maanantai 26. marraskuuta 2007

Aku Ankka –hahmoja eri kielillä

Aku Ankka on englanniksi Donald Duck, mitä käytetään sellaisenaan hyvin monissa muissakin kielissä. Joissakin kielissä on ankka käännetty, mutta etunimi pysynyt samana:

liettua Antulis Donaldas, puola Kaczor Donald, esp. ja portug. Pato Donald,
viro: Donald Part.

Suomen tapaan koko nimi on laitettu uusiksi mm. seuraavissa:
ruotsi: Kalle Anka, islanti: Andrés Önd, tanska Anders And,
italia: Paperino, saame: Vulle Vuojaš.


Mikki Hiirikin on melkein kaikissa kielissä täsmälleen sama kuin englannissa: Micky Mouse.
Muutamissa sentään on edes hiiri käännetty:
ruots. Musse Pigg, saks. Micky Maus, viro Miki Hiir,
esp. ja portugali Raton Mickey, puola Myszka Miki, italia Topolino.

Hauskoja ovat Tupu, Hupu ja Lupu, eesti: Tups, Hups, Lups,
engl. Huey, Louie, Dewey, kreikka: Hioii, Lioii, Dioii,
portug. Huguinho, Luizinho, Zezinho, puola: Hyzio, Dyzio, Zyzio.

ruots. Knatte, Tjatte, Fnatte,
saksa: Tick, Trick, Track, latvia: Tiks, Tiiks, Triks, tanska ja isl. Rip, Rap, Rup,
norja: Ole, Dole, Doffen,
liettua: Bili, Vili, Dili, venäjä: Billi, Villi, Dilli,
holl. Kwik, Kwek, Kwak, samoin Italia: Quick, Quock, Quack,
esp. Jorgito, Juanito, Jaimito.


Mielenkiintoinen on on myös Pelle Peloton.

Engl. Gyro Gearloose, viro: Leidur Leo, port. Professor Pardal, ruots. Oppfinnar Jocke (=Keksijä Jocke), saksa: Daniel Düsentrieb, puola: Diodak (=nero, fiksu), venäjä: Vint Razboltaylo, liettua: Sriegas, norja: Petter Smart, esp. Ungenio Tarconi.

sunnuntai 25. marraskuuta 2007

Sukupuolineutraalia kieltäkö


Naisten vapautuminen miesten ylivallasta on tuonut esiin valtavan tarpeen kirjoittaa ja puhua neutraalisti tuomatta esiin erityisesti toista sukupuolta. Indoeurooppalaisissa kielissä, joita melkein kaikki eurooppalaiset kielet ovat, on kaikilla elottomillakin asioilla sukupuoli. Samoin on tietysti eroteltu hän-sanalla miehet ja naiset toisistaan. engl. he-she, ruots. han-hon, saks. er-sie.

Ruotsinkielessä on vanhastaan ollut tapana käyttää han-pronominia, jos on tarkoitettu molempia sukupuolia. Han on katsottu neutraaliksi, kuten vaikkapa suomenkielessäkin muutamat adjektiivit tietyissä tapauksissa: Kuinka vanha olet? Miten pitkä matka täältä on Turkuun? Kuinka suuri kaupunki se on? Ei siis tarvitse koko ajan muotoilla puhettaan vanha/nuori, pitkä/lyhyt, suuri/pieni.

Ruotsissa on han-pronomini alkanut tuntua liiaksi miehiin viittaavalta, joten on alettu käyttää han/hon-yhdistelmää, mikä kuitenkin on kovin hankalaa ja aikaa viepää. Siksipä yltiöpäiset tasa-arvokannattajat ja jopa kielitoimisto ovat ehdottaneet asteriksin tai jonkin muun vastaavan merkin käyttöä tuon onnettoman erottavan vokaalin tilalla: h*n, h?n tai h-n. Monet ovat myös ehdottaneet ottaa suomenkielestä hän-sana muodossa hen. Mm. Hans Karlgren on ehdottanut tällaista vuonna 1994, mutta idea lienee kuitenkin jo paljon vanhempi. Hen-sanan taivutusmuodot olisivat henom ja henoms.

Sama trendi näkyy saksankielessä. Ennen käytettiin aina maskuliinista er, jos viitattiin ihmisiin yleensä, nykyään on mainittava molemmat sukupuolet: er/sie.

Myös ruotsin hyvää man-passiivia ovat jotkut intoilijat alkaneet vieroksua: man kan nog säga att… Monien mielestä se viittaa liikaa miessukupuoleen ja tilalle on ehdotettu muotoa en. Tämä olisikin melko luonnollista, sillä joissakin murteissa on en-muoto jo valmiiksi käytössä esim: en får vara glad att en lever. Kirjakielessähän en on man-pronominin objektimuoto.

Eivät saksalaisetkaan naiset ihan niin vain enää man-passiivia niele. Leikkimielessä he ehdottavat, että man-passiivin tilalla voisi käyttää myös frau-passiivia: Frau sitzt, während man wäscht ab.

Suurempi ongelma ruotsalaisilla ja saksalaisilla ovat ammattinimikkeet, koska kaikki ammatit ovat jo päätteiltään joko maskuliineja tai feminiinejä. Saksalaisista ammateista voisi ottaa esim. opettajan: Lehrer ja Lehrerin, joista jälkimmäinen on –in-päätteellä muodostettu naispuolinen opettaja. Saksalaiset ovat ratkaisseet asian niin, että käyttävät jo melko yleisesti muotota LehrerIn. Eli iso-i keskellä sanaa tarkoittaa, että on kyse molemmista sukupuolista. Onko se kätevämpää kuin kirjoittaa Lehrer/in tai Lehrer und Lehrerin, kuten aiemmin tehtiin, on taas eri asia.

Ruotsinkielessä on vanhastaan ollut lärare ja lärarinna. Lärare on kuitenkin neutraalimpi kuin saksan vastaavat miespuoliset sanat, joten sitä käytetään molemmista sukupuolista.

Entäs sitten sairaanhoitaja? Suomenruotsissa käytetään virallisesti molemmista sukupuolista sjukskötare. Ruotsissa on menty taas äärimmäisyyksiin ja käytetään miespuolisistakin sairaanhoitajista muotoa sjuksköterska. Eikä se siihen jää. Miehet voivat kuulemma Ruotsissa vastata puhelimeenkin: Syster Bertil i telefon.

Ruotsinkielessä muuten ihminen eli människa on naispuolinen ja siihen viitataan aina pronominilla hon, kun sen sijaan saksalaisilla ja monilla muilla kansoilla ihminen on maskuliininen.

sunnuntai 18. marraskuuta 2007

Suomalaisia lainasanoja ruotsin kielessä

Suomenkielessä on valtavasti lainasanoja ruotsinkielestä, mutta päinvastaiseen suuntaan ei ole lainautunut paljonkaan. Ruotsinkielessä on noin 30 sanaa, joiden on todettu olevan suomalaista alkuperää. Lähinnä nämä on saatu Norrlannin murteiden kautta tai Värmlannin metsäsuomalaisilta. Monikaan sana ei ole kuitenkaan päässyt yleiskielen sanaksi, vaan on jäänyt paikallisiin murteisiin tai slangikäyttöön tai käyttö on muuten marginaalista. Jotkut sanat ovat eläneet aikansa, mutta jääneet pois käytöstä yhteiskunnan muuttuessa.

Tässä tavallisimmat:

pojke, suomen sanasta poika, lainattu jo 1300-luvulla, ilmeisesti Tukholman käsityöläisiltä lähtöisin: skinnara-poika=skinnarlärling, nahkurin oppipoika.

känga =kenkä, nykyään käytetään lähinnä naisten nyörikengistä.

pjäxa = pieksu, hiihtokenkä, skidpjäxa, slalompjäxa.

kul = hyvä, kiva. Sanan alkuperä ei ole ihan kiistaton, mutta arvellaan sen olevan suomen sanasta kyllä. Kyllä-vahvistussanahan tarkoittaa kaikkea positiivista.

hyvens =hyvä, hyvin. Käytetään lähinnä slangisanana.

kola =kuolla. Slangikäytössä kiertoilmauksina kuolemiselle esim. sanonnassa att kola vippen.

