perjantai 29. helmikuuta 2008

Haluatko kukan vai kukon


En ole vieläkään täysin tottunut savolaiseen puheenparteen.

Erästä tuttavaani kutsuttiin Kipaksi. Kerran joku kysyi: -Onko Kippoo näkynä?
Ihmettelin kovasti, mitä kippoa puhuja oikein etsi.

Savolainen sanoi kaverilleen: -Tuuha meille käymää. Miull´ on lommoo! –Mitä, oletko sinä kolaroinut itseäsi vai autoasi? kysyi helsinkiläinen.

Vanhoja murrevitsejä:

Savolainen meni kukkakauppaan ostamaan kanna-nimistä kukkaa.
-Onko teillä kannoo?
-Ei tämä ole mikään kanala!
-Ei kun mie tarkotan sitä kukkoo.

Herra Kauppinen muutti Savoon. Pian häntä alkoi kiukuttaa, kun savolaiset aina väänsivät sukunimen Kaappiseksi. Hän päätti muuttaa nimensä jo valmiiksi Kaappiseksi. Siitä vain ei ollut apua, nyt häntä kutsuttiin Kuappiseksi.

Tansseissa poika tyttöä tanssittaessaan yritti olla kohtelias: -Onpas neiti haaskan näkönen!
Siihen jäi poika seisomaan tytön mennessä tiehensä.

-Savossa on nähty uusi lintulaji, kaakana. -Miten niin?
-Olin metsällä savolaisen kaverin kanssa. Kaukana näkyi lintu, mutta kaverini sanoi: -Älä ammu, se on kaakana!

Itä- ja länsisuomalaiset joutuvat usein ihmeissään kuuntelemaan toistensa puhetta, varsinkin jos eivät ole tottuneet kuulemaan tiettyjä sanoja eri tavalla äännettynä. Tässä jälleen pari sääntöä, jotka auttavat ymmärtämään savolaisten puhetta:

1. Vokaalimuunnoksia:

a) pitkä a ja ä:

maa – moa/mua, kalaa - kalloo, pää - peä/piä

b) i, u, y –loppuiset diftongit:

poika – poeka, laulaa – laolaa/laalaa, käy – käö

2. Konsonanttien kaksinkertaistuminen eli geminoituminen (=yleisgeminaatio):

a. Jos ensi tavu on lyhyt ja toinen pitkä, konsonantti kaksinkertaistuu, mikä voi tuottaa tottumattomalle päänvaivaa ja väärinymmärryksiä:
sanoo – sannoo, kanaa – kannoo, kannaa – kannoo, Kipaa – Kippoo

Tämä konsonantin kaksinkertaistuminen selittyy sillä, että tavallisestihan vieraissakin kielissä on niin, että jos tavu on painollinen, siinä on oltava joko pitkä vokaali tai pitkä konsonantti. (vrt ruots. glas – glass = lasi – jäätelö). Suomen kielessä on kuitenkin omituisesti painollinen tavu usein lyhyt ja painoton pitkä: sanoo, tulee, tilaa. Tästä syystä painollisen tavun konsonantti helposti kaksinkertaistuu.

torstai 28. helmikuuta 2008

Eteenottajan yhteys alhaalla



Internetini ei toiminut, joten soitin firmaan, joka hoitaa yhteyksiä. Jonkin aikaa tutkittuaan mies vastasi: ”Joo, yhteys on ollut alhaalla kuusi päivää”.

Minusta kuulosti omituiselta, hyvä että edes ymmärsin, mitä sillä tarkoitetaan. Miksi ei voinut sanoa yksinkertaisesti, että yhteys on poikki!

Seuraavana päivänä hain lainamodeemin paikallisesta yrityksestä. Siellä toimistohenkilö sanoi: ”Siinä palaa valo, jos yhteys on ylhäällä.” Missähän ylhäällä? Kuulosti suoraan sanoen alkeelliselta! Varsinkin, kun meillä suomessa on käypiä ilmauksia, vaikkapa: yhteys toimii.

Tietokoneala on tuonut suomen kieleen mitä kummallisimpia ja mahdottomimpia ilmauksia. Juuri kun aletaan päästä eroon Agricolan aikaisista ruotsalaisuuksista, kuten ylösotettu (=upptagen, varattu), kirjoittaa ylös (=skriva upp, kirjoittaa muistiin), alkaa englantilaistamiskausi.

Ei riitä, että otetaan englannista sana sellaisenaan tai väännetään se hieman suomalaisen näköiseksi, vaan käännetään se sananmukaisesti suomeksi, jolloin saadaan juuri sen tyyppisiä ilmauksia, joista kielitoimisto on yrittänyt päästä eroon vuosikymmenet. Tällaisia ilmauksia sanotaan käännöslainoiksi. Tavallisesti niille voisi keksiä omaan kieleen paremmin soveltuvan vastineen.

Olen aina mielessäni naureskellut mm. virolaisten ilmaukselle ette panna (= ehdottaa), joka on suoraan saksasta käännetty äskeisten tyyppinen käännöslaina. Saksan vorschlagen tarkoittaa sananmukaisesti lyödä eteen. Toinen esimerkki ette võtja, joka tarkoittaa yrittäjää, sananmukaisesti eteen ottaja. Tällaisia käännöslainoja on virossakin vaikka kuinka paljon.

perjantai 22. helmikuuta 2008

Tuoksuva satama Hong Kong



Ulkomaisia paikannimiä kuulemme päivittäin, mutta emme tule ajatelleeksi, että ne tarkoittavatkin jotain. Sanavarastomme ja maailmantietämyksemme laajenevat, kun kaivamme sanasta sen todellisen merkityksen. Paikannimet vain ovat useimmiten muuttuneet ajan saatossa niin, että kaikista ei enää saa selville merkitystä. Mutta kun maistelee vaikkapa valtiota Monte Negro, huomaa muihin kieliin vertailemalla, että sehän onkin musta vuori.

Hong Kong tarkoittaa tuoksuvaa satamaa ja Hong Kongin pohjoispuolella oleva niemi Kowloon merkitsee yhdeksää lohikäärmettä.

Pohjois-Korean pääkaupunki Pjongjang on Korean niemimaan vanhin kaupunki ja tarkoittaa tasaista maata tai miellyttävää ympäristöä. Etelä-Korean pääkaupunki Söul on yksinkertaisesti vain pääkaupunki.

Kiinan pääkaupungin sanassa Beijing (Peking) Bei tarkoittaa pohjoista ja Jing on kiinan sana pääkaupungille eli siis pohjoinen pääkaupunki. Nanjing sen sijaan on eteläinen pääkaupunki.

Japanin To-kyo (Tokio) on puolestaan itäinen pääkaupunki: to=itä kyo=pääkaupunki.

Thaimaan virallinen nimi Prathet Thai tarkoittaa vapaitten maa. Thai=vapaa.

Venäjänkielinen sana gorod (äännetään: garad) tarkoittaa kaupunkia. Novgorod on siten Uusikaupunki. Gorod-sana sisältyy moniin venäläisiin kaupungin nimiin lyhentyneenä, esim. Leningrad.

Novosibirsk on Uusi Siperia ja Siperia itsessään on nukkuva maa. Nimitys tulee tartarinkielisistä sanoista sib=nukkua ja iz=maa.

Kilimanjaro on swahiliksi Vihaisen hengen vuori. Swahilinkielinen kilima koostuu sanoista mlima=vuori ja etuliite ki- = pieni. Swahilia on muuten myös meidän usein käyttämämme safari ja tarkoittaa matkaa.

Buenos aires tarkoittaa espanjaksi hyviä ilmoja. Air=ilma ja bueno=hyvä.

Grönlannin pääkaupunki Nuuk on grönlanninkielinen sana ja merkitsee niemeä. Tanskalaiset sen sijaan kutsuvat kaupunkia nimellä Godthåb= hyvä toivo. Myös Grönlannilla on alkuperäinen nimi Kalaallit Nunaat, joka merkitsee ihmisten maa.

Lähteinä mm. eri internetsivuja, pääasiassa saksankielisiä.

sunnuntai 17. helmikuuta 2008

Sininen maanantai ja valkoinen valhe


Väreihin liittyviä sanontoja on eri kielissä vaikka kuinka paljon. Värit merkitsevät eri kulttuureissa eri asioita ja näin ollen sanontatavatkin ovat erilaisia. En käsittele tässä kuitenkaan muihin kuin eurooppalaisiin kulttuureihin liittyviä sanontoja ja niistäkin vain ihan muutamia. Aasialainen värisymboliikka on jo ihan oma maailmansa.

Vihreä
-Hän on vielä vihreä tarkoittaa monissa kielissä, että hän on kokematon. Tai sanonta voi viitata luontoihmiseen tai poliittiseen puolueeseen.
-Viherpeukalo taasen on taitava puutarhatöissä. Ruots. ha gröna fingrar.
-Vihreä kateudesta, ruots. grön av avund, engl. green with envy.
-Saks. sich grün machen = tehdä itsensä tärkeäksi.
-Saksassa poliisiauto on vihreä: Grüne Minna tai Grüner Anton.

Keltainen
-Kun suomalainen ja ruotsalainen ovat kateudesta vihreitä, saksalainen voi olla kateudesta keltainenkin, gelb vor Neid, samoin ranskalainen tai englantilainen: yellow with envy.
-Saksalaisilla on myös sanonta: Es wird ihm gelb und grün vor Augen.
Tätä värien näkemistä on selitetty verenkiertohäiriöllä, siitä syystä myös kateuden tunne saattaa aiheuttaa keltaisen tai vihreän näkemistä.
-Aloittelija on keltanokka, ruots. guldnäbb, saks. Gelbschnabel.
-Monissa englanninkielisissä fraaseissa keltainen on pelkuruuden väri: yellow-belly = pelkuri.

Musta
-Musta on länsimaissa usein kuoleman väri. Samoin suuttumus on mustaa: Hän suuttui ja mustaksi muuttui.
-Poliisiauto Suomessa on Musta-Maija.

Valkoinen
-Länsimaissa puhtauden ja viattomuuden symboli, mutta usein myös pelon väri on valkoinen. Engl: white-lipped olla peloissaan, white-livered pelkurimaisesti, to show the white feather näyttää pelkuruutensa.
-Valkoinen valhe = kaunisteleva valhe.
-Kun ruotsalaiset pitävät valkoista viikkoa, vit vecka, tarkoittaa se sitä, että joku pidättäytyy alkoholin juomisesta tietyn ajan.
-Venäjässä belaja gorjatska = ”valkoinen kuume” eli juoppohulluus.

Sininen
-Sinisiä ajatuksia voi joku ajatella, jolloin hän haaveilee.
-Suomessa ja Ruotsissa siniset puolueet tarkoittavat oikeistopuolueita.
-Ruotsalaisilla on sanonta: Skita i det blå skåpet (=paskantaa siniseen kaappiin), mikä tarkoittaa, että joku tekee jotain täysin sopimatonta. Sanonta tulee siitä, että entisinä aikoina vain ylhäisillä ja rikkailla oli mahdollisuus maalata kaappejaan, ja tuo väri oli silloin sininen. Kaapissa pidettiin liinavaatteita, hopeita ja muita arvoesineitä. Jos siellä piti myös pottaa, oli se tosi sopimatonta.
-Saksalaiset sanovat: Er macht einen Tag blau.
Sinisen päivän pitäminen merkitsee, että henkilö pinnaa töistä krapulan takia.
-Suomalaiset saavat mustelmia, mutta useissa muissa maissa ihmiset saavat sinelmiä, kuten saksassa, ruotsissa ja jopa virossa: sinine laik.

Harmaa
-Väri on liitetty arkiseen, jokapäiväiseen, mutta myös vanhuuteen ja viisauteen.
-Saada harmaita hiuksia = murehtia.
-Harmaa talous = pimeänä tehty työ, josta ei makseta veroja.

