He mierosivat mieron tiellä

Eräänä päivänä kuulin ensimmäistä kertaa sanan mierota. Syntyperäinen eteläsavolainen kertoi lapsista: "Ne vain mierosivat lisää mansikoita". Oikein korva otti heti talteen tuon itselleni uuden sanan, ja selvisi, että sana on ihan käytössä oleva nykyäänkin. Tarkoittaa siis tässä yhteydessä pyytää, mankua, kerjätä.

Kun sanaa ihmettelin, minua muistutettiin sanonnasta "lähteä mieron tielle".  No niinpä tietysti. Joku lähtee siis kerjuulle. Katsoin sanaa Nykysuomen sanakirjasta, jossa mierota-sanaa ei ole ollenkaan. Miero sen sijaan on kirjan mukaan "kodin ulkopuolella oleva maailma, vieraat; nyk.tav. maailmalla, vars. kerjuulla olemista ilmaisevissa sanonnoissa". Nykysuomen sanakirjassa on myös adjektiivi mierolainen, joka myös on varmaan kaikille tuttu. Sillä tarkoitetaan mieron kulkijaa, kulkuria, varsinkin kerjäläistä.

Mieron tielle lähteminen kuulostaa kovin jo vanhahtavalta sanonnalta samoin kuin kerjääminen sinänsä. Mutta onpa näköjään mierota-verbi pitänyt pintansa murteessa, ainakin vanhemman polven puheessa.

Satujen aloitus- ja lopetusfraaseja

"Olipa kerran..." alkavat sadut useimmiten suomeksi. Se on kiinteä sanonta, jota ei ole käynyt muuttaminen. Samanlaisin kiintein fraasein sadut alkavat yleensä muissakin kielissä, mutta lopetusfraasi sen sijaan voi olla erilainen kuin mihin suomessa on totuttu. Keräsin sadun aloitus- ja lopetusfraaseja muutamista kielistä:

"Olipa kerran":  

viro: elas kord, ruotsi: det var en gång..., englanti: once upon a time..., saksa: Es war einmal...,  espanja: Había una vez / Érase una vez..., fäärin kieli: Einaferð var tað..., islanti: Einu sinni var... 

Samoin alkavat sadut myös tanskan, norjan ja hollannin kielissä.

"Kauan kauan sitten" on toinen tavallinen alku, esimerkiksi: 

ruotsi: En gång för länge sedan..., venäjä: Давным-давно (Davnym-davno), puola: dawno dawno temu..., ja viro: kaua, kaua aega tagasi.

Indonesiassa isirawa-heimon parissa työskenneeltä tuttavaltani kuulin, miten saverin kielessä (ent. isirawa) aloitetaan tarinat: "Minä alan nyt kertoa tällaista tarinaa...". (E raraara mai porie rarau...) Tätä alkua käytetään aina, kun aloitetaan kertoa mitä tahansa muutakin juttua tai tapahtumaa toiselle.

Loppufraasissa on ollut enemmän vaihtelua eri kulttuureissa.

"Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti":
viro: ja nad elasid õnnelikult elu lõppuni, 
ruotsi: Och därefter levde de lyckliga till livets slut, 

englanti: They lived happily ever after / happily until their deaths,

tanskassa, norjassa ja hollannissa on samanlainen ilmaus.

 "Ja he elivät pitkään ja onnellisina":

venäjä: И жили они долго и счастливо. (I zhili oni dolgo i s-chastlivo.)

puola:  i żyli długo i szczęśliwie.

Joissakin kielissä on suomalaisille vieraita lopetustapoja mm:
 "Ja elleivät he ole kuolleet, elävät he vielä tänäkin päivänä":
viro: Ja kui nad veel surnud ei ole, siis elavad nad õnnelikult koos veel praegugi.
saksa: Und wenn sie nicht gestorben sind, dann leben sie noch heute.
tanska:  Og hvis de ikke er døde, lever de endnu.
 

espanja: y fueron felices y comieron perdices (ja he olivat onnellisia ja söivät peltopyitä).

hollanti:  En toen kwam er een varken met een lange snuit, en het verhaaltje is uit. (ja sitten tuli pitkäkärsäinen sika ja tarina on loppu.

espanja: y colorín, colorado, este cuento se ha acabado. (Käännös jotenkin tähän tapaan: Punapää punainen, tämä tarina on loppu).

fääri: snip, snap, snúti, so var søgan úti. (Jotenkin: Snip, snap snuti, niin on satu loppu).

islanti:  Köttur úti í mýri, setti upp á sér stýri, úti er ævintýri 

(Kissa ulos suolle, nosti häntänsä, ja niin on satu loppu).

puola:  a ja tam byłem, miód i wino piłem. ( Minäkin olin siellä ja join hunajaa ja mettä.)
 Saveri (isirawa): ...tokrime ceso. (Raja menee tässä).

Esimerkiksi hollantilainen loppu sian tulosta paikalle on samantyyppinen kuulijan palauttaminen maan pinnalle sadun maailmasta kuin muistan ennen lapsuudessani unien kerronnasta. Jos joku kertoi aamulla yöllä näkemästään unesta, sanottiin hänelle lopuksi: "Ja sitten sinä heräsit ja päästit kissan pihalle". Tai jos haluttiin vieläkin rajummin palauttaa  unennäkijä normaalielämään, saatettiin sanoa: "Ja sitten sinä heräsit, ja huomasit, että sinulla on käsi kyynärpäitä myöden potassa".

Sen pituinen se!

Vuonna puukko ja puntari

Noin viisitoista vuotta sitten kuulin ensimmäisen kerran erään oppilaan sanovan asiasta, joka oli tapahtunut kauan sitten, että se tapahtui vuonna yks ja kaks. Ajattelin tuolloin, että onpa voimakas ilmaisu, ajatukset lennähtivät heti ajanlaskumme alkuun, ihan kaiken alkujuurille. Ja kas kummaa, se ei ollutkaan oppilaan keksimä ilmaus, vaan yhtäkkiä sanonta lennähti silmille joka puolelta.

Ja kävi kuten aina paljon käytetyille sanonnoille. Se alkoi ihmisten mielestä kuulostaa kuluneelta ja jokainen muunteli ilmausta sopivin sanaparein. Seuraava kuulemani oli yhtä vaikuttava: vuonna kivi ja kirves. Ajatukset ryöpsähtivät jonnekin kivikaudelle tai vasara-kirveskulttuuriin. Pidin tätäkin ilmausta voimakkaana.

Kun lukusanat yksi ja kaksi tuntuivat liian yksinkertaisilta, ilmestyi ihmisten puheeseen muitakin variaatioita: vuonna viisi ja kuusi, vuonna kaksi ja kolme, vuonna yksi ja kolme, mutta myös ilmaus vuonna nolla.

Erilaisia sanontoja alkoi ilmestyä kuin sieniä sateella. Jos vain on olemassa jokin käytössä oleva sanapari, se on takuuvarmasti otettu käyttöön tarkoittamaan mennyttä aikaa. Aloin oikein kerätä ilmauksia ja laittaa muistiin uuden ilmauksen kuultuani. Tässä pieni lista variaatioista, joita kaikkia on joku joskus käyttänyt:

vuonna sirppi ja vasara
vuonna miekka ja kilpi
vuonna miekka ja kivi
vuonna miekka ja kypärä
vuonna miekka ja haarniska
vuonna nuija ja täysnuija

vuonna kivi ja keppi
vuonna kivi ja vasara
vuonna keppi ja kivi
vuonna keppi ja puutikku

Sattumalta tuli vastaan myös sivusto, jossa vanhemmat ihastelevat pikkulasten tietokonetaitoja, ja joku arvelee, että kymmenen vuoden kuluttua vuonna kynä ja kumi olisi yleinen sanonta, kynät ja kumit kun käyvät tarpeettomiksi. Nyt se ei onneksi vielä ole sitä.

Ruokakulttuurikin on muuttunut niin, että muusit ja nakit sun muut entisaikaiset ruuat ovat siirtyneet kauas menneisyyteen ja kelpaavat kuvaamaan aikaa kauan kauan sitten:
vuonna nakki ja pottu

vuonna pottu ja muusi
vuonna nakki ja muusi
vuonna muusi ja lihapulla

Sanonta tuntuu nykyään ehkä niin lopen käytetyltä ja kuluneelta, että googlettamallakin tulee vaikka millaisia yhdistelmiä, esim. vuonna pottu ja kivi, pottu ja kirves jne. Lista on varmaan loputon.

Kun olin kerännyt pitkän listan, huomasin taas, että johan joku muukin on tällaisia keräillyt, Wikisanakirjaan.
Onpa tehty laulujakin nimellä Vuonna yksi ja kaks.

Ympäri lumperoisia ja korvat lummessa

Monille on tuttu sanonta: "Hän ajeli ympäri lumperoisia" tai "piti juosta ympäri lumperoisia". Mutta tietävätkö kaikki, mitä tuo lumperoinen tarkoittaa? Itse en ollut sanaan koskaan kiinnittänyt sen kummempaa huomiota, olin sen aina ajatellut tarkoittavan joitain alueita, esimerkiksi mäkiä ja kumpareita, tai vaikkapa samaa kuin maita ja mantuja. Äiti joskus sanoi myös: "miksi tavarat on levitetty ympäri lumperoisia?" Tämä myös on vahvistanut luuloani, että sillä tarkoitetaan esim. "pitkin pihoja, pitkin koko aluetta, ympäriinsä".

Saarijärven ohi ajaessamme silmiini osui kyltti Lumperoinen. Kellot aivoissani alkoivat kilkattaa. Sanan täytyykin olla jokin maastonimi ihan oikeastikin. Saarijärvellä on kaksi lampea, Iso-Lumperoinen ja Pieni-Lumperoinen. Lisäksi nimenomaan Saarijärven seudulla on erilaisia Lumpero- ja Lumperoinen-nimisiä sukunimiä ja yhdistyksiä tms.

Vaikka minulla on monia kieliin liittyviä kirjoja, ei hämmästyksekseni tuota sanaa sellaisenaan löytynyt mistään, ei edes Nykysuomen sanakirjasta eikä mistään saamelaisperäisten sanojen luetteloista. Lopulta sain selville, että sana on todella saamelaisperäinen ja lumperoinen tarkoittaa lampea. (Tutkielma-artikkeli netissä: Antti Aikio, Oulu: The Study of Saami Substrate Toponyms in Finland).

Lumperoinen on kovin samankuuloinen kuin lampi tai lumme, lumpeikko, lumpeinen jne. mutta sanoilla ei välttämättä ole tekemistä toistensa kanssa. Koska artikkeli oli englanninkielinen, ei kiinnostanut tavata sitä enempää asian selville saamiseksi. Miksi meillä on sanonta "kulkea ympäri lumperoisia"? Ei tähän nyt ainakaan sovi ajatus, että tavarat olisi levitetty ympäri lampia! Asia ei selvinnyt mistään, enkä viitsi sen takia lähteä kaupunkiin kirjastoon asiaa tutkimaan.

Sivutuotteena alkoi enemmänkin kiinnostaa Nykysuomen sanakirjassa ollut sanarykelmä lumpeuttaa, lummessa ja lumpeuksissa. Sanat nähtyäni ajattelin heti tietysti niiden tarkoittavan, että jokin lampi lumpeutuu eli kasvaa lumpeita täyteen, umpeen. Sana tarkoittaa sanakirjan mukaan, että esim. korvat menevät lukkoon, lumpeutuvat.

Jostain kaukaa lapsuudesta alkoi sitten hiljalleen nousta mieleen, että ennen sanottiin, että joku kulkee "korvat lummessa", tai joku laittaa aina "korvat lumpeen" kun tämä ei ollut kuullut jotain tai ei halunnut kuulla. Onko järven lumpeutumisen ja korvien umpeutumisen kanssa mitään tekemistä toistensa kanssa, sitä en tiedä. Voi olla vain kansanetymologiaa eli vain sattumalta sanat näyttävät samanlaisilta. Tältä istumalta en nyt voi asiaa selvittää.

Eikö tuo yllä oleva lampikin ole kohta ihan lummessa?

Ulkomailla kotimaassa

Entisaikojen ihmisillä ei juuri ollut mahdollisuuksia matkustella pitkiä matkoja, puhumattakaan että olisi päästy ulkomaille. Jo vaikkapa järven toisella puolella sijainnut paikkakunta avasi tulijalle silmien eteen ihan uudenlaisen maailman kotikontuihin tottuneelle, aivan kuin ulkomaille olisi tullut. Tai jokin paikka on sijainnut niin kaukana ja vaikeakulkuisesti, että se on tuntunut ulkomailta.

Suomessa on monilla paikkakunnilla jopa kiinteitä sanontoja paikkakunnista, joihin on lähdetty "ulkomaille". Tampereella on tuttu vieläkin sanonta ”mennä ulkomaille Teiskoon”. Sanonta lienee tullut siitä, että joskus on Tampereen aluekarttoihin merkitty Teiskon kohdalle nimen sijaan pelkkä ”Tampereen ulkomaat”. Ja sijaitseehan Teisko nykykaupunkilaisestakin melko kaukana, noin 40 kilometriä keskustasta.

Etelä-Pohjanmaalta en muista paikkakuntaa, joka olisi liittynyt ulkomaille menoon. Mutta sen muistan, että jos vaikkapa äidiltä kysyttiin, missä joku henkilö on tällä hetkellä käymässä, siihen sai usein vastauksen ”Teiskossa”. Teiskon merkitys vain ei tuolloin lapselle auennut. Olisiko niin, että Pohjanmaalla ei tarvinnut mennä suomalaiselle paikkakunnalle tunteakseen olevansa ulkomailla, sillä ruotsinkieliset kunnat olivat jo monen pitäjän rajanaapureita. Naapurikunnassa käynti saattoi aiheuttaa sanonnan ”Närpes, Sverige”.

Jyväskyläläiset sen sijaan lähtevät ”ulkomaille Oravisaareen”. Oravisaari sijaitsee Jyväskylän liepeillä.

Imatran lähiseuduilta on lähdetty Ruokolahden kunnassa sijaitsevalle kylälle ”ulkomaille Utulaan”. Sanonta on peräisin vuosisatojen takaa, ajalta jolloin Venäjän ja Ruotsi-Suomen valtakunnan raja kulki Kysmälänlahtea pitkin. Lahden toiselta puolelta, Kekäleenmäeltä katsottuna Utula oli ulkomaata. Sanonta elää edelleen ja kylätoimikunta myy Utula-passeja - koskaan ei tiedä, milloin passintarkastaja yllättää.

Lahtelaisten matkustusmahdollisuudet ovat olleet ”mennä ulkomaille Okeroisiin ja merille Möysään”. Okeroinen on Hollolassa sijaitseva kylä ja Möysä on Lahden kaupunginosa. Okeroislaiset ovat tehneet kyläkirjankin, joka on saanut nimekseen juuri sanonnan Ulkomaille Okeroisiin.

Kouvolalaiset ovat käyneet aina ”ulkomailla Utissa”. Tästä kirjoittaa Matti Paakala blogissaan: ”Kouluaikanani oli sanonta: Ulkomaille Uttiin, kaukomaille Kaipiaisiin ja Saaramaalla on maailmanloppu. Jos Saaramaan saunan nurkan takaa sormella koitti, niin siellä oli tyhjää vaan.”

Nykyään ”mennä ulkomaille” –sanonta syntyy hieman toisenlaisista lähtökohdista. Otanmäki, joka sijaitsee Kajaani-Vuolijoki kuntaliitosalueella, on tullut tunnetuksi 2000-luvulla pakolaisten vastaanottamisesta. Vuolijoen kunnan aikana kunnassa asui (Otanmäen ansiosta) heti Helsingin jälkeen toiseksi eniten ulkomaalaisia asukasta kohti. Otanmäessä onkin sanonta "Miksi lähtisit ulkomaille, kun voit mennä Otanmäkeen. Koko maailmahan on jo täällä."

Samasta syystä lienee syntynyt myös sanonta ”mennä ulkomaille Kajaaniin” tai ”ulkomaille Sotkamoon”.

Tarvinnevatko ahvenanmaalaiset tällaisia sanontoja, hehän ovat jo ulkomailla kotimaassa.

Puhutko arabialaiselle norjaa?

On yleinen ajatus ja käsitys, että oma maa on se ainut oikea ja paras. Maailman ainoa paikka, jossa asiat tehdään niin kuin ne kuuluukin. Tästä syystä muunmaalaisia halvennetaan niin, että on syntynyt jopa kiinteitä sanontoja useista eri kansanryhmistä. Olen joskus törmännyt sellaiseenkin ilmaukseen kuin "Paloittelen sut niin, että toinen käsi jää Ruotsiin!" Voin kuvitella, että jos tietyissä piireissä paloittelemisen jälkeenkin jokin kappale jää peräti Ruotsiin, uhkauksen täytyy olla jo tosi kamala!

"Joku kattoo mua ihan ruottiksi", jolloin katsotaan vähän vinoon, on tullut esiin jo useassakin yhteydessä. Eihän mitään naapurimaissa oikein ja hyvin voida tehdä. "Ryssiä" jokin asia tai "tehdä se venäjäksi" ovat niin ikään näilläkin sivuilla käsiteltyjä ilmauksia, mutta "ruma kuin venäläisen pommikoneen rahastaja" oli itselleni uusi ilmaus, tuntuu kuitenkin olevan aika yleisesti käytössä. Miksihän juuri venäläisen? No miltä kuulostaisi "ruma kuin espanjalaisen pommikoneen rahastaja!" Ei todellakaan ole ilmauksessa samanlaista ytyä.

"Kiroilee kuin turkkilainen" tai "tupakoi kuin turkkilainen" ovat hyvin kiinteitä sanontoja. En tiedä kiroilevatko turkkilaiset edes, mutta voisi kuvitella sanonnan syntyneen nimenomaan turkkilaisista siksi, että sana Turkki sisältää r:n, joka melkein sopisi jo itsessään kirosanaksi, tai sana turkinpippuri oikein r:ää päräyttäen. Tupakoimiseen liittyvä sanonta voisi olla syntynyt yksinkertaisesti sopivan alkusoinnun vuoksi.

"Kylmä kuin ryssän helvetissä", "nälkä kuin Viron sudella", "pyörii kuin ryssä Anttilassa" ovat niin ikään vanhoja, monille tuttuja sanontoja. Mutta tietävätkö kaikki, mitä tarkoittaa, kun "mennään halailemaan arabialaista ja puhumaan sille norjaa"? On kyse Arabian-tehtailla valmistetusta WC-pöntöstä, ja norjan puhuminen on oksentamista, kylläkin siistimmin sanottu kuin yrjöäminen.

Liekö sellainenkin sanonta kuin "Libanonissa on kaikki p....a paitsi kusi" suomalaisten rauhanturvaajien aikaansaama. Mistä siihen muuten olisi yhtäkkiä vieras, kaukainen maa otettu? Sanonnassa vaihtelee joskus maan nimi, mikä lienee puolestaan turismin mukanaan tuomaa. On tainnut joku hyväkäs pettyä matkaansa perusteellisesti. Koska naapurimaat aina ovat irvailujen kohteena, voi maa olla sanonnassa Ruotsi tai Venäjäkin, usein intti tai jokin muu kamala paikka.

Pahasta hajusta/p....sta kuulee joskus käytettävän vertausta "haisee kuin parhaat ulkomaiset omenat". Tietysti taas ulkomaiset, ei todellakaan kotimaiset. Ulkomaiden tilalla on kuultu myös "saksalaiset omenat", mutta onkohan tuohonkaan kohtaan kukaan kuullut laitettavan jotain arvostettua ja hienona ja pidettyä maata.

Työn raskaan raatajat

Radiossa puhuttiin hiljattain nuorten suhtautumisesta työhön. Nuoret pitävät työtä kyllä tärkeänä, mutta eivät elämän tärkeimpänä, huipputärkeänä, sellaisena, että elämä olisi yhtä kuin työ. Moni ei myöskään ole valmis sitoutumaan pitkään työsuhteeseen. Pätkätyö ja projektit ovat monen mielestä hyviä, ei tarvitse sitoutua pitkäksi aikaa.

Vanhemmalla sukupolvella on kuitenkin vieläkin erittäin tiukka työmoraali. Eihän olisi tultu toimeen ankarissa oloissa, eikä meillä olisi tätä korkeaa elintasoa ellei työmoraali olisi korkea. Nuorilta usein unohtuu, että ei työ ole ennenkään ollut se mitä tavoitellaan, vaan se on ollut keino pysyä hengissä ja saada itselleen paremmat oltavat. Juuri luin lehdestä, että tästäkin lamasta ilmeisesti selvitään hyvin nimenomaan hyvän työmoraalin ansiosta.

Meitä on opetettu lukuisin sananlaskuin ajattelemaan työtä ja vain työtä. ”Työ ensin, sitten leikki (huvi)” kaikui hyvin usein, jos ei esimerkiksi tiskaamaan ruvennut heti. Kaikille oli selvää, että ”työ miehen kunnia” ja ”ei Luoja laiskoja ruoki”. Joskus sanottiin juhlallisella ilmauksella: ”Joka ei tahdo työtä tehdä, sen ei syömänkään pidä”. Samaan suuntaan ohjasi ”Älä jätä huomiseksi sitä, minkä voit tehdä jo tänään.” Nykyään sitä kuulee kylläkin enemmän toisin päin: ”Älä tee tänään sitä, minkä voit tehdä huomennakin”.

Oli selvää, että ”Illanvirkku, aamuntorkku, se tapa talon hävittää” . Tämä sanonta kuului maanviljelyskulttuuriin, mutta on se kaupungissakin ollut käytössä. Ja ainakin meidät ajettiin ylös jo aamulla kahdeksaan mennessä vaikka olisi lomapäiväkin ollut. Kaupungissa kasvanut ikätoverini sen sijaan sanoo, että aikaista ylösnousua ei heiltä käytännössä vaadittu, vaan nuoret saivat nukkua aamuisin. ”On kuin pistäs rahaa pankkiin, kun nuori nukkuu.” Paitsi että oma äitini ei olisi suurin surminkaan meille tuollaista sanontaa sanonut ja nukkumista sallinut. Ruumiilliseen työhön viittasi myös ”Hellät on työttömät kädet”, jota esitettiin silloin, kun sai esimerkiksi rakkoja käteen.

”Työ tekijäänsä kiittää”, sillä tehtiin selväksi se, että jokainen työ, pieni tai suuri, oli tehtävä kaikkein parhaimmalla tavalla. Äidin mielestä ”jää miehen saantikin kesken”, jos työ jää kesken. ”Työtä tekevälle riittää” oli yleinen totuus erilaisissa tilanteissa.

Toisaalta aika usein lausahdeltiin suu hymyssä, että ”ei terve ruumis työtä kaipaa”. Tai ”Tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.” Kapinaa työtä kohtaan on myös tämä: ”Ei työ tekemällä lopu”. Huumorimielessä tuli toistetuksi usein: ”Ahkeruus on ilomme”; esimerkiksi silloin, kun oltiin päivälevolla tai muuten vain loikoiltiin. En muista tuota tosimielessä kertaakaan käytetyn. Sen sijaan opetettiin ihan tosissaan: ”Ahkeruus kovankin onnen voittaa”.

