lauantai 30. huhtikuuta 2011

Puhutko arabialaiselle norjaa?

On yleinen ajatus ja käsitys, että oma maa on se ainut oikea ja paras. Maailman ainoa paikka, jossa asiat tehdään niin kuin ne kuuluukin. Tästä syystä muunmaalaisia halvennetaan niin, että on syntynyt jopa kiinteitä sanontoja useista eri kansanryhmistä. Olen joskus törmännyt sellaiseenkin ilmaukseen kuin "Paloittelen sut niin, että toinen käsi jää Ruotsiin!" Voin kuvitella, että jos tietyissä piireissä paloittelemisen jälkeenkin jokin kappale jää peräti Ruotsiin, uhkauksen täytyy olla jo tosi kamala!

"Joku kattoo mua ihan ruottiksi", jolloin katsotaan vähän vinoon, on tullut esiin jo useassakin yhteydessä. Eihän mitään naapurimaissa oikein ja hyvin voida tehdä. "Ryssiä" jokin asia tai "tehdä se venäjäksi" ovat niin ikään näilläkin sivuilla käsiteltyjä ilmauksia, mutta "ruma kuin venäläisen pommikoneen rahastaja" oli itselleni uusi ilmaus, tuntuu kuitenkin olevan aika yleisesti käytössä. Miksihän juuri venäläisen? No miltä kuulostaisi "ruma kuin espanjalaisen pommikoneen rahastaja!" Ei todellakaan ole ilmauksessa samanlaista ytyä.

"Kiroilee kuin turkkilainen" tai "tupakoi kuin turkkilainen" ovat hyvin kiinteitä sanontoja. En tiedä kiroilevatko turkkilaiset edes, mutta voisi kuvitella sanonnan syntyneen nimenomaan turkkilaisista siksi, että sana Turkki sisältää r:n, joka melkein sopisi jo itsessään kirosanaksi, tai sana turkinpippuri oikein r:ää päräyttäen. Tupakoimiseen liittyvä sanonta voisi olla syntynyt yksinkertaisesti sopivan alkusoinnun vuoksi.

"Kylmä kuin ryssän helvetissä", "nälkä kuin Viron sudella", "pyörii kuin ryssä Anttilassa" ovat niin ikään vanhoja, monille tuttuja sanontoja. Mutta tietävätkö kaikki, mitä tarkoittaa, kun "mennään halailemaan arabialaista ja puhumaan sille norjaa"? On kyse Arabian-tehtailla valmistetusta WC-pöntöstä, ja norjan puhuminen on oksentamista, kylläkin siistimmin sanottu kuin yrjöäminen.

Liekö sellainenkin sanonta kuin "Libanonissa on kaikki p....a paitsi kusi" suomalaisten rauhanturvaajien aikaansaama. Mistä siihen muuten olisi yhtäkkiä vieras, kaukainen maa otettu? Sanonnassa vaihtelee joskus maan nimi, mikä lienee puolestaan turismin mukanaan tuomaa. On tainnut joku hyväkäs pettyä matkaansa perusteellisesti. Koska naapurimaat aina ovat irvailujen kohteena, voi maa olla sanonnassa Ruotsi tai Venäjäkin, usein intti tai jokin muu kamala paikka.

Pahasta hajusta/p....sta kuulee joskus käytettävän vertausta "haisee kuin parhaat ulkomaiset omenat". Tietysti taas ulkomaiset, ei todellakaan kotimaiset. Ulkomaiden tilalla on kuultu myös "saksalaiset omenat", mutta onkohan tuohonkaan kohtaan kukaan kuullut laitettavan jotain arvostettua ja hienona ja pidettyä maata.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Valkosipulin varpaat



Minun piti saada selville valkosipulin kynsi -ilmauksen englanninkielinen vastine. Käden ulottuvilla ei ollut sanakirjaa, joten etsin ensimmäisestä vastaantulevasta nettisanakirjasta. Ilmaus oli clove of garlic.
Huomasin yhtäkkiä, että ilmaus ei olekaaan kaikissa kielissä kynsi. Saksalaiset nimittäin eivät puhu kynsistä vaan valkosipulin varpaista (Knoblauchzehen) ja espanjalaiset hampaista (dientes del ajo). Onneksi sentään virolaiset puhuvat suomalaisten tapaan kynsistä (küüslauga küüs). Ruotsalaiset eivät käytä ruumiinjäseniä tässä yhteydessä ollenkaan, vaan heillä on vitlöksklyftor. Klyfta on lohko, kuten mm. appelsiininlohko. Klyfta tarkoittaa ruotsissa myös mm. halkeamaa, kuilua, aukkoa ja klyva halkaista, minkä luulisin olevan samaa kantaa tuon englannin clove-sanan kanssa.

Nettisanakirja antoi ilmaukselle käännöksen 14 muulle kielelle, mutta outoa minusta, että käännökset olivat mielestäni kaikki päin mäntyä. Clove of garlic merkitsisi nettisanakirjan mukaan muun muassa saksaksi, espanjaksi ja suomeksi varvasta. Minulle tuntemattomia kieliä oli mukana, mutta minusta varpaaseen liittyviä sanoja niilläkin kielillä annettiin. Ainoastaan venäjäksi oli minusta oikea: dolka tsesnoka, joka tarkoittaa juuri valkosipulin kynttä. Venäjässä tuo dolka tarkoittaa kuulemma vähän samaa kuin lohko, mutta siellä on toinenkin sana, joka on juuri hammas.

Mitä tästä kaikesta opimme? Ainakin sen, että mitään ilmausta ei voi kääntää suoraan omasta kielestä toiseen kieleen. Aina ilmenee jotain yllättävää. Toiseksi: Nettisanakirjoihin ei voi luottaa. Jos niitä käyttää, pitää tarkistaa useammalta taholta.

Tiedättekö muuten, mikä on yhdistelmäsipuli? Näytti olevan Wikipedian mukaan kokonainen valkosipuli kaikkine kynsineen, kun se espanjaksi oli mainittu valkosipulin pääksi.

Haukotaanko Haukkoniemessä


Eräässä tienhaarassa Mikkeliin ajettaessa lukee viitassa Haukkoniemi. Melkein poikkeuksetta kyydissäolijat alkavat ihmetellä, mitä siellä haukotaan. Haukotaanko peräti henkeä vai syödäänkö pientä suupalaa vai haukotellaan toden teolla.

Kyse ei kuitenkaan ole haukkaamisesta eikä haukottelustakaan, vaan haukko on haukka-sanan rinnakkaismuoto. Varsinkin vanhoissa yhdyssanoissa sananloppuinen vokaali on vaihdellut: lehmä>lehmihaka, orava>Oravisaari. Jälkimmäisessäkin tapauksessa vain on käynyt niin, että esim. internetin kartastoihin nimi on merkitty muotoon Oravasaari. Tässä taas konkreettinen esimerkki siitä, miten paikannimetkin muuttuvat ihan huomaamatta aikojen kuluessa.

Samasta syystä laulaja Kirsi Ranto voisi yhtä hyvin olla nimeltään Ranta. Hauskat kotivideot -ohjelman juontajan Sampo Marjomaan sukunimi on niinikään tällainen, merkitykseltään sama kuin Marjamaa, nimen muoto vaihtelee Suomessa alueittain. Usein vain on niin, että varsinkin eri puolilla Suomea samannäköistenkin sanojen etymologinen alkuperä voi olla eri juurta. Tavallinen Tallaaja ei voi tietää sanan syntyä, kun sitä eivät aina tiedä kielitieteilijätkään.

Paljon muitakin rinnakkaisia suku- tai paikannimiä on Suomessa, vaikkapa Karvonen-Karvanen. Paikannimistä tulee mieleen omalla paikkakunnallamme oleva Paskosaari. Vanhat paikkakuntalaiset kertovat nimen tulevan muuten siitä, että kun ennen kuljettiin pelkästään veneellä ja venematkat olivat pitkiä, käytiin tietyillä sopivasti matkan varrella olevilla saarilla tarpeilla.