Punainen
-Punainen on melkein kaikissa kulttuureissa rakkauden ja intohimon väri.
-Nähdä punaista tarkoittaa kiukustumista ja suuttumista.
-Punainen koira on monissa kielissä vihurirokko.
-der Rote Hahn = saks. tuli, sananmukaisesti punainen kukko.
-Saksalaisten naisten luo saapuu kerran kuussa Roter König=punainen kuningas=kuukautiset.
-Englantilaiset saavat punaiset silmät, red eye, millä tarkoitetaan yli yön kestävää lentomatkaa.

Ruotsalaisilla on sanonta:
Svenskarna är ett färgglatt folk: de äter grönt, röstar rött, lever blått och jobbar svart.

=Ruotsalaiset ovat värikäs kansa: syövät vihreää (=vihanneksia), äänestävät punaista (=vasemmistopuolueita), elävät sinisesti (=oikeistolaisesti) ja työskentelevät pimeästi (=mustasti).

Kaikkea mahdollista tietoa väreistä löytyy mm. tästä linkistä:

http://www.coloria.net



Turkiksiin liittyviä paikannimiä


Raha on meille tärkeä, mutta se on ollut tärkeä myös muinaisina aikoina. Se on tarkoittanut alun perin samaa kuin turkis, oravannahka. Niitähän käytettiin rahan tavoin kaupankäynnissä. Sana tulee kantagermaanin sanasta skraha, joka tarkoitti kuivaa oravannahkaa.

Kun oravannahkoja oli koossa kymmenen kappaletta, tuota nippua sanottiin tikkuriksi. Tästä on saanut nimensä Tikkurila, joka on ollut merkittävä oravannahkojen kauppapaikka.

Ja kun tikkureita oli saatu kokoon neljä, oli jo koossa 40 oravannahan nippu eli kiihtelys. Sana on säilynyt mm. paikannimessä Kiihtelysvaara, joka on ollut hyvä oravannahkojen pyyntipaikka.

Turkiksiin liittyy myös Nokia. Sen katsotaan tulevan sanasta nois-nokiin, joka tarkoitti alkuaan soopelia ja näätää (viron nugis=näätä), sittemmin myös majavaa. Nokia on näin ollen myös ollut turkiseläinten kauppapaikka.

Kärppää tarkoittava sana portimo liittyy useisiin paikannimiin Pohjois-Suomessa, mm. Portimojärvi, Portimokoski.

Oravanpyyntipaikkoihin liittyviä paikannimiä on Suomessa paljon. Orava- ja Oravi-alkuiset paikannimet ovat tavallisesti tällaisia; Oravainen, Oravala, Oravaisensaari. i-loppuinen Oravi on muodostettu samalla periaatteella kuin esim. lehmihaka.

Lähde mm. Suomalainen paikannimikirja (päätoim. Sirkka Paikkala). Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Gummerus. Jyväskylä 2007.


sunnuntai 10. helmikuuta 2008

katson-katton-katon-kahon-kasson


Juuri Savoon muuttaneena istuin kerran lääkärin odotushuoneessa. Eräs isäntä alkoi kysellä vieressään istuvalta naiselta: -Oottaks työ se Mehon emäntä?
Kotiin päästyäni ihmettelin miehelleni, miten kummallisia sukunimiä Savossa on, kuten Meho. Mieheni nauroi ja oikaisi, että se on Metso!

Yksi suomen kielen murrepiirteitä on ts-yhtymän puuttuminen murteista. Metsä-metsän –muoto esiintyy kirjakielen ulkopuolella ainoastaan kaakkoismurteissa ja sielläkin vain Karjalan kannaksella ja Inkerin suomalaismurteissa.

Kirjakielen ts korvataan tavallisesti jollain muulla. Karkea jako on, että länsimurteissa sanotaan mettä-mettän tai mettä-metän kun taas itämurteissa voi olla moniakin muotoja. Savolaismurteiden valtatyyppi on mehtä-metän, mutta monin paikoin tavallisia ovat myös mehtä-mehtän tai mehtä-mehän.

Erikoinen muoto meθθä-meθθän tai meθθä-meθän on myös ollut käytössä, aivan viime aikoihin asti sitä on tavattu vielä jossain pienellä alueella Rauman seudulla. θ-merkki äännetään kuten englannin sanassa thing.

Toinen harvinainen muoto on messä-messän (joissain pitäjissä Keski-Pohjanmaalla) tai messä-mesän (paikoin Etelä-Savossa). Tämä tyyppi on kuitenkin hävinnyt tai häviämässä. Toisaalta sen käyttö on lisääntynyt erikoistapauksissa, kun vaikkapa halutaan ilmaista jotain poikkeavasti, myös slangintapaisesti käytettynä esim: Kassellaan! Kassotaan, sanoi lääkäri.

Uusissa sanoissa ja slangisanoissa ts-yhtymä on kuitenkin olemassa: putsata, lintsata. Miltä kuulostaisi, jos vaikkapa sana natsa olisi natta, nata tai nahta. Mutsikaan ei ole koskaan muhti tai muti. Mutti se voisi hyvinkin olla, kutsuvathan saksalaisetkin äitiä sanalla Mutti.

torstai 7. helmikuuta 2008

Lisää ärsyttävistä sanoista

Suunnittelupartikkeleiden lisäksi inhottuja sanoja ovat varsinkin sellaiset, joita on alettu käyttää muussa kuin alkuperäisessä merkityksessä, tai muuten vain median ahkerasti viljelemiä ilmauksia, samoin sanoja, jotka ovat slangityyppisiä tai puhekieleen lyhennettyjä. Vieraan murteen puhuminen alkaa samoin nyppiä monia. Myös hellittelysanat ja yleensäkin tunnesidonnaiset sanat saavat jotkut repeämään liitoksistaan. Tällaisilla sanoilla on toisaalta yleensä myös vankka kannattajajoukko.

-salarakas, salakeikka, kohu, kohumissi, kohu-uutinen

-pendelöinti, tuunata, tipaton tammikuu

-Mikä on sinun missiosi?
-Loihdin vanhasta uutta.
-pakko, pakko tehdä
-seksikäs: Hän teki seksikästä ruokaa, mediaseksikäs
-nami, lapset syövät namia.
-tavan: tavan tämä, tuo ja se merkityksessä tavallinen, esim. esim. tavan ruoka

-normi merkityksessä normaali tai tavallinen, esim. normiruoka
-jätkä merkityksessä 'sinä'. Esim. Mitä jätkä kelaa = mitä sinä ajattelet?
-inessiivi: mennä inessiiviin = sisään
-päikkäri, maikkari, äiskä, iskä, paituli,

-romppu, rompsku (levyke/levy)
-juttu, jutska: korvaa kaikkea mahdollista, jos ei muista oikeaa sanaa, esim. juustohöylä: juustojuttu
-kalsarit (naisten, puhuttaessa omista alusvaatteista), mällit (kaikissa merkityksissään)
-bansku, pansku (banaani), konkku (konjakki), moonikset (kuukautiset)
-mallata = testata tai kokeilla
-hellurei ja hellät tunteet, terse
-terppa: (= terapeutti tai tervehdys), ”Terppa, mä oon sun uus toimintaterppa!”

Inhottuja ja ärsyttäviä ovat monien mielestä englannista väännetyt anglismit, joko sanat sellaisinaan tai väännöksinä tai käännöslainoina.

-OT (=out of topic = asian vierestä)
-pitkässä juoksussa
-tsätätä (lähinnä kirjoitettuna)
-inputti

Virheellisesti käytetyt kirjakielestä poikkeavat suomen kielen muodot, joista monet kuuluvat tiettyyn murteeseen, eivätkä näin ollen ole virheitä. Jotkut hikeentyvät virheellisistä muodoista täysin, toiset piut paut välittävät kielioppisäännöistä, kiusallakin. Suuri kiukun aihe ovat myös yhdyssanavirheet.

-Ketä, esim. Poika, ketä oli siellä. (merk. joka).
-Sillä lienee on kylmä. Minä lienee menen sinne.
-haista/maistua/tuntua jollekin, pitäisi olla joltakin. Vrt. lausetta: Liha maistuu kissalle tai kissalta.
-josko: En tiedä, josko hän tulee.

Pissis-kieli:

-pissis (pissiksellä tarkoitetaan teini-ikäisiä tyttöjä, jotka tulevat humalaan siideristä ja pissivät joka paikkaan, käyttävät myös tietynlaista kieltä).
-olla jonain, esim. ”Siis mä olin ihan et mitä!”
-kaikki sanat, jotka kirjoitetaan niin, että ks korvataan x:llä tai ku/kuu q:lla tai muut vastaavat: ihqua.
-Aivan ihkudaa.
-Ihq on se pahin inhokki! Mutt ihan ihqu

Sukupuolielimiin ja sukupuoliseen kanssakäymiseen liittyvät sanat olivat ne sitten alatyylisiä tai ”hienompia” kiertoilmauksia, saavat kansan ”repeämään”. Ilmauksia on laidasta laitaan, mikä nyt kulloinkin ketäkin kiukuttaa. Kunnon rehevät kirosanat eivät, ihme kyllä, suututa ihmisiä ollenkaan. Ihmiset eivät välttämättä kiroilua hyväksy, mutta kirosanat eivät ärsytä.

Kirosanaksi muuttunut ja pilkun paikallakin joskus esiintyvä vittu saa monilta seurakseen muitakin inhottuja samaa asiaa ilmaisevia sanoja: römpsä, römpyykki, pimppi, revä. Sama koskee myös miehen sukuelimiä. Joidenkin mielestä on käytettävä kliinisiä, lääketieteellisiä sanoja, toiset tykkäävät että ei mitään kainostelua. Ilmeisesti ei ole mahdollistakaan keksiä kaikkia tyydyttäviä ilmaisuja, koska sanasta tulee aina jokin tietynlainen assosiaatio. Joku kirjoittaa jopa näin: ”Ja hei, jotkut häveliäät vanhemmat käyttävät lapsen sukuelimistä sanaa etupylly! Sairasta sanon minä”.

Mainos- ja markkinointikieleen, inhottaviin työtehtäviin ja nykyaikaiseen elämänmenoon liittyvät ilmauksetkin ovat alkaneet ärsyttää ihmisiä. Monet tällaisista sanoista ovat kovin teennäisiä, eikä niitä välttämättä kukaan edes ymmärrä.

asiakasrajapinta, tahtotila, osaaja, ihmissuhdeosaaja, tunnettuus, proaktiivinen, kustannustehokas, kokonaisvaltaisen integroitu, tunneäly, ydinosaaminen

Itseäni suututtaa eniten ilmaus pakkoruotsi. Ei siis ruotsin kieli itsessään, vaan tuo sana ja sen käyttö.

Ihmisten erilaisia inhosanoja voi lukea vaikkapa osoitteesta, jonka antia minäkin olen osaksi käyttänyt:

http://wene.blogspot.com/2005/10/inhokkeja-sata.html

keskiviikko 6. helmikuuta 2008

Kiukuttavia sanoja


Olen keräillyt omista aivolokeroistani, ihmisten puheista, ja internetin keskustelupalstoilta sanoja ja sanontoja, joita vihataan. Yli kaiken inhotaan pikkusanoja, joilla ostetaan miettimisaikaa. Näitä kutsutaan suunnittelupartikkeleiksi, joiden aikana suunnitellaan seuraavaa sanottavaa.

Tai ne voivat olla sanoja, joilla myötäillään toisen puhetta tai pidetään keskustelua yllä. Melkein jokainen käyttää niitä itsekin, mutta toisen käyttämänä ne raivostuttavat.

Ihmisiä tuntuu kismittävän eniten ”niinkuttaminen”, joka on tyypillistä monille nuorille ja misseille. Joku on kirjoittanut: ” Suurin inhokki on niinku. Se kun ihmiset niinku tilittää ja niinku selittää ja niinku kuvailee ja niinku asia niinku ei niinku tule niinku esiin. NIINKU. Raivostuttava.”