motti =motti, joka merkitsee sodassa mottiin jäämistä eli piiritystä. Suomen sana motti, joka tarkoittaa halkomottia, on sen sijaan päinvastainen laina: se on lainattu suomeen ruotsin sanasta mått=mitta.

motti (äännetään: mutti) =mutti. Tällä tarkoitetaan talkkunajauhopuuroa, jota on syöty sianlihasiivujen ja puolukkahillon kanssa juhlaruokana. Sana on käytössä Värmlannin murteessa.

kova =raha. Tullut alun perin sanonnasta kova raha eli on ollut kyse kolikoista. Nykyään slangisana.

pärta=päre. Tullut suomen muodoista pärettä, päreitä.

pulka=pulkka. Tullut kieleen suomen ja saamen kielistä.

tojs tulee suomen sanasta pois. Käytetään lähinnä sanonnassa vet tojs!= Vet hut! (tietää huutia).

rappakalja=rapakalja, millä suomessa tarkoitetaan huonosti käynyttä kaljaa. Sana on saanut ruotsinkielessä merkityksen struntprat=pötypuhetta.

sisu=sisu. Käytetään yleensä vain suomalaisista puheen ollen.

mujka=muikku. Käytössä vain norrlantilaisissa murteissa.

memma=mämmi on tullut kieleen vasta, kun Suomesta on alettu viedä mämmiä Ruotsiin.

erämarker=erämaa. Käytetty lähinnä ruotsalaisaikakaudella asumattomista alueista, lähinnä historiallisissa tutkimuksissa käytetty sana.

rapakivi=rapakivi on monissa muissakin kielissä käytössä oleva ilmaus tietylle suomalaiselle kiviladulle.

sauna on tunnettu monissa kielissä, niin ruotsissakin, mutta se ei ole kovinkaan yleinen käytössä. Ruotsi on nimittäin siitä harvinainen kieli, että siinä on omankielinenkin sana bastu, joka muuten on lyhenne sanasta badstuga.

koling (äännetään: kuuling) Kolingen-sanaa on käytetty suomalaisista ukoista halventavasti: finnkoling, finnkolix, mikä juontuu siitä, että nämä aina aloittivat puheensa sanomalla: kuule! kuuleks! Piirtäjä Albert Engström loi 1897 kulkurihahmon Kolingen, jonka väitetään tulevan juuri tästä.







Albert Engströmin Kolingen-hahmo.

lauantai 17. marraskuuta 2007

Umpimähkään hunningolle

Käytämme monia sanontoja päivittäin ymmärtämättä mitä ne itse asiassa alun perin tarkoittavat ja mistä saaneet alkunsa. Tässä muutaman sanonnan selitystä.

Kulkea umpimähkään tarkoittaa, ettei ollenkaan olla varmoja, mihin ollaan menossa, vähän summanmutikassa suunnistetaan. Mähkä on ennen tarkoittanut takassa ollutta peitettyä hiillosta. Kun aamulla pimeässä on yritetty suunnistaa mähkän suuntaan hiillosta etsimään tulta sytyttämään, on tästä merkitys laajentunut merkitsemään yleisestikin summissa kulkemista.

Hunninko on tarkoittanut tunkiota tai jonkinlaista jätekasaa tai hajalle heitettyä. Kun joku vaikkapa ryyppää itsensä huonoon kuntoon, on hän ihan tunkiolle eli hunningolle heitettävässä kunnossa. Virossa sana tarkoittaa kivikasaa.

Tupen rapinat ei liioin aukea heti nykykielen puhujalle. Sanonta tulee kuitenkin siitä, että ennen tappelemaan alettaessa kuului vain kova rapina, kun puukkoja vedettiin esiin tupista.

Päivä on pulkassa on sanonta torppariajalta. Se on tarkoittanut sitä, että kun on saatu päivän työt päätökseen, on otettu esiin pulkka eli kiilan muotoinen puukapula, johon vedettiin lovi yhtaikaa isännän kapulan kanssa. Näin oli taas yksi päivä pulkassa. Lovien mukaan sitten maksettiin torpparille kuun lopussa palkka.