Metsokin on itse asiassa tällainen metsä-sanasta johdettu muoto, samoin otsasta tulisi otso. (Karhulla kun näyttäisi olevan naamassa pelkkää otsaa).

Huvittava kieli

Virossa minua viehättää eniten ehkä kieli. Se kun kuulostaa suomalaisesta tosi hupaisalta. Olen ymmärtänyt, että virolaisten mielestä ei suomi kuulosta ollenkaan niin hassulta kuin meistä viro. Ei kai mikään ihme, jos meitä hymyilyttää, kun ensimmäiseksi silmiin osuu kyltti reisiexpertistä, ja sisällä luvataan, että "omal käel reisimine" on helppoa. Käykääpä kokeilemassa! Jo ovelta kysyvät: "Kuidas käsi käyb?" Mitä sitten tapahtuukaan rakennuksessa, jonka seinässä lukee: kohtumaja? Ja harvassa maassa on niin tiheässä veski-kylttejäkään kuin Virossa.
No armahdetaan, ei ole syytä kenenkään säikähtää, että olisi kyse jostain hämäräperäisestä. Omal käel reisimine on omin neuvoin matkustamista ja kuidas käsi käyb tarkoittaa mitä kuuluu? Veski = mylly ja kohtumaja = oikeustalo (vrt. suomen: oikeus ja kohtuus).

Suurin osa ryhmästämme oli tottuneita Viron-kävijöitä, ja he tiesivät ne tavallisimmat riskisanat, jotka näyttävät samanlaisilta, mutta merkitsevät eri asioita. Kaupassa ei kukaan uskaltanut lausua ääneen, että onpa halpaa, virolaiset olisivat luulleet meidän haukkuvan tavaroita huonoiksi. Siitä syystä jokainen hoki vain, että edullista, edullista. Ja raamattuja oli myytävänä monessakin kaupassa, eli siis kirjoja. Opetuksen tulkkaajakin sotkeentui kerran ja esitteli kirjaa, jota väitti käsityöihmisten raamatuksi.

Minusta koulukin on virossa hauska sana: kooli. Se ei tietysti kuulosta yhtä kivalta muiden kuin pohjalaisten korvissa, sillä kooli pohjalaisille tarkoittaa pesuvatia. Voitte vain arvata, miten minua huvittaa, kun virolaiset sanovat olleensa koolissa.

Kun tiesin jo etukäteen, että soittaminen virossa on matkustamista ja puhelimella soittaminen helistamista, ihmettelin, kun kuulin jonkun kadulla puhuvan puhelimeensa: "Ma sõidan sulle". Eli lause on virolaiseksi mahdoton. Oletan, että henkilö oli virolainen, joka puhui suomalaiselle ja oli oppinut, että suomalainen ymmärtää parhaiten, kun käyttää välillä suomalaisia sanoja. Tällainen sekakieli on vain kokemukseni mukaan vihoviimeistä. Koskaan ei voi tietää, mitä toinen lopulta tarkoittaa. Täytyy koko ajan kysellä, tarkoitatko nyt viron sanaa vai suomen sanaa.

Eräskin tuttavani kertoi kerran, miten hän aina Virossa käydessään käytti kaupoissa viroa, eli niitä vähäisiä sanoja ja lauseita, joita oli oppinut. Koska puhe ei tietysti ollut täydellistä eikä intonaatio virolaista, eivät virolaiset torikauppiaat edes älynneet toisen puhuvan viroa, vaan ajattelivat tietysti itsekseen, että "kylläpä minä ymmärrän hyvin suomea!" Tuttava onkin alkanut puhua Tallinnassa kaupoissa selvää suomea.


Tällaiselta näytti kintaanteko-ohje viron kielellä.

Ja tuolla otsikollakin on oikeastaan kaksoismerkitys. Huvittav viron kielessä tarkoittaa mielenkiintoista.