Tällaisia inhottuja sanoja ovat esimerkiksi:

-niinku, niinku sillee, siis niinku, son niinku se ku…

-tuota tuota, tota noin, tuota niin niin, tuata nuan (pari viimeistä tyypillisiä eteläpohjalaisessa murteessa)

-tiätsä, tiäksä

-siis, toki, elikkä, elikkäs, varsinkin kun lause aloitetaan sanalla elikkä, jolloin ei ole edes sanottu vielä mitään, mihin verrata.

-kuule: -Ota kuule pullaa, miten sulla kuule menee?

-Kuule, toi on kuule just totta kuule, että ärsyttävää on kuulettaminen joka välissä!

-aiva(n), kato, sinänsä, no huh huh, juu vai? (viimeinen tyypillistä lounaismurteissa)

-erikiva, ihan kiva

Jonkin äänteemuutoksen takia ärsyttäväksi muuttunut sanonta:

-hiinä ja hiinä,

-duoda duoda, do diid
-oukki doukki

Jotkut huudahdukset tai sanonnat ovat alkaneet ahkerasti käytettyinä ärsyttää. Monet ovat alun perin slangisanoja tai jotenkin yleiskielen väännöksiä, jotka poikkeavuutensa takia kiinnittävät erityisesti huomiota. Usein ihmisillä on joku tietty tuttava, joka käyttää sanontaa erityisen paljon ja se on alkanut hermostuttaa kuulijaa.

-Itse asiassa, morjenttes, moro
-hei haloo, siis päivää
-tekee gutaa, tekee kutaa
-ei vaineskaan, enään (nimenomaan n sanan lopussa ärsyttää)
-ihan oikeesti, ihan aikuisten oikeesti
-elämä on, Tsiisus! apuuva
-ihan vaan semmottis tämmöttis

Suututtavien sanojen ja ilmausten lista on pitkä. Muun tyyppisiä ilmauksia esittelen seuraavassa jutussa.

sunnuntai 3. helmikuuta 2008

Tuunata ja duunata




Kirjoitin viimeksi tuunata-verbistä ja väitin sen alkuperän olevan englannin do-verbissä.

Mutta niin ei olekaan asian laita. Jo vanhastaan on aluksi Helsingin puhekielessä, sittemmin myös muualla maassa ollut do-verbistä tullut duunata ja siitä duunarit jne. Koska suomalaiset usein muuttavat d:n t:ksi, oli itsellenikin muoto tuunata jo vanhastaan jonkin työn tekemistä. Ei ollut tullut koskaan mieleenikään, ettei kyseessä olisikaan tuon vanhan verbin uudelleenlämmitys, varsinkin kun en tuntenut englannin tune-verbiä.

Alun perin tuunaaminen tulee siis engl. tune up-sanasta, joka tarkoittaa viritellä, make it better. Tuunaamisen alkuperä on Japanissa, mistä se on Yhdysvaltojen kautta tullut meille. Sillä tarkoitetaan enimmäkseen auton tai mopon laitteiden säätämistä ja virittelyä, kaikenlaisten lisälaitteiden laittoa, auton ulkonäön muokkausta mieleiseksi jne. Tästä käyttö on levinnyt yleensäkin merkitsemään jonkin uudistamista ja sittemmin sotkeentunut duunata-verbiin, minkä johdosta käyttö on entisestään laajentunut.

Taas pikainen kysely tuttavapiirissä osoitti juuri vanhemman väen luulevankin verbiä jo unohduksissa olleen duunaamisen uudelleen käyttöön ottoon. Nuorempi polvi, joka ei ole duunareita nähnytkään, ja joka osaa englantiakin hyvin, ymmärtää verbin nimenomaan vain virittelyksi.

Tuunata herättää tunteita puoleen jos toiseenkin. Internetin keskustelupalstoilla ei mitään sanaa vihata niin kuin juuri tätä. Toisaalta taas sen nopea leviäminen osoittaa monien suorastaan rakastavan sitä.

Kaikenlaisia uusia sanoja on seuraavassa linkissä:

http://www.helsinki.fi/~lkotilai/suomenkielinyt