keskiviikko 30. huhtikuuta 2008

Kuinka kissille annetahan tapletti

Kuinka kissalle annetaan pilleri -juttu on ollut internetissä jo ainakin pari vuotta. Varmaan yhteensä viideltäkymmeneltä eri sivustolta löytyy sekä yleiskielellä että lounaissuomalaisella murteella. Olen joskus saanut joltain saman asian myös eteläpohjalaisella murteella, mutta ei se kai olekaan internetistä, koska en ainakaan minä löytänyt sitä mistään. Laitan loppuun vielä linkin sivustolle, josta saman asian läytää myös lounaissuomalaisittanin sanottuna.

  1. Nosta kissi sylihis ja pirä sitä vasemmalla käsivarrellas niinku pitääsit piäntä kersaa. Paa oikia etusormes ja peukalos kissin suun kummalleki pualelle ja paina hellästi poskia samalla ku pirät taplettia oikias käresnäs. Ku kissi aukaasoo suunsa, purota tapletti sen suuhu. Anna kissin panna suu kiinni ja nialaasta.
  1. Nosta tapletti laattialta ja kissi soffan takaa. Pirä kissiä vasemmalla käsivarrellas ja toista rosessi. Haje sitte kissi makuukamarista ja nakkaa pehemenny tapletti pois.
  1. Ota uus tapletti pakkauksesta ja pitele kissiä vasemmalla käsivarrellas ja pirä sitte kiinni takajaloosta lujaa vasemmalla kärelläs. Pakota kissin leuvat auki ja lykkää tapletti suun takaosaha oikialla etusormellas. Pirä kissin suuta kiinni ja laske samalla kymmenehe.
  1. Loiri tapletti akvaariosta ja kissi vaatekaapin päältä. Huura pualisos sisälle pihalta.
  1. Polovistu laattialle ja kiilaa kissi lujasti polovies välihi ja pirä kiinni etu- ja takakäpälistä. Älä piittaa kissin matalasta mouruamisesta. Käske pualisos pitää kiinni kissin päästä lujaa yhyrellä kärellä, samalla ku käsket sen tunkia puista viivootinta kissin suuhu. Liu´uta ny tapletti kissin suuhu viivootinta pitki ja hiaro kissin kurkkua voimakkahasti.
  1. Haje kissi karteekitangon päältä ja ota uus tapletti paketista. Pistä muistihi, notta muistat ostaa uren viivoottime ja koriata karteekit. Lakaase rikkimennehet koriste-esinehet takasta ja paa ne syrijähä myähempää kokohonliimausta varte.
  1. Kääri kissi suurehe hantuukihi ja pyyrä pualisuas makaamaha kissin päällä niin, notta sen pää justihi näkyy pualison kainalon alta. Pistä tapletti mehupillin päähä, pakota killin suu auki ja puhalla mehupillihi.
  1. Varmista lääkepaketista, nottei tapletti oo vaaralline ihimiselle. Jua klasi vettä, notta saat maun pois suustas. Paa laastari pualisos käsivartehe ja pese veri pois matosta kylymällä verellä ja mäntysoovalla. Haje sitte kissi naapurin halakoliiveristä.
  1. Ota uus tapletti. Paa kissi kaappihi ja paa ovet kaulan kohoralta kiinni siihenlaihi, notta pää vaa jää näkyvihi. Pakota kissin suu auki jäläkiruakalusikalla. Ammu tapletti kissin kurkkuhu kummirenksulla.
  1. Haje ruuvimeisseli tyäkalupakista ja kiinnitä ovi takaasi saranoollensa. Sitte vaa paat kylymäkompressi poskelles ja tarkistat rokotuskortistas viimmeesen jäykkäkouristusrokotuksen päivämäärän. Nakkaa T-paita roskihi ja haje uus paita makuukamarista. Soita sitte palokunta hakemaha kissi puusta tiän toiselta pualelta. Pyyrä viälä anteheksi naapuriltas, ku se tormootti aitaha, ku sen piti kissiä väistää.
  1. Ota viimmeene tapletti paketista. Siro kissin etu- ja takakoivet yhtehe ja siro se ruakapöyräj jalakaha. Etti paksut näppylähanskat liiveristä. Pakota kissin suu auki piänellä jakoavaamella. Tuki tapletti sen suuhu ja fileepiffinpala perähä. Pirä päätä pystyasennos ja kaara puali litraa vettä kurkkuhu, notta tapletti huuhtoutuu alaha.
  1. Pyyrä pualisoas viämähä sut ensiapuhu ja sitte vaa istut rauhas hilijaa, ku tohtori tikkaa sormes ja käsivartes ja nyppii tapletinjämät pois oikiasta silimästäs. Poikkia sitte kotomatkalla huanekalukauppaha ostamaha uus pöytä.
  1. Ku pääset kotia, soita elukkalääkärille ja pyyrä kotokäynnille.

Lounaissuomalaisella murteella sama asia.

tiistai 29. huhtikuuta 2008

Tyhmä ja ymmärtämätön muissa kielissä


Tyhmälle ja hullulle on keksitty suorien haukkumasanojen lisäksi jos jonkinlaisia vertailevia ilmauksia ja metaforia. Joku voi olla ulkona kuin lumiukko tai voi olla ihan kuutamolla, mitkä eivät tunnu vielä kovin pahoilta ilmauksilta. Jollain on ruuvi löysällä, ei ole kaikki kotona tai joku on heitetty kaksi kertaa ilmaan ja vain kerran otettu kiinni.

Muissa kulttuureissa ei olla yhtään suomalaisia huonompia haukkumasanojen keksimisessä. Tyhmän tai hullun haukkumisessa on keksitty muissakin kielissä monia kierteleviä ilmauksia, jos vanha kunnon suora haukkuminen ei enää ole tehonnut.

Ruotsissa: ”Olet tyhmä”:
-Du är helt korkad. Du är dum. Är du galen?
-Bakom flötet.
(kohon takana)
-Dum som en åsna. (tyhmä kuin aasi).

Ruotsissa kömpelöstä ja lahjattomasta henkilöstä voidaan sanoa, että hän on syntynyt eteisessä: Född i farstun. Toisaalta taas voidaan sanoa henkilöstä, joka on kovinkin lahjakas, mutta joka ensi näkemältä näyttää hieman kahjolta (småkorkad): Han/hon är inte född i farstun precis. Toisin sanoen halutaan ilmaista henkilön olevan erittäin lahjakas.

Kuten suomalaisilla, voi ruotsalaisillakin olla ruuvi löysällä (Ha en skruv lös). Voi olla, että ruotsalaisilla ei ole kaikki hevoset kotona, kaikki intiaanit kanootissa eikä kaikki kupitkaan kaapissa.
( Inte ha alla hästar hemma, inte ha alla indianer i kanoten, inte alla koppar i skåpet).

Tavallisimmista mainittakoon vielä esim.
Hissi ei kulje ihan ylös asti. Hissen går inte ända upp.
Katohan, kallostasi karisee sahanpurua. Men titta, det rasar sågspån ur din skalle!

Valot on päällä, mutta ketään ei ole kotona.
Lyset är på, men ingen är hemma.
Hänellä on vain yksi aivosolu ja molemmat ovat epäkunnossa.
Har endast en hjärncell och båda är trasiga.
Pyörä pyörii vaikka hamsteri on kuollut. Hjulet surrar fast hamstern är död.
Hyvin tavallinen ilmaus väärässä olemiselle on Han är ute och cyklar.

Saksaksi tyhmä on dumm, dummkopf, doof, blöd, bescheuert. Ne ovat ne tavallisimmat, joilla päästään jo vauhtiin. Tavallisia ovat myös: dumm wie Bohnenstroh/eine Gans/Esel= tyhmä kuin pavunvarsi/hanhi/aasi.
Tyhmä kalkkuna, dumme Pute.
Typerä emakko, blöde Sau.

Kun saksalainen pitää toista vain vähän tyhmänä, hän sanoo: Er versteht nur Bahnhof (=Hän ymmärtää vain rautatieaseman). Sanonta on peräisin sodan jälkeiseltä ajalta, jolloin lopen uupuneet sotilaat palasivat rintamalta, eivätkä oikein enää ymmärtäneet vastata kysymyksiin kuin: Ich verstehe immer nur Bahnhof. Rautatieaseman löytäminen nimittäin merkitsi kotiinpääsyä.

Mein Name ist Hase, ich weiß von nichts = Nimeni on Hase, en tiedä mistään mitään. Sanonta tulee tapauksesta, jolloin Hase-niminen henkilö oli matkustanut jonkun toisen henkilöpapereilla. Kiinni jäätyään oli vain puolustautunut noilla sanoilla.

Voi olla, että saksalaisella
ei ole enää kaikki laudat aidassa, nicht mehr alle Latten am Zaun haben,
hänellä voi olla ruuvi löysällä, bei dir ist eine Schraube locker
ei oikein tikitä, nicht richtig ticken
eikä kaikki kupitkaan kaapissa, nicht alle Tassen im Schrank haben,

Kaiken kukkuraksi hän kehrää, du spinnst wohl
ja on aivonsa polttanut, hirnverbrannt
Voi hän olla jo tyhmänä syntynyt, eikä mitään sen jälkeen oppinut: Dumm geboren und nichts dazu gelernt.

Englanniksi tyhmä stupid, bloody stupid, bone head, nit, nitwit, nutter.
Tavallinen on myös airhead.

You must be mad.
Paskapääksi osataan haukkua joka kielessä: you are full of shit.

You need (to have) your head examined. Pitäisiköhän tutkituttaa pääsi.
Englantilainen voi haukkua toista rotaksi: you rat, mutta saksalainen sanoisi: sinä koira: Du Hund.

saksalaisia muitakin haukkumasanoja:
http://www.beepworld.de/members42/sunshine_88/schimpfwoerter.htm

englantilaisia ja saksalaisia sanontatapoja:
http://www.vokaboly.de/phrases/browse.php?

Lisää ruotsalaisia ilmauksia tyhmälle:
http://jerusalem.blogg.se/m_122005.html

sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

Aivokääpiöstä homoksi


Haukkumasanoja on joka paikka pullollaan, mutta ehkä niitäkin voi vähän analysoida. Eri aikoina haukkumat ovat olleet erilaisia.

A. Aikaisemmin, muutama vuosikymmen sitten, haukkumasanoja otettiin sellaisista ilmauksista, jotka viittasivat älyn vähäisyyteen:
älykääpiö, aivokääpiö, aivoinvalidi, aivoton, kaistapää, kajahtanut, pahviaivo, lahopää, luupää, puupää, pällipää, pölkkypää, idiootti, hölmö, höntti, höhlä, tyhmä, tärähtänyt, pöljä, pöllö, ääliö, pimeä, kreisi, taliaivo, typerä, kaheli, älyvapaa, dorka (tulee ruotsista dåre), debiili, imbesilli, dille (tulee ruots. dillig), vajaa

Ennen hullua äänettömästi näytettiin pyörittämällä ohimolla etusormea ja osoittamalla sitten toista. Äly oli tärkeä.

B. Nykyisin haukkumasanat otetaan pääasiassa seksin maailmasta ja ulkonäöstä:
homo, huora, mulkku, mulkero, runkku, lehmä, läski.

Tähän voi taas verrata sitä, että hullua äänettömästi esitetään nykyään näyttämällä keskisormea, mikä tulee kai miehen elimestä.

Tai jos aivojen tilaan viitataan, viitataan lähinnä vammaisuuteen tai muuhun ominaisuuteen yleensä:
vammainen, sairas, ceepee, värivammainen (neekeri), skitso, seko, sekopää, juntti (tulee englannista lyhenteestä yunt: Young Urban Non-Talented).
Ja mielenkiintoista on myös, että nykyihmiselle sellainen sana kuin nynny on solvaava.
Sanojen tyyliarvo muuttuu. Vammainen ja neekeri eivät ole olleet mitenkään negatiivisesti latautuneita, vasta viime aikoina niistä on tullut haukkumasanoja.

C. Eläinressukat ovat saaneet olla ”uhreja”, kun ihmiset etsivät haukkumasanoja:
pöllö, sika, liero, käärme, pukki, lehmä, lepakko.
Jotkut eläimet eivät ole kelvanneet irvistelysanoiksi, vaikka ihmistä on niihin muuten verrattu, esim. susi ja kettu.

D. Jostakin syystä miesten nimiä on otettu haukkumasanoiksi, vanhastaan ja nykyisin:
uuno, urpo, eino, einari, tauno, tahvo, viljo, väinö, erkki, antero, yrjö.

Lieneekö naisten nimiä ollenkaan haukkumina? Tulee vain mieleen Hauskojen kotivideoiden juontajan Sampo Marjomaan käyttämä nimi Irma, kun joku nainen on urpoilemassa. Irmasta saattaa näin helposti tulla negatiivisesti latautunut. Jorma ja Urpohan ohjelmassa jo toheloivat.

Vielä vitsi näistä haukkumisista - Minkä arvonimen Cygnaeus
sai, kun hän perusti kansakoulun Suomeen? Vastaus: Uuno.

F. Monet vanhan ihmisen tavalliset nimitykset ovat muuttuneet negatiivisiksi:
ämmä (= isoäiti) ja ukko (= isoisä, tai vanhempi mies yleensä, vrt. Ukko ylijumalana).
Joillain keskustelupalstoilla on käyty kiivastakin keskustelua siitä, ovatko esim. akka, eukko, muija ja ämmä haukkumasanoja. Asia nyt vain on niin, että ne ovat eri murteissa erityylisiä. Jos pohjalainen sanoo vaimostaan akka, se on normaalia kieltä, kun taas itäisissä murteissa ämmä on normaalia. Itse asiassa on niin, että puhetapa on merkityksellisempi kuin sana, joka lausutaan. Ja eri tilanteissa ja eri ihmisille sanat merkitsevät aina eri asioita.

E. On vielä tällaisiakin:
mäntti, torvi, taukki tohelo, törppö, törttö ja pönttö.

lauantai 26. huhtikuuta 2008

Alakuloista ja häröilyä


Talven mittaan on tullut eri tahoilta kaikenlaisia pikku vihjeitä ihmettelyn aiheiksi. Tässä alakuloista ja häröilyä.

Jo syksyllä joku ihmetteli, mistä sana alakuloinen tulee. Olen etsinyt tietoa tuloksetta. Hämmästyttävää, että tuota sanaa ei ole otettu esiin etymologisissa sanakirjoissa. Löysin yhden sen alan kirjan, jossa sana otettiin esiin, mutta sen mukaan ei kuloinen-sanan alkuperää tiedetä.
Itse kuvittelisin, että alkuperä olisi selvä: kulo, kulottaa jne. olisi näin äkkiseltään sopiva lähde.

Nykysuomen sanakirjassa on annettu mm. kuloinen=kulottunut. Kulonharmaa, syksyinen kulonharmaa maailma. Kirjassa on esimerkkeinä mm: Kaikki näyttivät odottavan, mielet kuloisina, kasvot surkeasti väännyksissä. (Kianto). Tai: Maa on vielä alaston ja kuloinen.

Voisi kuvitella, että alakuloinen juontuisi tästä. Koska kaikki näyttää masentavalta kulotuksen jälkeen, on mieliala samanlainen. Erään etymologisen selityksen mukaan ala-alku tulisi esim. saksan mallin mukaan: niedergeschlagen (=masentunut, sananmukaisesti alas lyöty). Joissakin suomenruotsin murteissa on olemassa alamodig, jossa modig tarkoittaa kutakuinkin samaa kuin mielinen.

Toinen ihmeteltävä sana on härö. Savolaiset tuntuvat sitä käyttävän, mutta loppujen lopuksi eivät näytä itsekään tietävän, mitä se oikein on, kunhan häröillään. Sanakirjoista sitä oli ihan turha etsiä. Olen ymmärtänyt, että sana on jotain sekavaa meininkiä, sekoilua, mutta kuitenkin useimmiten hauskaa. Näyttää tavallisesti olevan tavallaan hauska-sanan vahvistussana. Eri tuttaviltani ja keskustelufoorumeilta saamieni esimerkkien mukaan ottakoon tästä nyt sitten selvää ken taitaa:

  • Suomen kieli on härön hauskaa.
  • Sain taas morkkiksen siitä, että olin yksin pitämässä hauskaa ihan samalla häröllä kaavalla kuin ennenkin.
  • Smut Pedlers - Bottom Feeders on kans aika hauska. Aika härö...
  • Ollut kiva ilta. Poskilihakset vieläkin kipeinä hymyilemisestä. Häröä, mutta hauskaa.
  • Häröilin ruuan kanssa. (henkilö, jolla syömisongelmia).
  • Minäkin olin siellä juhlissa häröilemässä.

On olemassa myös sukunimi Härö, joka on ilmeisesti länsisuomalainen. Tämän suojatun sukunimen alkuperä on selvittämättä. On mahdollista yhdistää nimi myös johonkin skandinaaviseen etunimeen kuten Hærbiörn, Hærbært jne. (Suuri suomalainen nimikirja. Suuri suomalainen kirjakerho. Helsinki 1985).

perjantai 25. huhtikuuta 2008

Englantilaisia käännösväännöksiä


Olen kirjoittanut 5.6.2007 ruotsin kielen käännöskukkasia ja 8.-9.4. sanojen monimerkityksisyydestä. Tässä vaihteeksi englannin kielen käännöskukkasia.

Sign here, please. =Signe, tulisitko tänne.
Watch out!=Vahdi ulkona!
Nobody here. =Yksikään ruumis ei kuule.
I know his story well.=Tiedän historiallisen kaivon.
The bus leaves at three. =Pensas on puussa.
Big Ben=Sika kynä
Bye bye baby, baby goodbye...=Osta osta vauva, vauva hyvä ostos...
We are the champions!=Olemme herkkusieniä!

Tällaisissa kielikukkasissa on käytetty hyväksi sanojen monimerkityksisyyttä eli polysemiaa. Jos kaksi eri asiaa tarkoittavaa sanaa sattumoisin on samannäköisiä, on kyseessä toistensa homonyymit, kuten vaikkapa suomen kielen kurkku.

Jos sanat lausutaan samalla tavalla, mutta kirjoitusasu on erilainen, on kyseessä homofoni, kuten engl. here ja hear. Jos sanat ovat kirjoitusasultaan samanlaisia, mutta äännetään eri lailla, on kyseessä homogrammi, vaikkapa engl. lead /liid/ =johtaa ja lead /led/ =lyijy. Homofonia ja homogrammia ei suomen kielen kirjoitus- ja äännerakenteesta johtuen kielessämme juurikaan ole. Käännöskukkasille ne ovat kuitenkin oiva mahdollisuus. Ja tällaisia kielillä leikittelyitä ja käännöskukkasia on vaikka kuinka paljon lisää esim. internetissä.

tiistai 22. huhtikuuta 2008

Jos EVO niin silloin KVG



Tekstiviestit, internetin keskustelupalstat ja sähköposti ovat tuoneet tarpeen saada paljon asiaa pieneen tilaan, usein vielä nopeasti. On kehittynyt oikea uusi chattauskieli, joka koostuu paljolti lyhenteistä, merkeistä ja hymiöistä. Eikä vain suomalaisten sanojen alkukirjaimista, vaan melkein suurempi osa alkaa olla englantilaisia lyhenteitä. Tämän kielen käyttäjänä on etupäässä nuoriso, joka haluaakin pitää itsellään jonkinlaista salakieltä.

Mutta ei nuorisokaan ole aina heti kärryillä. Tässä pieni keskustelunpätkä oikeasta elämästä netissä:
evg!
häh?
evg.
en tajuu.

EVVK on jo vanhaa kieltä, samoin sen härskimpi muoto EVVVK. Nyt kuuluu sanoa: KVG. Asiasta keskusteltaessa kollegoistani puolet oli jo ihan pihalla. Heiltä on äskeinen päivitys jäänyt väliin, luulivat uusimman olevan KVN, oikein oli tulla riitaa. Sehän on ollut jo ainakin toista vuotta käytössä, ellei kauemminkin. Löysin jonkin keskustelupalstan, jossa joku on jo ainakin viime vuoden helmikuussa ihmetellyt, mitä KVN merkitsee. (Eikä silloin vielä muuten kysymykseen vastaajakaan tuntunut tietävän).
KVN:llä ei ole tehoa netissä, sillä henkilö on jo netissä, siksi tarvitaan rajumpi KVG tai sen toinen versio EVG. Tehokas lyhenne on myös EVO.

Tässä muutaman lyhenteen selitys, nämä ovat vain ihan tavallisimmat, jotka nyt ainakin pitää tietää ja jotka esiintyvät melkein tekstissä kuin tekstissä.

EVVK = ei vois vähempää kiinnostaa
EVK = ei vois kiinnostaa
KVG = Kato vittu Googlesta.
EVG = Eti vittu Googlesta.

EVO = et vain osaa.
Et = en tiedä
Evt =
ei voi tietää
EOS = en osaa sanoa
ETT = en tahdo tietää.
EVM = ei voi muistaa.
EVT = ei voi tietää, ei voi tajuta.
IHQ = ihku, pissiskieltä.
Yv = yksityisviesti

englannin kielestä:

NP = no problem
OT = out of topic, käytetään, kun joku alkaa keskustelufoorumilla puhua ihan muusta aiheesta kuin kyseessä olevasta.

OMG= Oh my God
BTW=by the way (muuten)
LOL = Laugh(ing) Out Loud tai Lots of Laughs.
(Nauraa ääneen). Joskus myös Lots of Love / Lots of Luck. (paljon rakkautta/paljon onnea).
IMO = In My Opinion (minun mielestäni)
IRL = In real life (oikeassa elämässä)
WTF = What the fuck.
Ty = Thank you (kiitos)

Joku arvovaltainen luennoitsija kirjoitti hiljattain jättävänsä nykyään kaikki kalvonsa ja Power Point -esityksensä kotiin ja ilmoittavansa kuulijoille: "KVG, jos lisää tietoa tarvitsette." Kuulemma suu levähtää auki kuulijoilla.

Internetiin liittyvää slangia, lyhenteitä ja akronyymejä (lyhennesanoja) on kerättynä monille sivuille, tässä muutama linkki:

http://fi.wiktionary.org/wiki/OMG

http://www.iltasanomat.fi/teinix/lista.asp

http://www.unessa.net/irc/sanasto

http://www.joutsi.com/slangi/slangi.html

keskiviikko 16. huhtikuuta 2008

Mitähän on ruteeni ja korni

Viimeksi kirjoitin pohjoismaiden kielistä. Nyt esittelen Euroopan muita pieniä kieliä, joista suuri yleisö ei ehkä ole koskaan kuullut puhuttavankaan.

Brittein saarilla on useita pikkukieliä, jotka ovat melkoisen tuntemattomia. 1800-luvulla alkanut englantilaistaminen on verottanut kieltenpuhujien määrää, mutta jokaista näistä on viime aikoina ruvettu elvyttämään.

Iiri on irlantilaisten oma kieli. Sillä on nykyään noin 80 000 äidinkielenpuhujaa. 1800-luvulla oli suuri nälänhätä, jonka seurauksena alkoi maastamuutto ja kielen taantuminen englannin tieltä.

Kymri on Walesissa puhuttava kelttiläinen kieli. Puhujia nykyään runsaat 600 000. Kieli kuuluu britanniseen ryhmään kuten korni ja bretoni.
Gaeli on iirin sukuinen kelttiläinen kieli Skotlannissa. Puhujia noin 60 000.

Skotti on skotlantilaisten toinen kieli, joka ei kuulu kelttiläisiin kieliin. Se on kehittynyt samasta anglo-saksien kielestä kuin englannin kielikin, mutta on paljon vanhakantaisempaa kuin englanti, joka puolestaan on saanut hyvin paljon vaikutteita latinasta.

Korni eli kernewek on Cornwallin oma kelttiläinen kieli. Se sammui jo 1700-luvulla, mutta sitä on yritetty elvyttää jälleen. Kielen puhujia on muutama sata.
Manksilla on Mansaarella virallisen kielen asema, vaikka viimeinen kielenpuhuja kuoli 1974. Kieltä yritetään elvyttää uudelleen ja monet vanhemmat kasvattavat lapsensa manksin kielellä.

Ranskan Bretagnessa puhutaan bretonia, joka on mantereen puolella puhuttu niin ikään kelttiläinen kieli. Kielen taitajia lienee nykyään noin 200 000, mutta kielen asema on heikko, koska yhä edelleenkin kieli on sorretussa asemassa. Joidenkin lähteiden mukaan kieli olisi jo hävinnyt kokonaan.

Vaikka Ranska virallisesti kannattaa kielivähemmistöjen tukemista, se edelleenkin syrjii omia vähemmistöjään aktiivisesti ja ajaa yksikielisyyttä, vaikka maassa on useita kielivähemmistöjä. Yksi vähemmistökieli on Etelä-Ranskassa puhuttu oksitaania, joka on vielä keskiajalla ollut katalaanin kanssa sama kieli, mutta geopoliittisista syistä puhutaan nykyään kahdesta eri kielestä. Oksitaania on halveksittu, jopa oksitaanin puhujat itse ovat pitäneet kieltä huonosti puhuttuna ranskana. Pohjois-Ranskan vähemmistökielet ovat oilin kieliä.

Pyreneitten niemimaalla on useitakin pikkukieliä. Näitä mm. Portugalissa mirandés, jossa on portugalin ja galegon piirteitä. Pohjois-Espanjassa puhutaan galegoa, joka on läheistä sukua portugalille ja virallinen Galician itsehallintoalueella. Asturian itsehallintoalueella on kielenä asturia, joka on oikeastaan sama kieli mirandésin kanssa.

Baskia ( euskaraa) puhuu noin puoli miljoonaa ihmistä Baskialueella Pohjois-Espanjassa ja Etelä-Ranskassa. Se on niin sanottu isolaattikieli, jolle ei ole löydetty kielisukulaisia, ei nykyisiä eikä kuolleita. Katalaania puhutaan Itä-Espanjassa. Jo 1400-luvulla se sai kilpailijoikseen lähimmän sukukielensä oksitaanian sekä espanjan. Katalaania puhuu n. 6,5 miljoonaa ihmistä, ja se on tällä hetkellä Euroopan suurin vähemmistökieli.

Ei liene monillekaan tuttua, että entisen Itä-Saksan kaakkoiskulmalla elää kansa, jota nimitetään sorbeiksi, muinaisten vendien jälkeläisiä. He puhuvat länsislaavilaista sorbin kieltä, kielen puhujia n. 80 000.

Tanskan, Hollannin ja Saksan rajamailla sijaitsevalla Pohjanmeren rannikkoseudulla puhutaan friisiä, joka on germaanista kieltä ja sen eri murteita. Friisin kielellä julkaistaan kirjallisuuttakin. Pohjois-Saksan kantaväestö puhuu alasaksaa, joka on itse asiassa lähempänä hollannin kieltä kuin saksaa.
Sveitsin yksi virallisista kielistä on retoromaani. Kielellä on noin 40 000 puhujaa.

Viron vähemmistökansa on setukaiset, jotka puhuvat kieltä, joka on viron lähisukukieli tai sen itäisin murre.

Puolassa yksi vähemmistökielistä on kašubi. Sitä puhuu äidinkielenään noin 53 000 ihmistä. Kieltä pidettiin aiemmin puolan murteena, vaikka sitä tuskin ymmärtää puolan pohjalta.

Karaiimit ovat Liettuan turkinsukuista kieltä puhuvat juutalaiset. Omaa kieltä ei tiettävästi nykyään juurikaan puhuta kotikielenä, mutta kylläkin opetellaan kouluissa.

Ruteeni on itäslaavilainen kieli, jota puhutaan Ukrainassa, Slovakiassa ja Puolassa ja Unkarissa. Kielen standardoimisen tekee hankalaksi se, että kieltä puhutaan neljässä eri valtiossa.

Sardinialla on myös oma kieli, sardi, jossa on neljä eri päämurretta. Murteen puhujat eivät itse pidä välttämättä kieltään saman kielen murteina. Yksi murteista, galluuri, onkin pikemminkin korsikan kieltä, jota yleisen käsityksen mukaan pidetään italian kielen murteena. Sekä sardi että korsika ovat romaanisia kieliä.

Lähteinä mm. Johansson Marjut, Pyykkö Riitta: Monikielinen Eurooppa. Gaudeamus. Helsinki 2005.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2008

Kveeni, meä ja muut Pohjolan vähemmistökielet


Euroopassa on eri arvioiden mukaan n. 200-300 kieltä! Miksi arvio heittää noin paljon? On vaikea päätellä, mikä katsotaan kieleksi, mikä murteeksi. Esimerkiksi norjaa ja ruotsia voisi hyvällä syyllä pitää samana kielenä, koska ihmiset vaivatta ymmärtävät toisiaan. Rauman ja savon murteita voisi sen sijaan pitää omina kielinään, sillä kuulija ei aina ymmärrä puhujaa, tai ei ole ymmärtävinään!

Maailmassa on vähän yli 200 valtiota, mutta 20 valtiossa puhutaan noin 70 % maailman 6000 kielestä. Euroopassa puhuttujen kielten määrä on vain noin kolme prosenttia kielten kokonaismäärästä.

On melko yleinen luulo myös se, että Euroopan kansallisvaltioissa puhutaan yleensä vain yhtä kieltä. Väittämä ei pidä paikkaansa alkuunkaan. Melkein joka maassa on virallisen kielen lisäksi useita vähemmistökieliä. Virallisesti useampikielisiä ei ole montakaan kuten Belgia, Irlanti, Suomi ja Sveitsi. Sveitsissä on peräti neljä virallista kieltä (ranska, saksa, italia ja retoromaani). Vähemmistökielenä voi olla jokin jossain muussa maassa tunnettu valtakieli, kuten suomen kieli Ruotsissa tai saksan kieli Tanskassa. Unohtaa ei sovi eri maiden viittomakieliäkään. On paljon myös kieliä, joista kaikki eivät ole kuulleet puhuttavankaan.

Jo Pohjoismaissa puhutaan monenlaisia kieliä. Meän kieli Tornionjokilaaksossa ja kveeni Pohjois-Norjassa ovat kehittyneet suomen kielestä.
Saamen kieltä puhutaan kaikkien pohjoismaiden pohjoisosissa, sekä Venäjän puolella. Saamen kieliäkin on yhdeksän erilaista, eivätkä puhujat ymmärrä välttämättä toisiaan. Onhan se ymmärrettävääkin. Norjassa puhuttu eteläsaame on varsin kaukana maantieteellisesti Suomessa puhutuista inarinsaamesta, pohjoissaamesta ja kolttasaamesta.

Yhteisestä pohjoismaisesta alkukielestä omaan suuntaansa ovat kehittyneet islanti sekä fäärinkieli Färsaarilla. Norjalaisilla on peräti kaksi virallista norjan kieltä, bokmål (jossa on nähtävissä tanskan vaikutus) ja nynorsk (joka perustuu paikallisiin murteisiin).

Kulkijat ja romanit puhuvat Norjassa ja Ruotsissa romania. (Kulkijoiden kieli romani, romanien romanes). Romani ei ole saanut omaa kirjakieltä, sillä romanit itse ovat halunneet pitää kielen salakielenä ja vastustaneet kirjojen ja sanakirjojen julkaisemista tällä kielellä.

Vielä muutama henkilö puhuu Norjassa jiddišiä eli juutalaissaksaa. Yksi vähemmistöryhmä Norjassa on ollut metsäsuomalaiset, mutta heidän kielensä on kuollut.

Tanskaan kuuluvassa Grönlannissa puhutaan tanskan lisäksi grönlannin kieltä, jossa on kolme eri päämurretta. Grönlannin kieli ei ole millään lailla sukua pohjoismaisille kielille. Tanskassa asuu lisäksi melko suuri saksankielinen vähemmistö.

Euroopassa puhuttavien kielien määrää ovat lisänneet viime aikoina eri maista tulleet siirtolaiset. Erilaisia Afrikan kieliä, arabia, vietnamia jne. alkaa kuulla päivittäin.

Muun Euroopan tuntemattomammista kielistä kirjoitan myöhemmin.

Lähteinä mm. Johansson Marjut, Pyykkö Riitta (toim.): Monikielinen Eurooppa. Gaudeamus. Helsinki 2005.

perjantai 11. huhtikuuta 2008

Verhot katsoivat ja mumisivat


Personifiointi eli elottoman asian eläväksi tekeminen on yksi kaunokirjallisuuden tyylikeino. Jos lukee paljon kirjallisuutta, alkavat usein käytetyt keinot tuntua kliseiltä ja puisevilta. Näin kirjailija joutuu todella koetukselle yrittäessään keksiä uusia ja tuoreita sanontoja, joita kukaan muu ei olisi koskaan käyttänyt. Ja vaikka keksisikin jonkin uuden ilmauksen, on sen aina ehtinyt joku muu keksiä ensimmäisenä.
Sirpa Kähkönen on Lakanasiivissään käyttänyt erityisen paljon uusia sanontoja. Personifiointi, vertaukset ja metaforat (=kielikuvat) seuraavat toisiaan. Samoin kuvailevat verbit, joista kirjoitin 19.3.08. Näitä kaikkia tyylikeinoja on jopa niin paljon, että on siinä ja siinä, ettei koko sisältö ja juoni häviä outojen ilmauksien alle.

Tässä muutama esimerkki personifioinnista Kähkösen kirjasta:

…niittoansa itkevät heinänkorret.
…se oli se pakkaspäivä yhä hänen aivoihinsa juuttuneena, ja heinien parku.
Kaktus söi hänen kurkkuaan, hän nieli sitä alas.
Sota tuli hänen luokseen, tuli vierailulle nopein harppauksin, peltinen mantteli kilisten ja huristen.
Saha oli kuin punainen ahjo, joka nauroi sumenneelle auringolle… (on puhe sahan tulipalosta).
seinä sanoi hänen kämmenelleen…ja sitten kuiskasi hänen sormilleen…
Aih, sanoi jää
haljetessaan.
Ikkunoiden eteen oli vedetty verhot ja ne katsoivat häneen luomiensa takaa kuin unennäkijät ja mumisivat: mene pois.
Lennokit hälisivät siimojensa varassa. Jaakon koneita, ne hölpöttivät
Ja historialla, sillä vanhalla nartulla, on kumppaninaan sattuma…
Mutta nyt hänen jalkansa tahtoivat viedä häntä muualle. -Olokee hurjimatta, Hilja komensi jalkojaan…
…tuupertuen…pakkasen jääleukojen ensimmäiseen puraisuun.

Sirpa Kähkönen: Lakanasiivet. Otava. Keuruu 2007.

torstai 10. huhtikuuta 2008

Norsu vai mursu - aivan sama


Miksi ihmeessä suomen kielessä sanotaan norsu, vaikka useimmissa muissa Euroopan kielissä on elefantti? Elefantin kielessämme täytyy olla suhteellisen nuori sana, koska siinä on vielä f-kirjain jäljellä. Muuten se olisi ehkä muodossa elevantti kuten virossa elevant.

Sana norsu juontaa alkunsa mursuun. Suomeen on entisinä aikoina tuotu mursunluuta. Ja kun alettiin tuoda myös norsunluuta, ei kansan suussa ollut niin väliä, oliko se mursu tai norsu, kumpaakaan ei kukaan ollut koskaan nähnytkään. Vasta Agricola erotti nämä sanat toisistaan merkitsemään nykyisiä eläimiä.

Agricolan oli keksittävä leijonallekin oma nimi, joten hän nimitti sen jalopeuraksi. Peura oli suomalaisille tuttu, jalopeuraa on käytetty hirven toisintonimenä kansanrunoudessa: Hirvi suuri hirtettiin, jalopeura jaksettiin.
Jalopeura-nimeä on ehkä käytetty yleisesti suuresta villieläimestä.

Eläintieteellinen nimikomissio on lopullisesti hylännyt virallisesti leijonan jalopeura-nimityksen. Tähtitieteellisenä nimenä se on kuitenkin yhä käypä. Suomessa on muuten juuri saatu päätökseen monien muidenkin eläinten nimien tarkistukset.

Eivät suomalaiset ole ainoita, jotka ovat sekoittaneet vieraiden maiden eläinten nimiä. Muinaisnorjalaisten kameli oli ulfaldi, jonka kantasana oli latinan elephantus.

Entisaikojen ihmisten ajattelutapaa voisi hyvin kuvata seuraava esimerkki. Kerran saksalaiset vieraamme olivat kovin väsyneitä aamulla ja väittivät, että ankat (=Ente) olivat valvottaneet heitä yöllä. Ihmettelin, mistä meidän pihaan ankkoja on tullut. Ilmeni, että vieraat tarkoittivat lokkeja. Huomasin viikon aikana, että kaikki varista isommat linnut sorsista joutseniin olivat saksalaisille Ente. Voin kuvitella samoin entisajan ihmisille olleen ihan sama, mistä arvokas luu tuli, norsu tai mursu, aivan sama!

Lähteitä mm. Veijo Meri: Sanojen synty. Gummerus. Jyväskylä 2004.

sekä mm: http://tsv.fi/ttapaht/007/hakkinen.htm

keskiviikko 9. huhtikuuta 2008

Ei ole syytä syyttää minua


Käydään huoltamolla:
Auto käy bensalla.
Äiti käy kahvilla.
Isä käy pissalla.
Kello käy seinällä.

Näin runoili Juice Leskinen kirjassaan Räkä ja Roiskis. Juice käyttää hyödykseen sanojen monimerkityksisyyttä eli polysemiaa. Tuosta samaisesta verbistä muistan lapsuudestani, kuinka joku puhui kellon käymisestä, ja toinen siihen aina lohkaisi: ”Käske sen käydä meilläkin!”
Kirjoitin aiemmassa jutussa homonymiasta, jossa kaksi eri sanaa on sattumalta samannäköisiä, mutta merkitsevät eri asiaa. Homonymiaa hyvin lähellä on polysemia, joka tarkoittaa, että alun perin sama sana on alkanut saada uudenlaisia merkityksiä. Merkitys on tavallisesti laajentunut konkreettisesta abstraktiin. Näitä kahta ilmiötä on usein vaikea erottaa toisistaan, varsinkin jos ei tunne sanan historiaa. Tässä muutamia esimerkkejä:

Sanoilla on jollain lailla eri merkitys, vaikka ne ilmeisesti alkuaan
ovat tarkoittaneet jotenkin samaa - merkitys on kehittynyt:
sopia: Se pala sopii juuri siihen kohtaan. - Kyllä asia minulle sopii.
pää: Laitoin hatun päähän. - Hän on tullut tiensä päähän.
soittaa: Soitan haitaria. Soitan uudella kännykällä. Hän soitti vain suutaan.

Samasta vartalosta tulee eri sanaluokkia, esim. verbi ja substantiivi, ja joissain muodoissa ne ovat samannäköisiä:
syy-syyttää: Älä minua syytä! - En näe siinä mitään syytä peruuttaa lippuja.

Sanalla on alkuaan konkreettinen merkitys, mutta merkitys laajentunut abstraktimmaksi:
paljastaa: Patsas paljastettiin. - Sitten kaikki salaisuutemme paljastettiin.

Sanaa on alettu käyttää uudessa merkityksessä:
kieli: Hän juoksi kieli ulkona. - Ruotsi olisi ensimmäinen vieras kieli.
mies: Ovella on mies. - Mies hylkäsi vaimonsa. (Nuorten kielessä tuntuu
olevan tällaistakin: mun nainen, kun tarkoitetaan vaimoa tai avopuolisoa).

Samaa sanaa voidaan käyttää kahdessa aivan vastakkaisessa merkityksessä:
siivo: Mikä hirveä siivo täällä on! - Kun sitten on siivottu, on taas hyvä siivo.

