin sijaitsee siis latinalaisen
nimen mukaisesti etelässä.
Mutta entäs Austria?
Kun olin keskikoulussa lukenut pari vuotta saksaa, saivat halukkaat koulun
välittämänä itselleen kirjekaverit saksaa puhuvista maista. Muiden lapussa luki
Germany, mutta vain minun lapussani lukikin Austria. Olin pettynyt, että
Australiastako minä sainkin kaverin. Lähipiirissäkään ei ollut ketään, joka
olisi osannut englantia, muista kielistä puhumattakaan. En muista miten olen
lopulta saanut selville, että kyseessä onkin Itävalta. Tuskin ainakaan
rinnakkaisluokan englanninlukijoilta olen asiaa kysellyt!
Itävallan nykyinen englanninkielinen nimitys Austria
on käännös latinan sanasta Marcha orientalis, jolla tarkoitettiin itäisiä
rajamaita. Siitä lukuisten kielimuutosten jälkeen on päästy Austriaan. Taas
muuten yksi esimerkki siitä, että kaksi toisiaan muistuttavaa sanaa voivat olla
alkuperältään ihan erilaisia ja erimerkityksisiä.
Kun nyt tuli mainituksi kaikki ilmansuunnat
latinaksi, mainittakoon vielä länsikin: occidens. Ja tästä päästään mukavasti
aasinsillan kautta saksankieleenkin. Minusta saksassa on kivankuuloiset
nimitykset itämaille- ja länsimaille: Morgenland ja Abendland eli aamumaat ja
iltamaat.
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Kurkkiiko kurki kurjessa
Usein kehotetaan erinäisissä tietokilpaluissa mainitsemaan suomalaisia paikannimiä, jotka ovat imperatiiveja eli käskymuotoisia. Ainakin kolme on sellaisia, jotka mainitaan aina vastauksissa, ja jotka ovat ehkä kaikille tuttuja. Mutta on useita sellaisiakin, jotka ovat jonkin paikkakunnan pieniä kyliä tai muita alueita.
Tuleeko mieleen vielä maita, jotka ovat käskymuotoisia? Entä onko olemassa muita verbimuotoja kuin käskyt?
Kaikkia tällaisia on joitakin, mutta että saisit vähän aikaa pähkäillä, laitan vastauksia vasta kuvan jälkeen.
Käskymuotoisia paikannimiä:
Kaavi, Sauvo, Kisko, ovat ne tavallisimmat ihmisten mieleen tulevat. Näiden lisäksi on joukko pikkukyliä, esim: Kurki (Mikkeli), Kuovi (Aurassa), Lemmi (Mynämäki), Kuohu (Jyväskylä), Lusi (Heinolasta pohjoiseen), Tallaa (Karjalohja), Päällystä (Oulunsalo), Kantele (Pukkila), Tanhua (Savukoski).
Eikä tietysti sovi unohtaa maita: Suomi, Peru, Malta.
Muita verbimuotoja on vaikka kuinka, mutta tässä joitakin: Paisua (Iisalmi), Kupittaa (Turku), Hyötyy (Juva), Kohiseva (Juva).
Imperfektimuotiset Koski ja Veteli ovat varmaan monille tuttuja eri tietokilpailukysymyksistä.
Tuleeko mieleen vielä maita, jotka ovat käskymuotoisia? Entä onko olemassa muita verbimuotoja kuin käskyt?
Kaikkia tällaisia on joitakin, mutta että saisit vähän aikaa pähkäillä, laitan vastauksia vasta kuvan jälkeen.
Käskymuotoisia paikannimiä:
Kaavi, Sauvo, Kisko, ovat ne tavallisimmat ihmisten mieleen tulevat. Näiden lisäksi on joukko pikkukyliä, esim: Kurki (Mikkeli), Kuovi (Aurassa), Lemmi (Mynämäki), Kuohu (Jyväskylä), Lusi (Heinolasta pohjoiseen), Tallaa (Karjalohja), Päällystä (Oulunsalo), Kantele (Pukkila), Tanhua (Savukoski).
Eikä tietysti sovi unohtaa maita: Suomi, Peru, Malta.
Muita verbimuotoja on vaikka kuinka, mutta tässä joitakin: Paisua (Iisalmi), Kupittaa (Turku), Hyötyy (Juva), Kohiseva (Juva).
Imperfektimuotiset Koski ja Veteli ovat varmaan monille tuttuja eri tietokilpailukysymyksistä.
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Käsittämättömän järjetöntä
-Olet aivan käsittämätön (puhuja ei siis ole ymmärtänyt mitään).
-Ihan mieletön (kokonaan mieltä vailla).
-Aivan järjetön mies (eli täysin seinähullu, järkeä vailla).
-Täysin himmeetä (epämääräistä ja epäilyttävää, hullua ja käsittämätöntä).
-Ala vetää! (lähde kälppimään)
-Sinä vedit ihan tautisesti! (sairaana)
Luulisi näiden kommenttien saavan kuulijan kasvot irveeseen mielipahasta, mutta ei. Naama loistaa sitä enemmän, mitä mielettömämmäksi ja sairaammaksi meiningiksi mainitaan. Henkilö on vetänyt hyvin. On siis kyse nykyajan viihdeohjelmista, laulukilpailuista.
Vetäminenkään ei ole nykyään enää narun vetämistä tai kälppimään lähtemistä, vaan se on synonyymi laulamiselle. Ja mitä järjettömämmäksi ja sikamaisemmaksi mainitaan, sitä parempi esitys oli. Jos sanotaan esityksen olleen hyvä, ihan ok, siisti, hieno, kaunis, upea, tarkoittaa se taas päinvastoin että no joo, ei oikein minkäänlainen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)