Tänä aamuna Jari Tervo esitteli televisiossa valitsemansa suomalaisen sanan: tuuli. Tervolla on kuulemma tapana jaotella suomen sanoja maskuliineihin, feminiineihin ja neutreihin. Kaikki uudet keksinnöt kuulemma hän jaottelee neutreiksi. Tuuli-sanan hän ajattelee tietyin perustein feminiiniksi eli tavallaan naispuoleiseksi. - Niin olisin kai minäkin tehnyt, mihin vaikuttaa ehkä sekin, että Tuuli on meillä naisten nimi.
Mielenkiintoinen valinta. Nimittäin esim. saksassa ja espanjassa tuuli onkin maskuliininen, eli miespuolinen.
Indoeurooppalaisissa kielissä, joihin suuri osa Euroopan kielistä lukeutuu, on tärkeää tietää kaikkien asioiden "sukupuoli". Jos ei tavallaan ole tietoa, olisiko sana maskuliininen vai feminiininen, se on neutri.
Englanti ja ruotsi eivät ole tästä poikkeuksia, vaikka englannista on jo hävinnyt sukupuolisuus. Ruotsistakin luulisi ensi kuulemalla sukupuolen hävinneen, mutta maskuliinit ja feminiinit ovat sulautuneet yhdeksi en-suvuksi ja ett-sukuiset ovat aina neutreja. Tästä syystä ihmisiä tarkoittavat sanat ovat yleensä en-sukuisia.
Asioiden "sukupuolijaottelu" ruotsissa näkyy selvästi vielä monissa murteissa. Niissä ei usein käytetä se-sanana den-sanaa, vaan han tai hon, joita ennen on aina käytetty viittaamaan sekä ihmisiin että asioihin.
Olen kuullut ruotsalaisten sanovan esim: Vad är klockan? -Hon är tre. Tai taikinasta puheen ollen: Här har jag degen, han ska jäsa nu. Jos näitä vertaa vaikkapa saksaan, ovat sanat siellä saman sukuisia ruotsin kanssa: die Uhr =kello, der Teig= taikina.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti