Myönnetäänkö vai kielletäänkö

Jos joku kysyy toiselta: ”Etkö mene tänään töihin?” ja siihen vastataan ”kyllä”, mikä on silloin lopputulos? Meneekö henkilö mielestäsi töihin vai ei?

Riippuu kulttuurista, miten tuon ymmärtää. Eurooppalaiset käsittäisivät järjestään, että henkilö menee töihin, vaikkakin pelkkä ”kyllä” saattaisi aiheuttaa epäselvyyksiä ja lisäkysymyksiä. Mutta esim. indonesialaisen mielestä henkilö ei mene töihin, kun kerran vastasi ”kyllä”. Kysymyksen oletushan on, että ei mennä töihin. Ja ”kyllä” vahvistaa oletuksen oikeaksi. Siis henkilö jää kotiin.

Myöntöön ja kieltoon liittyen on jossain vanhassa Valituissa paloissa ollut tällainen juttu:
Professori luennoi kielitieteen opiskelijoille: "Englannin kielessä kaksinkertainen kieltosana muodostaa myöntölauseen. Joissakin toisissa kielissä, esimerkiksi venäjässä, kaksinkertainen kielto on edelleen kielto. Missään kielessä kaksinkertainen myöntö ei kuitenkaan muodosta kieltoa." Silloin salin perältä kuului ääni: "Just joo!"

Minusta tuon kaksinkertaisen myönnön käyttö on viime aikoina peräti lisääntynyt. Ja varsinkin jos sitä käytetään tietyllä lailla painottaen, se voi ilmaista vaikkapa ivallisuutta tai halveksuntaa.

Suomen kielessä voi olla kolmekin myöntösanaa peräkkäin: -Oletko käynyt Lapissa? –Olen kyllä joo. Moninkertaisella myönnöllä halutaan paitsi vahvistaa asia, myös pitkittää vastausta, että saataisiin miettimisaikaa muotoilla lauseen jatkoa.

Äskeisessä Valittujen palojen lainauksessa väitettiin, että englannissa kaksinkertainen kielto onkin jo myöntö. Mutta englannin kielessä voi olla tapauksia, joissa kaksi kieltoa onkin edelleen kielto. Esimerkiksi ”Ain´t no loser” tarkoittaa joissakin amerikanenglannin murteissa kieltoa, en ole luuseri.

Olen joskus aiemminkin kirjoittanut myöntö- ja kieltolauseista, ja siitä miten suomen kielessä voi kieltosana jopa puuttua.

Pussi puhdistuu

Eteeni tuli mainos, jossa luki suurin kirjaimin: ”Osta XX:n lohta! Moni ei ole katunut”. Oikein mainos pysäytti ja teki mieli heti mennä ostamaan. Ja mikähän tuossa pysäytti?

Yllätyksellisyys. Mainoksia on ympärillämme kyllästymiseen saakka, olemme turtuneet niihin. Kaikki samanlaisia, stereotyyppisiä: Käskyjä: Toimi ja osta heti! Superlatiiveja: paras, hienoin, kaunein. Jos mainoksessa olisi ollut: ”kukaan ei ole katunut”, olisin ohittanut sen huomiotta, mutta ”moni” panee miettimään, olisiko siellä kumminkin jotain erikoista tarjolla. Tuotteen täytyy olla todella hyvä, jos myyjien itsetunto kestää poikkeaman totutusta.

Paikkakunnalla on talotarvikkeita myyvä liike, jonka mainokset myös ovat aina pysäyttäviä ja yllätyksellisiä. Ensinnäkin mainokset ovat lehdessä aina nurin päin, joten takuuvarmasti jokainen kääntää lehden ylösalaisin uteliaisuuttaan lukeakseen mainoksen. Eikä ole puutetta myyjien itsetunnossa. Miehet tituleeraavat itseään tittelein ”Kolme iloista rosvoa”, mainoksessa komeileekin aina kolme piirrettyä karvanaamaa. Allekirjoituksena usein: ”Tervetuloa toivottavat XX:n Paksut Pojat”.

Liike ei mainosta itseään totuttuun tapaan edullisena. Nämä pojat useimmiten lupaavat päin vastoin ”rosvota” asiakkaat kunnolla. Viimeksi näkemässäni mainoksessa on pitkä luettelo myytäviä tuotteita ja sen perässä: ”Näilläkin pussi puhdistuu”. Samassa mainoksessa on vielä: ”Meilläkin on hintatakuu: Meillä mikä tahansa voi maksaa mitä tahansa”. Tavallisia myös tähän tapaan: ”Tuottaako raha ongelmia? Tule meille, me autamme ja tyhjennämme taskusi alta aikayksikön”. ”Tarvitsetko sijoitusneuvoja? Meillä ne ongelmat häviävät. Me kyllä putsaamme sinut viimeistä penniä myöten!”

Eikä tarvitse liikkeen turvautua vieraskielisiin ”hienoihin” sanoihin ja korulauseisiin tuotteita myydessään. Päinvastoin, kohderyhmä saattaisi sellaisesta lähteä karkuun.

Sisäheittoa ja muuta sisäistä katoa

Kun ensimmäisen kerran kuulin Savossa, että joku oli löytänyt erikoisen kasvin pururaan vierestä, ei minulle silloin vielä selvinnyt, mistä kasvi oikein oli löytynytkään. Ei selvinnyt vielä toisellakaan kerralla, kun joku väitti, että ”tuolla raalla on nähty karhu”. Mikä on raa?

Ei ole suomen kielessä olemassa sanaa ”raa”. On vain rata, jonka taivutusmuodon d on kadonnut itämurteissa. Mietin aina, että siinä on hyvä esimerkki siitä, miten sanat lyhenevät. En yhtään ihmettelisi, jos tulevaisuudessa olisi perusmuotokin vain raa.

Harva Savossa menee kauppaan ostamaan vaihdepyörääkään, kaikki ostavat aina vaihepyörän. Raan muuttuminen perusmuodoksi ei minusta sittenkään ole niin todennäköistä kuin vaihe. Minulla on tunne, että moni savolainen ei edes tiedä, että sana on itse asiassa vaihde.

Äänteen häviäminen sanan keskeltä on tyypillistä lounaismurteille: suomlane, raumlain. Mutta myös muualla lyhennellään sanoja jättämällä äänteitä pois keskeltä sanaa. Jossain päin Pohjanmaata häviää vokaali ylimääräisen h:n edeltä: lamphat tuothin. Pohjalaiset puhuvat usein pernoista, kun pitäisi perunoita syödä. Jossain muualla päin juodaan oltta. Näitä vokaalien häviämisiä nimitetään sisäheitoksi eli synkopeeksi.

Kokonaisia tavuja voi jäädä pois, varsinkin jos sanaan tulisi kaksi samanlaista tavua peräkkäin. Tällaisella on hieno nimikin: haplologia. Puhumme aina karjalaisista emmekä karjalalaisista, mutta kuitenkin vähemmän tunnetuista sanotaan pitkä muoto: kausalalainen, toijalalainen. Näillä sanoilla on kyllä taipumus lyhentyä puheessa ja ainakin sukunimissä ne ovatkin lyhentyneet.

Muunkinlaisia tavuja on hävinnyt monista yksittäisistä sanoista. Äitini on syntynyt Peräsnäjoella (Peräseinäjoella) eikä ollut koskaan edes huomannut lyhentävänsä sanaa ennen kuin kiinnitin hänen huomionsa siihen. Samoin hän saattaa sanoa: ”Enksi minä menin kauppaan…” (=ensiksi), eikä ota uskoakseen että hän on lyhentänyt sanan, jos siitä mainitsee. Samalla tavalla olen huomannut savolaisten menevän aina hautaisiin. Hautaiset kuulostaa heidän korvissaan siltä ainoalta oikealta, hautajaiset väärältä.

Tänäpänä kirjoitin siis tällaista.

Ruotsalaisia kielivitsejä

Hemmets veckotidning –lehdissä oli niin herkullisia kieleen perustuvia ruotsalaisia vitsejä, että laitan tähän pari. Vitsit perustuvat homonymiaan eli siihen, että kaksi samannäköistä sanaa merkitsee ihan eri asioita. Yleensä sanojen monimerkityksisyyteen perustuvat vitsit ovat mahdottomia kääntää toiselle kielelle. Vaikka periaatteessa jokainen ymmärtää ruotsia, kun meillä kerran on se niin sanottu pakkoruotsi, laitan suomennoksenkin, ettei kenelläkään mene hermot heti alkajaisiksi.
Mutta laitan selityksen vasta loppuun, ettei hyvä vitsi mene kieltä osaavilta pilalle liiallisen selityksen takia.

1. Två loppor kom uttumlande från krogen efter en blöt kväll. Den ene sa:
-Ska vi promenera eller ska vi ta en tax?

2. –Vad är det för träslag man gör tändstickor av nu igen? Är det ask eller asp?
-Det måste väl ändå vara asp. Ask är ju det man lägger tändstickorna i.

3. Vad är det för skillnad på en häst och en politiker?
-Hästen kan inte sko sig själv.

Ja tässä käännökset niin pitkälle kuin niitä yleensä voi kääntää pilaamatta jujua:

1. Kaksi kirppua tuli kapakasta horjuen kostean illan päätteeksi. Toinen kysyi:
-Mennäänkö kävellen vai …

en tax = mäyräkoira
en taxi = taksi

2. - Mistäs puulajista tulitikut tehdäänkään, saarnista vai haavasta?
-Sen täytyy olla haapa. Tikuthan laitetaan…

en ask = saarni, mutta myös aski / laatikko

3. Mikä ero on hevosella ja poliitikolla?
-Hevonen ei …

sko = kengittää,
sko sig = kengittää itsensä, mutta myös: hyötyä toisista / käyttää toisia hyväkseen

Kala hukkunut kukkoon

Suomalaisessa kulttuurissa riittää niin paljon outoja ilmiöitä, että niitä on usein vaikea kääntää muille kielille. Vaikka johonkin tiettyyn ilmiöön olisi sana olemassakin, on se silti useimmiten selitettävä monisanaisesti.

Sauna on jo niin tunnettu, että pelkällä suomalaisella sanalla sauna saamme itsemme ymmärretyiksi melkein maassa kuin maassa. Saksalaiset kyllä mielellään puhuvat erillisestä rantasaunasta kuumennettuna kylpykoppina (geheizte Badehütte). Ja ruotsalaiset ovat ruvenneet puhumaan bastusta.

Saunaan liittyvät muut tykötarpeet ovatkin sitten jo eri asia. Vihta, kiuas, lauteet, löyly ovat niin erikoisia sanoja, että niitä kaikkia on yritettävä vain jotenkin selittää kielellä kuin kielellä. Vielä 70-luvulla oli vihta-sanalle useanlaisia käännöksiä saksan oppikirjoissakin. Vihdalle on saksassa nyttemmin vakiintunut sana Birkenbüschel eli vähän niin kuin koivunoksista tehty pieni puska. Englanniksi birch switch, lähinnä koivupiiska. Elleivät ulkomaalaiset tiedä, että ne liittyvät saunaan, on viisainta selittää. Ja eikähän siihen ole muuta mahdollisuutta kuin selitellä, että kimppu koivunoksia joilla piiskataan itseä. Heittää löylyä onkin sitten vain kaataa vettä kuumille kiville (Wasser giessen), kiuas vain pelkkä saunanuuni (Saunaofen)ja lauteet on vain penkki (Bank). Heittää vettä (Wasser werfen) sisältää muuten saksassa saman sivumerkityksen kuin meilläkin. Hankalampi onkin sitten sanoa esim. istua löylyssä tai olipa hyvät löylyt. Ruotsiksikaan ei ole oikein muuta ilmaisua kuin että olipa saunassa kuuma.

Talkoot on yksi erikoinen ilmiö. Ruotsiksi ja saksaksi on vakiintunut ilmaus naapuriapu, saksaksi Nachbarschaftshilfe, ruotsiksi grannhjälp, ainakin aiemmin oli käytössä myös arbetsgille, tai oavlönat gemensamt arbete. Suomenruotsissa käy tietysti myös talko / talkoarbete. Mutta tiesikö monikaan, että eteläpohjanmaalla lähdetään kökkään, kun talkoisiin mennään?

Allun blogissa oli kerran hyvä englanninkielinen selitys talkoille: "a group of people gathering to work together, for instance, to build or repair something." Samanlaisia selityksiä on olemassa myös saksaksi: “Freiwillige Gemeinschaftsarbeit“ tai „Gemeinsamer Schmaus aller Helfer”. Wikipedian mukaan norjalainen nimitys on dugnad.