Vielä yksi lapsuudesta tuttu lasten hokema vitsi: -Pidetäänkö teillä mattoja? –Pidetään! –Meillä ne kyllä pysyvät pitämättäkin.

Internet ja vitsikirjat ovat sanojen monimerkityksisyyteen perustuvia vitsejä täynnä. Yksi nimenomaan kielelliseen leikittelyyn perustuva kirja on mm. Matti Puntila: Poskettomia huulia. WSOY. Juva 2004, joka on jatkoa hänen parille aiemmin kirjoittamalleen kirjaselle.

tiistai 8. huhtikuuta 2008

Ilmeistä päätellen on ilmeistä, että ilmeistä ei voi päätellä


Kun tyttäreni olivat pieniä, he olivat kovin murheissaan katsottuaan televisiosta Iiris-rukkaa, jonka isä lähti ulkomaille. He olivat voivotelleet tapausta naapurissakin. Naapurin täti oli yrittänyt lohduttaa: ”Ei hätää, kyllä se Iiriksen isä lopussa palaa!” Ei arvannut täti ennakkoon, että tuloksena olisi kotona vielä kovempi huuto. Lapset itkivät kotona ja kyselivät, millaiseen tulipaloon Iiriksen isä oikein joutuukaan!

Suomen kielelle on tyypillistä, että sama sana voi merkitä monta eri asiaa. Sanoilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, ne vain sattumalta ovat samannäköisiä. Tällaista tilannetta sanotaan homonymiaksi. Sanat ovat toistensa homonyymeja. Sanojen taivuttelu ja murteiset muodot vain lisäävät homonyymisten sanojen määrää. Tässä joitakin esimerkkejä.

1. Sana on sama kaikissa muodoissa:
laskea: Laske kotilaskusi. - Ala mennä; laske jo tämä mäki alas!
lippu: Suomen siniristilippu. – Ostin lipun teatteriin.
Juuri homonymian takia on paljon käännöskukkasia, joko tahattomia tai tahallisia vitsejä. Vanha vitsihän on: Laskekaa Suomen lippu! – Räkna finska biljetten! Tämän vitsin innoittamana mieheni laittaa nykyään aina piletin salkoon. Ellei sitten suorastaan innostu pilettämään.

2. Sanat perusmuodossaan ovat samanlaiset - taivutusmuodoissa poikkeavat:
kuusi: Tien toiselta puolelta kaadettiin viisi koivua ja toiselta

kuusi. Montako puuta kaikkiaan metsuri kaatoi? (Vastaus: kuusi).
Taipuu: kuusen, kuusta - kuuden, kuutta

vuori: Tunneli louhittiin tähän vuoreen. - Hän ompeli sisätaskun takin vuoriin.

3. Sanan jotkut muodot ovat sattumalta samanlaisia. Juuri sanojen taivutusmahdollisuuden takia näitä on paljon.
korvaan: Vettä meni korvaan. - Kyllä minä sen sinulle korvaan.

teitä: Muistelen kaikkia teitä. - Hän ajeli pitkin teitä.
sataa: Kylläpä nyt sataa - Hän luki sataa kirjaa.
niistä: Niistä nenäsi! - Hän sai niistä allergiaoireita.

4. Sana voidaan ottaa vertauskuvaksi - erityisesti puhekielessä:
mäyräkoira ja "mäyräkoira", huuli "huuli", kapula ”kapula”.
Ruotsissa pitkään asunut suomalainen pariskunta oli ihmetellyt Turun satamassa: ”Mitä tarkoittaa, kun nuoriso roikkuu kapula toisessa kädessä ja mäyräkoira toisessa!”

Vielä pari vitsiä, joissa on käytetty hyväksi homonymiaa:

Kun lakkaa satamasta, haetaan lakkaa satamasta.
Viedään karjalantaa Karjalan taa.
Veronmaksajat, pitäkää varanne!

Koulun biologian opettaja joutui eroamaan, koska hänestä kaikki varpusetkin
näyttivät kurjilta. – Toinen versio samasta vitsistä: Maanantaiaamut on
sellaisia, että joutsenetkin näyttävät kurjilta.

Juice Leskinen on käyttänyt hyväkseen juuri sanojen homonyymisyyttä:

Runo kirjasta Räkä ja roiskis:

HAI

Laiturilla illalla haitari soi.
Haita se harmitti. Haita risoi.

Myrkkyä on hain haimassa annos.
Säilykepurkissa haimassa-annos...

Väärään paikkaanko eilen hairahti
riutalta lähetetty, vakuutettu hairahti?

Olisiko suuremmin haitaksi
jos tilattaisiin haitaksi?

Miksi siis karille hai karautti?
Kirjoita!
Osoite: Haikara, (45410) UTTI

sunnuntai 6. huhtikuuta 2008

Miten muistat asioita


Muistisääntöjä pitää olla melkein joka asiaan. Usein vain tahtoo olla niin, että säännön muistamiseen ja opetteluun kuluva aika vie enemmän energiaa kuin itse asian opettelu. On myös hauska havaita, miten eri kulttuureissakin on erilaiset muistisäännöt.

Yksi asia, joka on ikuinen ongelma, on mihin päin kelloja siirretään syksyllä ja keväällä. Kaikkein pätevin ja paras sääntö on: aina kesään päin. Näin neuvovat tavallisesti myös ruotsalaiset toisiaan. Englantilaiset sanovat saman asian näin: Spring forward, Fall back, missä käytetään hyväksi sanojen kaksoismerkitystä.

Toinen juttu, johon tarvitaan jokin muistisääntö, koska asiaa jostain syystä ei muista millään, on kuunsirpin pieneneminen tai suureneminen. Suomessahan on kautta aikojen opetettu näin: Vedä aina viiva kuunsirpin vasemmalle puolelle. Jos tulee kirjain k=kasvaa. Koska kuu kuitenkin valehtelee aina, se pieneneekin. Ja jos tulee p=pienenee, kuu oikeasti kasvaa.

Saksalaisilla on helpompaa. Jos vedetään viiva niin, että tulee pieni a=abnehmen=pienenee, jos taas vanhanaikainen kaunokirjoitus-z =zunehmen=kasvaa.

Ruotsissa neuvotaan näin: jos kuu on kääntynyt niin päin kuin pilkku (=en komma), tarkoittaa se, että kuu tulee, kommer. Jos se näyttää a:lta, niin se pienenee =avtar. Ruotsin yöbussimainoksissa käytetään kasvavaa kuuta. Kuten kuu tulee, samoin tulee yöbussikin.

Vanhojen roomalaistenkin kuu tuntui valehtelevan. Jos se näytti C:ltä, se se väitti kasvavansa (crescere), vaikka oikeasti pieneni, jos taas muoto oli kuin iso D, kuu väitti laskevansa eli vähenevänsä (descendere), jolloin se taas valehteli.
Tätä muistisääntöähän englantilaisetkin käyttävät: descent/crescent. Englanniksi voi myös ajatella, että C:ltä näyttävä ihan oikeasti on sortumassa: collapse.

Mitkä kuukaudet ovat lyhyempiä kuin toiset? Monet ottavat esiin rystysensä laskiessaan (niin ruotsalaisetkin), mutta helpompaa kuin alkaa alakoululaisten tapaan äheltää sormien kanssa, on vain mielessään miettiä: kesy marhu! Eli kesä-, syys-, marras- ja huhtikuussa on päiviä 30, muissa 31. Helmikuun nyt muistaa muutenkin erikseen.

Koillinen, kaakko lounas, luode ei minusta ole koskaan ollut ongelma, en edes tiennyt että siihenkin on muistisääntö. Nykynuorilla on kokalolu-sääntönsä, mutta kuka nyt helppona mitäkin pitää. On siihen tällainenkin sääntö esitetty: Koira kaatui, loukkasi luunsa. Tässä vain on ongelma, että muistaa, mikä elukka se olikaan ja minkä loukkasi. Jos vaikka käpälänsä, ei sääntö paljon auta. Nuorille on keskustelupalstojen mukaan yritetty kaljan voimallakin takoa näitä päähän: Korillinen kaljaa loiskahti lumeen. Sekään ei juuri auta, jos muistaa, että kalja läiskähti ja lounas alkaa siitä, kun heilauttaa kättään yläviistoon!

Kuva täältä.

tiistai 1. huhtikuuta 2008

Kehtaisinko viruttaa vai huilaisinko välillä



Itä- ja länsimurteet kilpailevat monin tavoin. Paitsi että sanojen taivutuksen myötä sanat saavat kaksoismerkityksen, on sanoja, jotka sekä itä- että länsimurteissa merkitsevät alun perinkin eri asiaa. On ikuinen kiistanaihe, kumman tuntema merkitys on oikea. Toisaalta merkitysten moninaisuus tuo keskusteluihin mielenkiintoista lisäväriä, mutta väärinymmärryksiltäkään ei voi mitenkään välttyä.

Ruokapöytäkeskusteluissa koulussa ovat viime aikoina melko yleisenä puheenaiheena olleet murresanat. Ilmeni hämmästyksekseni, etteivät kaikki tienneet tai eivät olleet ajatelleet, mitä Sinikka Nopolan henkilöhahmo Vilttitossu tarkoittaa. Monet olivat ajatelleet sen tarkoittavan jotain kankaasta tehtyjä pieniä sukan tapaisia jalkineita. Itselleni länsisuomalaisena se tarkoittaa paksusta huovasta tehtyjä saappaita, vilttisaappaita, joita joissain murteissa nimitetään vinkkeleiksi tai vinkkelsaappaiksi. Vinkkelillähän tarkoitetaan kulmaa ja saappaat todella muodostavat suorakulman.

Olen joskus sanonut jostain ihmisestä, että se sitten on nolo. Tarkoitan, että henkilö on osaamaton tai taitamaton. Itäsuomalaiset hämmästelevät sitä takuuvarmasti, sillä heille merkitys on vain samaa kuin yleiskielenkin nolo, siis hieman häpeilevä ja hämillään. 80-luvulla paikkakunnalla oli nuorisoyhtye Los Nolos, minkä olin aina käsittänyt yhtyeen itseironiseksi vitsiksi. Käsitin, että porukka ei itse pitänyt itseään taitavana. On ilmennyt myöhemmin, että kukaan muu paikkakuntalainen ei ollut käsittänyt nimeä siten. Koskaan en ole saanut tietää, kumpaa merkitystä yhtyeen jäsenet itse olivat ajatelleet.

Minulle sanottiin joskus: ” Sie oot olna muka ulkomailla!” Hämmästelin itsekseni kovin puhujan sanoja. Eikö hän usko minun käyneen missään vai eikö hän pidä Ruotsin-matkaa ulkomaanmatkana. Vasta paljon myöhemmin selvisi, että itäsuomalaisten muka tarkoittaakin samaa kuin läntinen kuulemma.

Samoin ihmettelin aina savolaisten työkavereideni häveliäisyyttä, kun he eivät koskaan kehdanneet tehdä mitään. Lopulta selvisi, että he eivät hävenneet mitään. He olivatkin laiskoja, eivät vain viitsineet!

Kun pesun jälkeen virutan pyykkiä, se kuulostaa savolaisista omituiselta. Luulevat minun niitä venyttävän, vaikka tietysti ne pitää ensin huuhdella.

Kun pohjalainen äitini sanoi hakevansa pottuja kellarista ja laittoi limppua pöytään, olivat itämurteisen vävyni silmät revetä hämmästyksestä, kun kellarista tulikin mehupulloja eikä perunoita, ja pöytään ilmestyi ohuiden perunarieskojen sijaan kunnon paksua ruisleipää. Sen sijaan hän ei ihmetellyt yhtään, kun äitini kertoi, ettei heillä enää ole itikoita. Ei niitä siihen vuodenaikaan ollut enää Itä-Suomessakaan! Ei tullut pojalle mieleenkään, että joku puhuisi hyttysten sijaan lehmistä.

Pohjalaisen äitini ja karjalaisen isäni puheet menivät usein ristiin, kun kumpikaan ei aluksi edes käsittänyt, että sanoilla ylipäätään voisi olla jokin muukin merkitys kuin heidän itsensä tuntema. Tämä johti siihen, että joitain sanoja, kuten tuima välteltiin. Toiselle se oli suolaista, toiselle suolatonta, joten miksi käyttää riitaa tuottavaa sanaa, kun oli olemassa muitakin sanoja.

Lopuksi vanha vitsi pohjalaisesta ja lappalaisesta, jotka lähtivät hiihtoreissulle. Väsynyt pohjalainen ehdotti, että huilataan välillä. Lappalainen luuli, että pitää lisätä vauhtia ja alkoi oikein kunnon sivakoinnin. Lopulta hän ei enää jaksanut ja ehdotti pohjalaiselle lepäämistä, mitä tämä väitti ehdottaneensa koko ajan.

P.S. Näyttää Itä- ja Länsi-Suomen välillä olevan muutenkin eroa kuin kielellisesti. Yllä olevan krookuskuvan sain tänään Turusta, otettu viikonloppuna, kun taas talvinen kuva on itäsuomalainen maisema viikonloppuna. Talvikuvassa olevat puusta tippuneet neulaset ovat vanhan kansan nimittämä Tapion kylvö, jota vanha kansa on pitänyt myös jonkinlaisena merkkipaaluna säitä ja kevättä ennustettaessa. (Kuva kannattaa suurentaa napsauttamalla sitä).