”Jos työ herkkua olis, niin herrathan sen tekis” –lausahdus osoitti luokkajakoistakin suhtautumista. Mutta opetti se myös sen, että työhön kuuluu, että se ei aina ole mukavaa; työn raskaus ja vaikeus on itsestäänselvyys. Tuttu ja käytössä oli tämäkin: ”Raskas työ vaatii raskaat huvit”, jolla useimmiten kommentoitiin toisten tekemisiä. Nykyään sitä kuulee käytettävän puolustukseksi jos vaikka ravintolassa on tullut otetuksi enemmän kuin olisi suotavaa.

”Laiska töitään luettelee” tai "laiskan tulee hiki syödessä" olivat selviä ohjeita nekin. Toisen kurkkiessa olan yli tuli usein toistetuksi: ”Keskeneräistä työtä ei näytetä herroille eikä narreille.”

”Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee” korosti työn arvoa. Ja selväähän oli, että työssä niin kuin muussakin: ”Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo”.

En puhalla häntä viikseen

Venäjän kieli on sanontojen ja kuvakielen suhteen rikas, ja siinä on paljon samoja sanontoja ja ilmauksia, joita suomen kielessäkin. Salamatkustajana oleminen esimerkiksi on molemmissa kielissä jäniksenä matkustamista: Exaть зaзйцeм (jehat zajtsem).
Vapista kuin haavan lehti on täsmälleen sama ilmaus venäjässä: Дpoҗaт как осиновы лист (drožat kak osinovyj list). Nälkäinen kuin susi on monissa kielissä sama: Голодный как волк (golodnyj kak volk).

Mutta on monia meillä ihan tuntemattomiakin sanontoja. Mitähän tarkoittaa, kun venäläinen ”riiputtaa nenää”? Sehän on tietysti samaa kuin meidän mieli matalana/ siipi maassa. Вешать нос ( Vešat noc).

Koska venäläistä kulttuuria tunnetaan Suomessa melkoisen vähän, tässä pari esimerkkiä muista ”oudoista ilmauksista”. Otin mukaan vain sellaisia, jotka liittyvät eläimiin tai kehonosiin. Mukana myös sananmukainen käännös, sen jälkeen vastaava suomalainen kiinteä ilmaus:

Быть на друҗеской ноге. (Byt na družeskoj noge) = ”olla ystävällisellä jalalla” = Olla hyvää pataa keskenään.
Валиться из рук. (Valjtsja iz ruk) = ”Pudota käsistä” = Ei ota luonnistuakseen.
В ус не дуть. (V us ne dut). = ”Olla puhaltamatta jotakuta viikseen” = ei olla moksiskaan/ ei lotkauttaa korvaansakaan.
Высосать из пальца. (Vysosat iz paltša). =”Imeä jotakin sormestaan” = keksiä omasta päästään/ temmata tuulesta.
Гусей дразнить. (Gusej draznit) =”kiusata hanhia” = kaivaa verta nenästään/tahallaan ärsyttää toista.
Дырявая голова. (Dyrjavaja golova) = ”jollain on reikäinen pää” = kanan muisti/hajamielinen
Как корова языком слизала. (Kak korova jazykom slizala) = ”kuin lehmä olisi kielellään nuollut” = Sen siliän tien.
Собаку сьел. (Sobaku sel) = ”on syönyt koiran” = olla vanha tekijä jossakin.
Белая ворона. (Belaja vorona) = ”valkoinen varis” = muista erottuva/ ruma ankanpoikanen.

Lähde:
M. Dubrovin: Venäläiset sanonnat kuvina. Kustantamo Russkij jazyk. Moskova 1981.

Onni olla Tavallinen Tallaaja

Pari päivää sitten kirjoitin etunimien muuttumisesta yleisnimiksi. Moni sanonta oli jäänyt minulta huomaamatta, mutta onneksi tarkkaavaiset lukijat muistivat monta muutakin sanaa kuin mitä itse olin kirjoittanut.

Yksi, joka minulta jäi mainitsematta vaikka se oli mielessä, on Onnen-Pekka tai onnenpekka. Onnekasta ihmistä voidaan tietysti nimittää myös onnenmyyräksi tai onnenpojaksi. Pekka-sana esiintyy monissa muissakin ilmauksissa: olla pekkaa pahempi, tehdä jotain kolmeen pekkaan, kaksi siivua pekkaa kohti. Vaikkapa vaalien yllättäjä on Musta-Pekka. Suomessa vietetään myös palkallisia vapaita, ns. pekkaspäiviä, jotka ovat saaneet nimensä valtakunnansovittelija Matti Pekkasesta.

Onnen potkima henkilö ei ole muissa kielissä Pekka. Ruotsissa sellainen henkilö on lyckans ost (onnen juusto), puhekielessä myös turgumma tai turgubbe tai lyckans gullgosse. Lycko-Pers resa (Onnenpekan matka) on August Strindbergin näytelmä. Lyckoper-ilmaus ei ole käsittääkseni kiinteä ilmaus kuten onnenpekka, vaikka olen nähnyt kynäilijöitten käyttävän sitä nimimerkkinä.