Usko, Toivo ja Lempi

Usko, Toivo ja Lempi ovat kaikki alkavan suomalaisuuskauden etunimiä. Nimisikermä juontuu ilmeisesti venäläisistä vastaavista nimistä: Vera, Nadešda ja Ljubov, jotka tarkoittavat uskoa, toivoa ja rakkautta. Nämä puolestaan ovat käännöksiä kreikan tarunomaisista nimistä Pistis, Elpis ja Agape, jotka olivat v. 137 marttyyrikuoleman kärsineitä sisaruksia.

Toivo on Suomessa ja Virossa ollut jo muinaisaikainen nimi, jonka jatkajia ovat mm. sukunimet Toivanen, Toivoinen, Toiva, Toivakka, Toivottu jne.
Almanakkaan Toivo otettiin vasta tuosta Usko, Toivo, Lempi –sikermästä. Viroon nimi on uudelleen lainattu Suomesta v. 1932, ja siellä se on nykyään suositumpi kuin meillä.

Lempi, Lemmäs ja Lemminkäinen ovat alun perin olleet miehen nimiä. Venäläinen naisennimi Ljuba on vaikuttanut siihen, että Lempi-nimi on muuttunut naisennimeksi. Tunnepitoisuutensa vuoksi nimi ei ole enää kovin suosittu. Yleisempi on ehkä hellittelynimi Lemmikki, mihin vaikuttaa sekin, että lemmikki on myös kukka.

Usko on meillä miehennimi, vaikka sen venäläinen vastine Veera on naisennimi. Veera on tullut Suomeen myös läntistä kautta. Saksassa on lähtökohtana pidetty Veronaa ja Veronikaa, joiden pohjana on latinan vera, joka tarkoittaa todellinen, oikea. Myös Virossa Veera on ollut suosittu naisennimi, ja siellä viitataan sekä itäiseen että läntiseen alkuperään.

Lähde mm. Suuri suomalainen nimikirja. (Kustaa Vilkuna, Marketta Huitu, Pirjo Mikkonen). Otava. Keuruu 1985.

keskiviikko 14. marraskuuta 2007

Kieli vai murre?

Maailmassa on 3000-6000 eri kieltä, joidenkin lähteiden mukaan jopa 7000. Kahta kolmasosaa näistä puhutaan Aasiassa ja Afrikassa. Vain kolmea prosenttia kaikista maailman kielistä puhutaan Euroopassa! Eurooppa maanosana on kielistä siis yhtenäisin, vaikka laajentuneessa Euroopan unionissakin puhutaan 50 eri kieltä vähemmistökielenä.

Kielistä lähemmäs 500 on sellaisia, joiden taitajia on enää muutama elossa. On olemassa valtioita, joissa puhutaan kymmeniä eri kieliä, mm. Pohjois-Kaukasiassa, Dagestanin tasavallassa on kielten lukumäärä yli 30. Uudessa Guineassa on 800 erilaista kieltä, joista kaikkia ei ole edes tutkittu.

Miksi ei tiedetä maailman kielten täsmällistä lukumäärää? Ei ole suinkaan selvää, milloin on kyse kielestä, milloin murteesta. Tavallisesti on pari kriteeriä, joiden perusteella kieliä jaetaan karkeasti jompaankumpaan ryhmään.

1. Jos ihmiset eivät ymmärrä toisiaan, on kyse eri kielistä.

2. Jos kieliä puhutaan eri valtiossa, on kyse eri kielistä.

Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksiselitteinen. Jos murretta ei ole normitettu eli sillä ei ole omaa kirjakieltä, katsotaan se yleensä vain murteeksi. Tai jos kieltä ei arvosteta, se on ”vain” murretta.

Tällainen tilanne on esim. saksan kielellä Sveitsissä. Sveitsissä puhuttava saksa Schwitzerdütsch on käsittämätöntä asiaan perehtymättömän korvissa, silti se katsotaan vain saksan yhdeksi murteeksi. Jopa hollantia on saksalaisen helpompi ymmärtää kuin sveitsiläisten puhumaa saksaa. Tanskan ja norjan kielikin ovat lähempänä toisiaan kuin sveitsinsaksa ja saksan kirjakieli.

