perjantai 23. joulukuuta 2011

Vähän intiaaneista

Meille on aina opetettu, että intiaaneja kutsutaan intiaaneiksi juuri sen takia, että Kolumbus luuli tulleensa Intiaan.
Luin intiaanitietäjän Bear Heartin kirjan Äitini tuuli (Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä 1998), jossa luuloni ja oppini osoittautui vääräksi. Kolumbuksen aikaan Intiaa kutsuttiin Hindustaniksi, joten nimitys ei ole voinut tulla siitä, vaan Kolumbus kirjoitti päiväkirjaansa intiaanien olevan "Jumalan kansaa", "In Dios", kuten se espanjaksi kuuluu. Tuosta lausumasta tiputettiin myöhemmin s pois, ja indio tuli intiaanien nimitykseksi.

Tietäjän oma nimi on Nokus Feke Ematha Tustanaki, joka merkitsee Karhunsydäntä. Hän kuuluu muskogeeheimoon. Eurooppalaiset kutsuivat heimoa kuitenkin "intiaaneiksi, jotka asuvat purojen varsilla". Puro on englanniksi creek, ja sana tuli yleiseen käyttöön, joten heimo tunnetaan maailmalla creek-intiaaneina.

Oklahomakin sai selityksensä kirjassa. Monet intiaaniheimot ajettiin aikoinaan "intiaaniterritorioon", joka sai nimen Oklahoma, choctaw-kielellä "punaisen miehen maa".
Ja kiitos tämän tietäjän heimon kielellä kuuluu: mah-doh!

tiistai 20. joulukuuta 2011

Vokaalisointua

Televisiossa mainostetaan erinäisiä ohjelmia, joista sanotaan, että ne ovat saatavissa myös HD:na. Joku alkoi ihmetellä opettajainhuoneessa, miksi televisiossa sanotaan HD:na eikä HD:nä. Jälkimmäine kuulostaisi tutummalta ja sopivammalta. Sanotaanhan myös lehmille syötettävän AIV:tä eikä AIV:ta.

Sääntöhän päätteiden valintaan kuuluu, että jos sana sisältää takavokaalit A, O tai U, on pääte takavokaalinen (-pa, -na, -ssa, -lla jne). Muulloin päätteet ovat aina etuvokaalisia (-pä, -nä, -ssä, llä). Jos sääntöä tuijotettaisiin, myös lehmille pitäisi siis syöttää takavokaalipäätteistä rehua.

Opehuoneen väki alkoi maistella sanoja, ja kaikki nyökyttelivät päätään, että näyttää näin olevan. Mutta eihän kieli olisikaan kieli vaan matematiikkaa, ellei olisi kaikenlaisia poikkeuksia. Joku havaitsi yhtäkkiä, että sana veri ei mahdukaan sääntöön. Säännön mukaan pitäisi sanoa vertä, eikä verta, kuten nykyään sanotaan. Ja ilmeni, että monen äiti tai anoppi toden totta sanookin aina vertä! Kun sanaa taivuteltiin muuten: veressä, verenä, veripä, sääntö pitää paikkansa. Jossain vaiheessa muoto vertä onkin siis kääntynyt poikkeukseksi. Samanlainen poikkeus tuntuu olevan sanassa meri: meressä, merenä, mutta merta.

Poikkeuksia on paljon muitakin, mutta ne ovat yleensä suhteellisen uusia vierasperäisiä sanoja: parfyymiä / parfyymia jne, anonyymiä / anonyymia.