Ruokasanasto on oma luku sinänsä. Meidän omalaatuinen ruokaperinteemme kun ei oikein tahdo kääntyä vieraille kielille. Nettisanakirja antaa kalakukolle englanninkielisen selityksen: bread with pork and muikku. Tuleekohan englantilainen tuosta hullua hurskaammaksi? Vendace on muikku englanniksi, mutta ulkomaalaisten kanssa paljon seurustellessani olen huomannut, että ihan sama, sanonko jollekin oudolle ilmiölle suomalaisen sanan vai vakiintuneen ulkomaisen. Ilmiö on yleensä silti yhtä tuntematon ja sitä pitää selitellä kuitenkin.

Wikipediassa kalakukko selitetään saksaksi erittäin kattavasti. Tekstin mukaan kukko-sana on samaa kantaa kuin kukkaro. Näin ollen kukko tarkoittaisi piilottamista, joten kalakukko on kalan piilo. Kotuksen sivuilla on myös selityksiä kalakukosta.

Saksaksi siika on Maräne ja koska muikku on siikakala, on se saksaksi pieni siika, kleine Maräne, parempaa sanaa ei ole. Paras tapa kuitenkin mennä kauppaan ja heiluttaa muikkua ilmassa ja opettaa, että tämä on muikku. Ruotsiksi muikku on siklöja, suomenruotsissa käytetään sanaa mujka.

Urheilusta puheen ollen kansallisurheilumme pesäpallo ei ole ulkomaalaiselle tuttu. Ruotsiksi olisi olemassa hyvä sana boboll, mutta kokemukseni mukaan sen ymmärtävät vain suomenruotsalaiset. Ruotsalaisille täytyy kuitenkin ensin selittää, että kyseessä on finsk baseball. Ja baseballista he sitten mieluummin jatkossakin puhuvat kuin bobollista. Saksaksi ainakin vanhat sanakirjat antavat vielä suoran käännöksen Nestball, mutta sitä eivät saksalaiset liioin ymmärrä, parempi käyttää sanaa finnischer Baseball.

Exempli gratia - Esimerkin vuoksi

Eri kielistä on mukava joskus tehdä suomenkielisiä väännöksiä sen mukaan miltä sanat kuulostavat. Internetissä on listoja latinan kielisistä väännöksistä, mutta koska minusta latinan oikeatkin käännökset ovat käyttökelpoisia ja mielenkiintoisia, kirjoitan ensin lentävän lauseen oikean merkityksen ja suluissa on humoristinen väännös, joka ei siis ole oikeaa latinaa!

Nomen est omen = Nimi on enne
(Kukaan mies ei ole omena )

Alea jacta est = Arpa on heitetty
(Minen jaksa alennusmyyntejä!)

Exceptio confirmat regulam = Poikkeus vahvistaa säännön
(Poikkeuksellisen rajut rippiäiset)

Ille faciet = Hän on sen tekevä
(Ile on naamat )

Gaudeamus igitur =iloitkaamme siis
(Gaudeamuksella käy aina tuuri)

Iuvenes dum sumus = niin kauan kuin olemme nuoria
(Juvalla tyhmänä sumussa)

In vino veritas = Viinissä on totuus
(Viinissä on verta taas)

Naturalia non sunt turpia = Luonnolliset asiat eivät ole häpeällisiä
(Luonnonsuojelijoita ei pidä vetää turpiin)

Navigare necesse est = Purjehtiminen on välttämätöntä
(Täytyypä suunnistaa Eestiin)

Audi, vide, sile = Kuuntele, katso, vaikene!
(Isän auto, leveä, sileä)

Arto Kivimäki on julkaissut useita kirjoja, joissa on latinalaisia sanontoja ja lentäviä lauseita (mm. Carpe diem, Summa summarum ja Verba volant). Internetistä löytyy monia hyviä suomalaisia sivustoja, joissa on latinalauseita, hyvin kattava on myös tämä englanninkielinen. Suosittelen tutustumaan oikeisiin käännöksiin kaikenmaailman väännösten sijaan.

Puhun saksaa hevoselle

Muutamia pikkuhuomioita kielenkäytöstä.

•**Ennen taisteltiin keihäin ja kilvin, mutta Sofi Oksanen ”vältteli autoja suomalaisin rekisterikilvin” kirjassaan Stalinin lehmät.

•**Moni esine saa jalat alleen ja se voi kävellä milloin mistäkin syystä. 1. Paikallislehdessä oli pari viikkoa sitten otsikkona: ”Vene lähti kävelemään”. 2. Mies sanoi tänä aamuna: ”Syödään tuo salaatti pois ennen kuin se lähtee kävelemään”. 3. Hän huuteli vielä keittiöstä: ”Käveleekö tuo kello ollenkaan?” 4. Ja näinä lama-aikoina saa moni työntekijäkin lähteä kävelemään.

•**Sibelius sävelsi musiikkia, mutta blogikirjoittajat säveltävät kaikkea muutakin: ”Tehdään ruokaa siitä mitä on: luovaa säveltämistä ja säätämistä”.

•**Keväällä voi olla huono keli maantiellä: on jäistä tai rapaista. Mutta jotkut puhuvat virheellisesti silti keleistä, kun tarkoitetaan säätä: ”Näillä keleillä kyllä matkustan etelään”. Vielä toisaalla: ”Sisäinen lämmönjärjestelmäni menee näistä keleistä aivan sekaisin.”

•**Toinen virheellisesti käytetty sana on liikenne. Usein sitä käytetään liikkeelle-sanan tilalla. ”Nyt tästä täytyy lähetä liikenteeseen”, kuulee sanottavan, vaikka henkilöllä ei ole aikomustakaan mennä omaa taloa pidemmälle liikenteen sekaan, vaan vain lähteä liikkeelle ja ruveta työn touhuun.

•**”Löytyykö nuoria verkostoitumaan vesille”. Sanaa verkostoitumaan on käytetty mukavan moniselitteisesti.

•**Eri kielten arvostusta kuvaa seuraava: ”Puhun espanjaa Jumalalle, italiaa naisille, ranskaa miehille ja saksaa hevoselleni.” (Kaarle V).

Posket punoittavat mutta iho kellertää

Olemme oppineet jäsentämään kieliä niin, että on olemassa jokin esine tai asia kuten kissa tai kirja ja nämä esineet ja asiat ovat jonkinlaisia: ”kissa on musta”, ”kirja on paksu”. Miten muuten voisi ollakaan?

Adjektiivit eivät välttämättä ole yleismaailmallisia. On kieliä, joissa on vain ihan muutamia adjektiiveja, mikä tuntuu yhtäkkiä ajateltuna mahdottomalta. Asia ilmaistaan niissä kielissä jotenkin verbillä. Ilmiötä kannattaa verrata suomen kieleen. Rakenne: ”ruoho on vihreä” voitaisiin meilläkin ilmaista esim. sanomalla: ”ruoho vihertää”. Väreistä on muistakin olemassa ihan käyvät verbit: ”posket punoittavat”, ”nenä sinertää” jne. (=Posket ovat punaiset, nenä on sininen). ”Tyttö on sairas” on sama kuin ”tyttö sairastaa”.

Suomen kielessäkään ei aina ole ollut selvää rajaa eri sanaluokkien välillä. Niiltä ajoilta on jonkinlaisia muitakin jäänteitä vielä olemassa. Esim. voidaan sanoa ”laukku painaa”, millä tarkoitetaan nimenomaan, että ”laukku on painava”. Kaikista adjektiiveista ei vain ole olemassa verbiä samaan tapaan. Esim. lihava-sanaa pidetään tuollaisena samanlaisena sanaluokaltaan häilyvänä adjektiivina, mutta ei ole olemassa verbiä, joka tarkoittaisi samaa kuin ”hän on lihava”. Lihoa merkitsee eri asiaa, se on ”tulla lihavaksi”.

Sairaan vastakohdasta ”terve” löytyy verbi ”tervehtyä”, mutta sekin on eri asia. Se ei ole ”olla terve” vaan ”tulla terveeksi”. ”Ulkona hämärtää” voisi sen sijaan tarkoittaa tämänhetkistä tilannetta, mutta myös hämärän lisääntymistä.

Olen pitkään etsiskellyt suomen kielestä muitakin verbejä, jotka korvaisivat rakenteen ”hän on sellainen”, mutta tuossapa ne löytämäni melkein ovatkin. Onhan sitten tietenkin sellaisia kuin ”hän on naurava” = ”hän nauraa”, jollaisia voi muodostaa vaikka kuinka paljon, mutta ne katsotaan partisiipeiksi.

Minulla on tylsää mutten toivo terävää

Adjektiivejakin käytetään luomaan kuva, vertaus ilman kuin-sanaa. Hyvin monia konkreettisia perusadjektiiveja käytetään kielessä abstrakteissa yhteyksissä metaforisesti.
Esim. laiha sopu – lihava riita.
Usein tiettyä adjektiivia käytetään vain jossain tietyssä yhteydessä: vaikka riita voi olla lihava, ei sitä voi olla sopu eikä esim. rauha, mutta silti on myös laiha lohtu.

Kun sinuun luodaan lämmin katse, eivät siinä celsius-asteet yhtään nouse; lämpimässäkin huoneessa voi olla kylmä ilmapiiri ellei suorastaan jäinen.
Jos joku on kuuma pakkaus, ei hänellä ole silti kuumetta.

Makeaa elämää vietetään, vaikka karkit eivät kelpaisikaan, kunhan ei tulisi karvas kalkki nieltäväksi ajan mittaan; hapanta naamaa kuitenkin saatetaan näyttää.
Nuorten mielestä moni juttu on siistii, mutta silloin välttämättä heidän mielensä ei ole puhdas eikä omatuntokaan, vaan puhekin saattaa olla siivotonta, ja likaista mielikuvitusta ruokitaan.

Nuoren Kallen mielestä siellä oli ihan köyhää; olisipa hänellä itsellään ollut rikas mielikuvitus.
Karkea pila voi järkyttää jonkun syvää rauhaa.
Mieskin hävisi sen siliän tien.
Politiikassa nykyisin vaaditaan, että päätökset ovat läpinäkyviä.
Löysät puheet saattavat tulla silloin ilmi, ja tunnelmasta tulee kireä.

Ihminen voi olla piikikäs, jos hänellä on kivinen tie kuljettavanaan.
Elämä oli myrskyistä ja karikkoista, vaikka hän olisi halunnut sen olevan ruusuista vain.

Mies oli rautaisessa kunnossa, ja aina vaimolleen niin kultainen.
Joskus kun tehdään hiljainen sopimus, on toisella ehkä vain kalpea aavistus sen sisällöstä; ettei vain olisi jotain hämärää siinä.
Minulla on vain hataria mielikuvia eilisestä illasta, vaikka ilta olikin tiivistunnelmainen.
Nämä ne ovat siivekkäitä sanontoja.

- Vastakohta näille adjektiiveille ei useimmiten ole se sama, mikä silloin, kun niitä käytetään konkreettisesti:

Kun kyllästyneenä kuuntelen kuivaa luentoa, en silti toivo vetistä tai märkää luentoa.
Kun minulla on ihan tylsää, en silti toivo, että olisi terävää, vaikka minulla olisi terävä pää ja kuuluisinkin terävään päähän firmassani.

Alkuhärkä Tarvas

Virossa käydessäkin tuli kieliasiaa. Ensinnäkin taas jälleen kerran joku ihmetteli, miksi me nimitämme Viroa Viroksi eikä Eestiksi.
Ensinnäkin, Eesti on maan omakielinen nimi. En ole Suomeakaan kuullut kenenkään ulkomaalaisen nimittävän Suomeksi. Kaikki nimittelevät meitä finneiksi ja maatamme sanalla Finland.

Toinen toistuva kysymys on aina, miksi nimitämme Viroa yhden maakunnan mukaan. Ei se ole mitenkään tavatonta. Nimitämme me Saksaakin yhden maakunnan mukaan, jopa omaa maatamme Suomeksi, vaikka se on alun perin tarkoittanut vain yhtä maamme kolkkaa, lounaisinta osaa. Tästä asiasta olen joskus kirjoittanutkin täällä.

Rakveren kaupungin nimestä opas kertoi tällaista:
Alkuhärän pään muotoiselle Vallimäelle perustettiin alun perin Tarvanpää-linnoitus. Tarvas tarkoittaa alkuhärkää, saksaksi Wisent, mistä johdettiin kaupungin entinen saksankielinen nimi Wesenberg. (Vuonna 2002 pystytettiin mäelle valtava alkuhärkäpatsas kaupungin 700-vuotisjuhlan kunniaksi).

Nimi on sikäli suomalaisia kiinnostava, että tuosta alkuhärkää tarkoittavasta tarvaksesta, joka oli tärkeä riistaeläin, on johdettu myös Tarton kaupungin nimi, samoin Suomessa on Tarvas-nimiä. Mm. Akseli Gallen-Kallelan ateljeekoti Espoossa on nimeltään Tarvaspää.