Kun kaksi eri kieltä puhuvaa henkilöä tapaa toisensa, heidän on yritettävä löytää itselleen jokin yhteinen kieli, jolla tulla toimeen. Nykyään tällainen kieli löytyykin usein englanninkielestä. Tällaista yhteistä kummallekin vierasta apukieltä nimitetään lingva francaksi. Lingva francana voi tietysti toimia mikä tahansa kieli. Joskus se voi olla vaikkapa suomen kieli. Ennen englannin ylivoimaisuutta Euroopan yleisenä lingva francana on toiminut ranska, sitä ennen esim. latina. Keski- ja Itä-Afrikassa yleinen apukieli on suahili.
Siirtomaakausi ja kaupankäynti lisäsivät lingva francan käyttöä ja tarpeellisuutta. Kun henkilöt joutuvat jatkuvasti puhumaan keskenään huonosti osaamaansa vierasta kieltä, sanavarasto ei voi olla kovin laaja. Kielen käyttö rajoittuu tavallisesti konkreettisiin tilanteisiin, ja kielioppi on puutteellista, syntyy ns. pidgin-kieli. Se ei ole kuitenkaan kenenkään äidinkieli.
Kun lapsi syntymästään asti kuulee pelkkää pidginkieltä, siitä muodostuu hänen äidinkielensä. Tällaista pidginistä syntynyttä äidinkieltä nimitetään kreoliksi. Sanavarasto laajenee kattamaan kaikki elämän eri alueet, kielen rakenne monimutkaistuu, kehittyy oma kielioppi. Kreolikielet ovat omia kieliään, niitä ei voi enää pitää esimerkiksi huonosti ja väärin puhuttuna englantina tai ranskana. Kreolikieliä on mm. Karibialla tai Polynesiassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti