Heittäytyisinköhän

Suomen kielessä tarvitaan vain yksi sana ilmaisemaan vaikkapa ruotsinkielen kokonaista lausetta: Heittäytyisinköhän : Tänk om jag skulle kasta mig. Jos tuota suomen sanaa pilkkoo, saadaan ruotsinkielen jokaiselle sanalle vastine:
heittä-yty-isi-n-kö-hän

Maailman eri kielissä voidaan liimailla sanan perään liitteitä ja kieliaineksia eri tavoin. Sen mukaan, miten kukin kieli sietää tällaista liimailua, voidaan kieliä jakaa erilaisiin ryhmiin.

Agglutinoivat kielet ovat kieliä, joissa morfeemeja eli pieniä oman merkityksensä omaavia yksiköitä voidaan liittää toisiinsa mekaanisesti alussa olevan esimerkin mukaan. Jokaisella osasella on oma merkityksensä, vaikka ne yksinään eivät välttämättä merkitse enää samaa. Tällaisia kieliä ovat mm. turkki ja monet Afrikan kielet sekä suomalaisugrilaiset kielet suomi, viro, unkari jne.

Isoloivat kielet ovat kieliä, joissa jokainen sana kantaa omaa merkitystään, eikä niitä voi liittää toisiinsa. Sanat ovat yleensä yksitavuisia, eikä niitä voi muunnella ja taivuttaa. Tällaisissa kielissä merkityserot ilmaistaankin sanajärjestyksen ja ääntämisen sävelkorkeuden avulla. Klassisena esimerkkinä voisi mainita kiinan. Muita on vaikkapa vietnam, khmer ja thai. Myös englannin kieli on muuttumassa yhä enemmän ja enemmän isoloivaksi.

Polysynteettiset kielet taas ovat sellaisia, joissa on tosi pitkiä sanoja. Kokonainen pitkä sana voi merkitä pelkkää yhtä lausetta. Näistä mainitaan tavallisesti eskimokielet, tyypillisiä ovat myös monet Amerikan intiaanikielet. Eskimokielen sana pilluaqqunqaarpakkit tarkoittaa "minä toivotan sinulle sydämellisesti onnea".
Eskimokielessä ei olekaan muita sanaluokkia kuin verbi ja substantiivi. Kaikki muut asiat ilmaistaan liittämällä verbiin tarpeellinen määrä kieliaineksia.

Flektiiviset eli fuusioivat kielet ovat kieliä, joissa sanan kanta voi taipua monenlaiseen muotoon. Näitä ovat indoeurooppalaiset kielet kuten venäjä, saksa, englanti, ruotsi. Tämän fuusiokielen omituisuuden kanssa on moni joutunut taistelemaan koulussa germaanisten kielten vahvoja verbejä opiskellessaan: sing, sang, sung (engl. laulaa) tai sitta, sitter, satt, suttit. (ruots. istua). Englannin isoloituminen voisi näkyä vaikkapa seuraavasta: put, put, put.

Kieliä ei välttämättä voi jakaa karkeasti näihin neljään ryhmään. Kaikissa kielissä on piirteitä monista ryhmistä.

(P.S. Tekstin yllä oleva kasvi on lehtomaitikka).