Päinvastainen tilanne on Norjassa. Siellä on olemassa kaksi virallista norjan kirjakieltä: tanskasta ja kaupunkien murteista vaikutteita saanut bokmål (85-90%) ja uusnorja eli nynorsk, joka perustuu maaseudun murteisiin. Ihmiset kuitenkin ymmärtävät toisiaan vaivatta.

Oikeastaan koko Pohjola puhuisi samaa kieltä, mikäli alueita ei olisi jaettu valtioihin. Ruotsi, norja, tanska, islanti ja fääri olisivat vain yhden yhteisen kielen eri murteita. Tällaisen yhteisen kielen nimi olisi varmaankin skandinaavi.

Miten on meänkielen laita Länsipohjassa? Suomalaiset eivät tunnusta sitä eri kieleksi, vaan vain suomen kielen murteeksi. Ruotsissa meänkieli sen sijaan on saanut virallisen vähemmistökielen oikeudet. (Ruotsissa viralliset vähemmistökielet: suomi, meänkieli, saame, romani ja jiddish).

Samalla tavalla kiistanalainen kieli suomalaisten kannalta on Pohjois-Norjassa puhuttava kveeni, joka meistä on vain suomen murre, mutta jolla on Norjassa vähemmistökielen asema.

Entä sitten Pohjois-Euroopassa puhuttu saamen kieli? Arkikielessä puhutaan tavallisesti vain yhdestä saamenkielestä, mutta koska kielet ovat niin eriytyneet, etteivät ihmiset enää ymmärrä toisiaan, on kielet laskettava omiksi kielikseen. Joten näin saadaan luetteloon yhtäkkiä kymmenen eri kieltä.

Kiinan kielikin käsitetään meillä yhdeksi ainoaksi kieleksi, vaikka kiinan pääkielet mandariinikiina ja kantoninkiina ovat yhtä kaukana toisistaan kuin ranska ja italia. Jos keskinäinen ymmärrettävyys on kriteerinä murteen ja kielen erolle, on kiinankieliä ainakin kahdeksan. Puhumattakaan sitten monista kiinan pienistä murteista.

Sekavuutta aiheuttavat joskus myös käsitteet karjalan kieli ja karjalan murre. Suomen kielen murteita ovat Pohjois- ja Etelä-Karjalan maakunnissa puhuttavat karjalan murteet, samoin siirtokarjalaisten puhuma kaakkoismurre. Karjalan kieli sen sijaan on ihan eri asia. Se on itärajan takana puhuttu karjalan kieli, jolla on oma kirjakieli ja johon kuuluu kolme päämurretta: varsinaiskarjala (vienankarjala), aunuksenkarjala ja lyydi.

Hollannin kieli on vahvistettu yhdeksi viralliseksi kieleksi sekä Hollannissa että Pohjois-Belgiassa Flanderin maakunnassa. Mutta vaikka kummassakin valtiossa puhutun kielen erot ovat vähäisiä, haluavat ihmiset omaa identiteettiään korostaakseen puhua kahdesta eri kielestä: flaamista ja hollannista.

Uskonnolliset ja muut kulttuurierot voivat olla suuria ja näin muokata kieltä omaan suuntaansa. Esim. hindin ja urdun kielet ovat eronneet toisistaan juuri uskonnollisista syistä. Hindiä puhuvien hindujen ja urdunkielisten muslimien maailmankatsomus oli niin erilainen, että alun perin sama kieli eriytyi kirjoitusjärjestelmältään ja sanastoltaan. Kun halutaan voimakkaasti korostaa omaa identiteettiä, yritetään korostaa erilaisuutta ja häivyttää yhtäläisyyksiä.

Lähteitä mm: Marjut Johansson ja Riitta Pyykkö (toim.): Monikielinen Eurooppa. Oy Yliopistokustannus University Press Finland Ltd. HYY Yhtymä. Tampere 2005.

lauantai 10. marraskuuta 2007

Linnunrata eri kielillä


Taivaalla näkyvää omaa galaksiamme nimitämme suomessa Linnunradaksi. Se on taas yksi niitä sanoja, joilla eri kielissä on aivan erilainen merkitys. Merkitysero perustuu eri kansojen omiin muinaisiin mytologisiin taruihin.

Nimityksiä eri kielillä:

Linnunrata

Tämä nimitys on monissa suomalais-ugrilaisissa, mutta myös balttilaisissa kielissä. Kussakin kielessä se voi olla nimetty eri linnun mukaan. Mytologian mukaan muuttolinnut suunnistivat Linnunradan mukaan, minkä tiedemiehet ovat itse asiassa myös todenneet.
viro: Linnutee, saame: loadderaiddas=linnun portaat.
liettua ja latvia: Linnunpolku.
Mareilla ja udmurteilla se on Villihanhen tie. Myös mm. hantien perinteessä kerrotaan, että hanhet suunnistavat linnunradan mukaan.
Manseilla Metsänhengen latu.

Taivaansauma.

Samojedeilla ja jakuuteilla sekä mongoleilla Taivaansauma, koska se on paikka josta jumalat ompelivat taivaankannen kankaan yhteen.

Maitotie

Suurin osa eurooppalaisista kielistä käyttää tätä nimitystä. Se on johdettu alun perin kreikan kielen maito-sanasta: γάλα = gala. Tästä tulee myös galaksi. Maitotie syntyi kreikkalaisen myytin mukaan siten, että imettävä jumalatar puristi rinnastaan maitoa, jolloin sitä roiskui taivaalle asti.
Kreikan kielen: Galaxias Kyklos tarkoittaa maitoympyrää.
Latinan Via lactea, Maitotie, on käännös kreikasta, mistä se on edelleen käännetty monille muille kielille:
engl. Milky way, saks. Milchstrasse, norja (bokmål): Melkeveien, tanska: Mælkevejen, esperanto: Laktovojo tai Lakta Vojo, unkari: Tejút.

Muita Maitotie-kieliä esim. hollanti, espanja, portugali, italia, ranska, romania, bulgaria, venäjä, puola, tsekki, serbia, wales, heprea ja farsi.

Vaikka monissa kielissä käytetään Maitotie-nimitystä, on joissakin lisäksi rinnakkaiskäytössä tai ainakin on joskus ollut myös omaan ikivanhaan mytologiaan perustuva nimitys, mm. unkarissa ja arabiassa.

Taivaankatu

Ruotsissa Vintergatan ja islannissa Vetrarbrautin sekä norjan toisessa kirjakielessä nynorskissa Vinterbrauta. Myös fäärinkielessä taivaankatu. Pohjoismaissa Linnunrata näkyy parhaiten talvella ja näyttää lumiselta tieltä, joten siksi nimitys.


Pyhän Jaakobin tie

Vain Euroopassa puhutussa espanjan- ja portugalinkielessä käytetään myös nimitystä Camino de Santiago, Pyhän Jaakobin tie, koska pyhiinvaeltajat suunnistivat sen mukaan Santiago de Compostelaan.
Sloveniasta tehtiin pyhiinvaellusmatkoja Roomaan, joten Linnunrata on Rooman tie.
Maltalaisilla nimitys Pyhän Annan tie tie.

Soturien tie

Unkarin kielessä on nykyisen Maitotien lisäksi myös vanha nimitys Soturien tie, Hadak útja. Mytologian mukaan viholliset tulivat tuota tietä pitkin.

Hopeajoki

Aasiassa käytetään laajalti nimitystä Hopeajoki, alunperin kiinankielessä, mistä se on käännetty mm. vietnamiin ja koreaan. Korealaiset käyttävät myös yksinkertaisesti nimitystä Meidän galaksimme.


Taivaan Ganges-virta

Hindin kielessä Taivaan Ganges-virta, koska tähdet näyttävät liikkuessaan delfiiniltä, joka ui virrassa.


Olkitie

Turkissa Olkitie. Tämä nimitys on suurilla alueilla Keski-Aasiasta aina Afrikkaan asti, käännös alun perin armeniasta, jossa se on Olkivarkaan tie. Vahagn-jumala varasti kylmänä talvena olkia ja pakomatkalla olkia tippui tielle.


Muita nimityksiä

Kroatia, Bulgaria: Kummisedän olki.
Ukraina: Chumakin tie =Suolakauppiaiden tie.
Thai: Valkoisen elefantin tie.
Wales eli kymri: Gwydionin linnoitus. Gwydion on jumalolento.
Japani: Taivaan tie.
Indonesia ja malaiji: Maaginen Bima. Bima on kaupunki Indonesiassa.
Iiri: Lughin ketju. Lugh on Irlannin kelttiläisen taruston jumalia. Iirin kielessä toinen nimitys: Valkoisen lehmän tie.
Cherokee: Tie jota pitkin koira juoksi pois.
Afrikaans: Hemelstraat=Taivaallinen tie.
Kirgiisi: Lampaan tie.

Lähteinä eri internet-sivuja.

torstai 8. marraskuuta 2007

Vieraskieliset kuukaudet


Suomenkielen kuukaudet on nimetty yleensä vuodenkierron mukaan, sen mukaan mitä töitä missäkin kuussa on tehty. Monissa muissa kielissä käytetään roomalaisia nimityksiä, jotka ensin levisivät germaaneille ja näiltä muihin kieliin. Jopa viron- ja venäjänkielissä käytetään latinalaisperäisiä nimityksiä.

Vanhassa roomalaisessa kalenterissa oli alun perin vain kymmenen kuukautta, maaliskuu alkoi vuoden. Neljä ensimmäistä kuukautta on pyhitetty jumalille, seuraavat kuusi olivat vain mitäänsanomattomasti numeroitu järjestysnumeroin. 700-luvulla e.Kr. lisättiin kalenterin loppuun kaksi kuukautta eli tammi- ja helmikuu. Vasta 100-luvulla e.Kr. ne siirrettiin vuoden alkuun.

Kun Iulius Caesar v. 46 e.Kr. uudisti kalenteria, muutettiin Quintilis eli viides kuukausi Juliukseksi ja sextilis (=kuudes) muutettiin keisari Augustuksen mukaan Augustukseksi.

Otsikkoina kuukausien englanninkieliset nimet:

January:
ruots. januari, saks. Januar, esp. enero, viro jaanuar.
latinan kielessä Ianuarius. Kuukausi on pyhitetty Janus-jumalalle, joka oli roomalaisten alun ja lopun jumala, hän hallitsi kaikkia ovia ja portteja.

February:
ruots. februari, saks. Februar, esp. febrero, viro veebruar.
lat. Februarius. Sanan alkuperä on kiistan alainen. Kuukausi on puhdistusuhrin kuukausi, latinan februare=puhdistaa.

March:
ruots. mars, saks. März, esp. marzo, viro märts.
lat. Martius. Pyhitetty muinaisessa Roomassa sodanjumalalle Marsille. Alun perin vuoden ensimmäinen kuukausi.

April:
ruots. april, saks.
April, esp. abril, viro aprill.
lat. Aprilis. Nimetty mahdollisesti etruskien jumalattaren Aprun mukaan, joka vastasi roomalaisten Venusta. Vrt. kreikkalaisten Afrodite. Joidenkin selitysten mukaan latinan verbistä aprere= avata, eli tarkoittaisi kuukautta, jolloin kukkien nuput aukeavat.

May:
ruots. maj, saks. Mai, esp. mayo, viro mai.
lat. Maius. Maius-jumalan mukaan.

June:
ruots. juni, saks. Juni, esp. junio, viro juuni.
lat. Iunius. Nimetty roomalaisten jumalattaren Junon mukaan.

July:
ruots. juli, saks. Juli, esp. julio, viro juuli.
lat. Iulius. Kuukausi, jolloin Julius Caesar syntyi, nimettiin kalenteriuudistuksen yhteydessä hänen mukaansa. Alun perin Quintilis eli viides kuukausi. (lat. quinque=viisi)

August:
ruots. augusti, saks. August, esp. agosto, viro august.
lat. Augustus. Nimetty Rooman keisarin Augustuksen mukaan, koska hänen suurimmat teot sattuivat tälle kuulle. Alun perin Sextilis eli kuudes kuukausi. (lat. sex=kuusi).

September:
ruots. september, saks. September, esp. setiembre, viro september.
lat. September, seitsemäs kuukausi (lat. septem=seitsemän).

October:
ruots. oktober, saks. Oktober, esp. octubre, viro oktoober.
lat. October, kahdeksas kuukausi. (lat. octo=kahdeksan).

November:
ruots. november, saks. November, esp. noviembre, viro november.
lat. November, yhdeksäs kuukausi. (lat. novem=yhdeksän).

December:
ruots. december, saks.
Dezember, esp. diciembre, viro detsember.
lat. December, kymmenes kuukausi, (lat. decem=kymmenen).

Lähteinä mm. Elias Wessén: Våra ord. Nordstedts. Norge.1997.

keskiviikko 7. marraskuuta 2007

Mitä suomalaiset kuukausien nimet tarkoittavat?


Suomi on harvoja kieliä, jossa on omakieliset kuukausien nimet. Muissa kielissä kautta linjan on latinan mukaiset nimet. Jopa sukulaiskielemme viro on hylännyt omat kuukausien nimet ja ottanut samat nimet kuin muissakin kielissä.

Vanhalle kansalle on ollut tärkeätä nimetä kuukaudet vuodenkierron mukaan, yleensä aina sen mukaan, millaisia töitä piti mihinkin vuodenaikaan tehdä.

Tammikuu

Tammi tarkoittaa napaa, akselia, keskipuuta. (ruots. stam) Tämä kuu jakoi vaikean talviajan kahtia ja on siten keskellä. Se on talven keskus.

Helmikuu

Suojasään jälkeen äkkipakkasella syntyy jäähelmiä. Tästä myös kuukauden nimitys.

Maaliskuu

Johdettu maa-sanasta. Maaliskuussa näkyy jo vähän maata lumen alta, mistä nimitys. Tätä tukevat ympäri Suomen tunnetut erilaiset sananparret: Maaliskuu maata näyttää.

Huhtikuu

Huhta tarkoittaa kaskea, silloin lähdettiin kaatamaan suuret havupuukasket, jotka poltettiin myöhemmin. Muoto huhti on muodostunut samalla tavalla kuin esim. silmä>silmivesi.

Toukokuu

Toukokuun merkitys on selvä nykyihmisellekin. Se on yhä edelleenkin toukotöiden kuukausi.

Kesäkuu

Ei tarkoita alun perin kesää, vaan tässä yhteydessä on kyse kesantokuukaudesta. Länsisuomalaisissa murteissa suvi on kesä ja kesä on kesanto. Vanhassa talonpojan työkalenterissa piti kesannoksi jätetty pelto kyntää tässä kuussa eli piti tehdä kesänajo.

Heinäkuu

Heinätyöt tehdään tässä kuussa.

Elokuu

Elonleikkuu alkaa elokuussa. Kuukauden nimenä on joskus ollut myös mätäkuu ja kylvökuu. Kylvökuu siksi, että silloin kylvettiin ruis, mutta vielä mm. 1600-luvullakin on kuukauden nimenä ollut myös mätäkuu.

Syyskuu

Syyskuu syksyn tuo.

Lokakuu

Kuukauden luonnetta kuvaavat vanhat nimet loka-, lika-, ja ruojakuu.

Marraskuu

Marraskuu on kuoleman kuukausi, maa on martaana. Marras kuuluu samaan sanaperheeseen kuin mm. muinaisintian marta, joka tarkoittaa kuolevaa ihmistä, latinan mors ja ranskan mort=kuolema.

Joulukuu

Vielä 1600- ja 1700-luvuillakin kuukauden nimenä oli talvikuu, jolloin talvi alkoi. Mutta sitä mukaa kuin joulun merkitys on kasvanut, on se antanut nimen koko kuukaudelle. Muinaisruotsin jól, nykyruotsin jul on nimen antajana joululle.

Lähteinä: Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto. Otava. Keuruu 1989.

Veijo Meri: Sanojen synty. Gummerus. Jyväskylä 2004.

sunnuntai 4. marraskuuta 2007

Maan päivä


-Minkä maan päivä tänään on?
-Olisiko svenska dagen, sehän on marraskuussa?
-Ei, ei, vaan tänään on Hertan päivä, 4.11. Svenska dagen on vasta 6.11.