Saksassa hyväonninen on Hans im Glück tai Glücksvogel (onnenlintu) tai Glückspilz (onnensieni). Englantilaiset ovat onnenkoiria, You Lucky Dog tai Lucky Bastard, myös Lucky Devil.

Onni on monissa kulttuureissa nimi, jota annetaan lapsille mielellään. Toivotaan, että nimi olisi enne, Nomen est omen. Internetistä löysin listan, jossa on eri kielillä etunimi Onni. Suomenkielinen Onni siitä listasta näyttää puuttuvan.

Ihan vahingossa satuin sivuille, joissa oli kerätty samanlaisia sanontoja etunimistä kuin juuri olin kirjoittanut. Tässä linkki, siellä on myös saksalaisia. Ehkä vielä yleinen mielenkiintoinen asia, että tavallisesta Matti/Maija Meikäläisestä saksalaiset sanovat Otto Normalverbraucher (Otto Normaalikuluttaja) tai Lischen Müller. Ruotsalaisilla tuo jokamies on aina Svensson. (Vi gör som Svensson gör).

Muita kivoja sivuja:
Epätavallisia ruotsalaisia etunimiä.

Kone, jolla voi kysellä oman nimensä merkitystä, lähinnä ruotsalaisten nimien.

Ja tässä vielä yksi linkki, jossa kaikkea kivaa.

Oskarinkokoinen vihtori

Etunimistäkin voi tulla yleisnimiä tai tiettyä etunimeä käytetään jossain kiinteässä sanonnassa.

”Sitä ei tiedä (elävä) Erkkikään” on nykyään yleinen sanonta. Stadin slangin suursanakirjan mukaan erkillä on tarkoitettu myös erektiota tai hashista tai se on tyhmän ihmisen synonyymi. Paholaista on kutsuttu joskus Vanhaksi Erkiksi.
Erkki Esimerkki on kiinteä ilmaisu kaavakemalleissa, ilmeisesti yhdistelmän sointuvuuden vuoksi. Saman asian ajaa kuin Matti Meikäläinen.

Jorma taas on synonyyminä penikselle, ja ahkera jorman käyttäjä Häntä-Heikki tai Kikkeli-Ville. Heikki voi olla myös markkinoiden Helppo-Heikki.
Tyhmän synonyymeiksi ovat tulleet jostain syystä myös Tauno, Urpo, ja Uuno. ”On siinä yks tavallinen tauno”.

Hemmo ei välttämättä ole tyhmä, onpahan vain yks tyyppi, hemmo, heppu. Naispuolisena vastineena olen kuullut joskus: ”Maailmassa on parempia laulajia kuin joku ihQ elli, tavallinen tavis”. Tyttö on joskus myös Doris: pitäis löytää joku dooris.

Naisista en keksinytkään niin helposti kiinteitä ilmaisuja kuin miehistä. ”Voi pyhä Sylvi” tai ”Voi hyvä Sylvi soikoon” ovat tavallisia huudahduksia. Sanonnalla ei kai tarkoiteta ketään sylviä erikoisesti, sanonta vain sointuu sopivasti.
Käsivarren alla roikkuvat ”läskit” ovat allit. Nimitys johtuu siitä, että Alli Paasikivellä oli ilmeisesti sellaiset.

Kotona saattaa jollain naisella olla vihtori, joka ihan simona tekee kaiken, mitä käsketään. Toivottavasti ei ole kuitenkaan aivan oskarinkokoinen. Matti Myöhäisiä on aina joka tilaisuudessa, saattaa heillä olla vaikka matti kukkarossa. Huonovointiselle puolestaan voi tulla yrjö kylään.

Lankeaa kuin manulle illallinen, ei itse asiassa ole kukaan Manu, vaan sanonta on tullut siitä, että ennen manni, ammattimies, suutarimestari tuli taloon tekemään kenkiä, ja hänelle lankesi illallinen luonnostaan.

Nimi voi myös liittyä kiinteästi johonkin asiaan tai edustaa jopa kansallisuutta. Ulkomaisissa Suomi-vitseissä päähenkilönä on useimmiten Pekka. Pekka edustaa suomalaisia samalla tavalla kuin Igor tai Iivana edustaa kaikkia venäläisiä, ryssiä: siellä oli joku iivana. Ruotsalaisia puolestaan edustaa Håkan, jolla voidaan viitata myös homoihin.

Pikkutuhmissa vitseissä on aina pikku-Kalle, ei koskaan vaikkapa pikku-Seppo.
Kiinteänä voi pitää myös sanaparia Matti ja Maija. Ei voisi kuvitellakaan, että sanottaisiin vaikkapa Markku ja Sari.

Jouduitko käpälälautaan

Voikohan kielen kaikkia vertauksia, metaforia, sananlaskuja ja tokaisuja koskaan saada kerätyksi yksiin kansiin? Niistä on julkaistu kirjoja, on erikseen murteellisia tokaisuja ja johonkin tiettyyn aihepiiriin liittyviä. Pakinoitsijat ovat niitä keränneet, tutkijat myös.

Sanonnoissa on havaittavissa, että ne ovat vanhoja – niissä esiintyy nykyihmiselle vieraita asioita, monet ilmaukset maataloudesta ja luonnosta tai eläimiin liittyviä. Esim. ei pysy kärryillä, ammuttu karhu, teerenpeli, päätön kana, kananlento (kotona teurastus), heinämies, kanto kaskessa, kuoria kermat, vettä myllyyn, käpälälauta. Tai on paljon uskonnosta tulevia: viimeistä päivää, maailmanlopun edellä, tuomiopäivään asti, piru Raamattua, painaa kuin synti.
Joku on muuten joskus kysynyt, mitä tarkoittaa, kun synti painaa. Ei taida siis nykyihmistä synnit painaa! Sehän on vain ihan yksinkertaisesti niin, että kun on tehnyt jotain väärää, ihmisen mieltä painaa kuin raskas taakka – tai siis ainakin pitäisi painaa!

Annikki on sanojensa mukaan ihastunut parin sanan tokaisuihin ja pistellyt niitä peräkkäin, ja syntyi tällaista:

- pannaan JAUHOT SUUHUN tai sitten RUKKASET NAULAAN tai NENÄ JOKA PAIKKAAN

- EI PYSYTÄ KÄRRYILLÄ, EI PANNA TIKKUA RISTIIN, EI PÄÄTÄ PALELE mutta MENNÄÄN MUTKAISTA TIETÄ NÄKYMÄTTÖMIIN, MUTKAN KAUTTA SUORAAN ja ELETÄÄN KUIN VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ sekä joku KÄÄNTÄÄ KELKKANSA

- ja joskus MYRKYN LYKKÄS ja oltiin melkein KUIN MAAILMANLOPUN EDELLÄ, mutta silloin koetettiin olla KIELI KESKELLÄ SUUTA, vaikka oltiin KUIN TULISILLA HIILILLÄ, HIUSKARVAN VARASSA, ja vielä iski SALAMA KIRKKAALTA TAIVAALTA, niin kaikki hävisi KUIN TUHKA TUULEEN, oli MENNEEN TALVEN LUNTA, ja jäätiin NUOLEMAAN NÄPPEJÄÄN; silloin kaikki meni KUIN KANKKULAN KAIVOON tai KUIN HOHTIMET KAIVOON

- jollakin on RUUVI LÖYSÄLLÄ, hän on lisäksi KUIN HIRTTÄMÄTÖN LURJUS, vaikka hän on osaavinaan kaiken KUIN VETTÄ VAAN ja kaikki tulee KUIN PYSSYN SUUSTA, mutta kun hän on aina KUIN MYRSKYN MERKKI tai PERSIISEEN AMMUTTU KARHU; ja näitä ihmisiähän on PILVIN PIMEIN tai VAIKKA LAMPAAT SÖIS

- HETI KÄTTELYSSÄ voi huomata, että aina hän PITÄÄ TEERENPELIÄ, on KUIN METSO SOITIMELLA sekä ryntäilee kaikkialle KUIN PÄÄTÖN KANA; ja vaikka minä yritän KANTAA KORTENI KEKOON, HEILUA KUIN HEINÄMIES, esimies EI YMMÄRRÄ YSKÄÄ, vaan minä saan odotella palkankorotusta KUIN KUUTA NOUSEVAA, ja minulla on sentään MATTI KUKKAROSSA

- työkaverini on joka asiassa VASTARANNAN KIISKI ja KANTONA KASKESSA, lukee kaikkea KUIN PIRU RAAMATTUA, EI PYSY RUODUSSA, mutta KUORII KERMAT PÄÄLTÄ; niin minä SAAN VETTÄ MYLLYYNI ja TUULTA PURJEISIIN, kun pitäisi PUHALTAA YHTEEN HIILEEN, ja sitten olen lopuksi SEKAISIN KUIN HAMINAN KAUPUNKI

- minulla oli siinä OMA LEHMÄ OJASSA ja asia PAINOI minua KUIN SYNTI; lisäksi sitä pitää kantaa TUOMIOPÄIVÄÄN ASTI; sitten JOUDUIN KÄPÄLÄLAUTAAN, kun OMAT KOIRAT PURIVAT, vaikka en ollut PEKKAA PAHEMPI ja olin yrittänyt olla aina KUIN KALA VEDESSÄ; jutusta tuli LYHYT KUIN KANANLENTO