sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Uutta vuotta ja loppiaista


Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!
Natale hilare et Annum Faustum! (lat.)
God Jul och Gott Nytt År! (ruots.)
Frohe Weihnachten und ein Glückliches Neues Jahr! (saks.)
Feliz Navidad y Próspero Año Nuevo! (esp.)
Rõõmusaid jõulupühi ja head uut aastat! (viro)
Joyeux Noël et Bonne Année! (ranska)
Merry Christmas and a Happy New Year! (engl.)

Luulisi tämän toivotuksen olevan kaikkien mieleen, mutta niin ei olekaan. Amerikassa pitääkin toivottaa hyviä lomia Happy holidays, ettei loukattaisi ei-kristittyjen tunteita. (Entäs sellaiset, joiden on työskenneltävä lomillakin, voiko tunteiden loukkaamista välttää koskaan!)

Venäläisetkään eivät tavallisesti toivota hyvää joulua, vaan S Novym Godom eli hyvää uutta vuotta. On olemassa hyvän joulun toivotukseen ilmaus Pozdravljaju s prazdnikom Rozhdestva, mutta käytännössä sitä ei käytetä. Venäläiset eivät myöskään vietä joulua. Uusi vuosi vastaa heidän jouluaan, jolloin tulee Pakkasukko (Ded Moroz) tuoden lahjoja apunaan Lumityttö (Snegurotška). Rautaesiripun aikana pakkasukkoperinne levisi muihinkin entisiin itäblokin maihin.

Saksalaisilla lapsilla on vaikeuksia tietää, kuka joululahjoja tuo. Katolisessa Etelä-Saksassa on vieläkin tapana, että niitä tuo jo 6.12. Pyhä Nikolaus (Hollannissa Sinterklas). Nikolaus oli Myran piispa, joka kuoli 6.12. vuonna 342. Virallisesti Nikolauksen päivä poistettiin vuonna 1969. Saksassa lahjat voi tuoda myös Jeesus-lapsi, Christ-Kind, mutta voi niitä tuoda nykyään joulupukkikin, Weihnachtsmann. Uutta vuotta saksalaiset voivat toivottaa myös sanomalla: Guten Rutsch ins Neue Jahr! Eli toivotetaan tavallaan hyvää liukumista uuteen vuoteen.

Monissa muissa maissa kuten Espanjassa lapset saavat joululahjansa vasta loppiaisena. Silloinhan Jeesuskin sai lahjoja kolmelta itämaan tietäjältä, jotka olivat nimeltään Kaspar, Melchior ja Balthasar (tietokilpailujen vakiokysymyksiä!)

Loppiainen on espanjaksi Reyes (=kuninkaat, lyhenne muodosta kuninkaiden päivä), englanniksi Epiphany. Kristillisen kirkon virallinen nimi loppiaiselle on Epiphania Domini, Herran ilmestymisen juhla.
Saksaksi loppiainen on Dreikönigstag (kolmen kuninkaan päivä) ja ruotsiksi trettondagen, koska loppiaista vietetään kolmantenatoista päivänä joulusta laskien.
Suomen loppiainen yksinkertaisesti lopettaa joulunvieton.

Lisää joulun ja uudenvuoden toivotuksia muilla kielillä mm. täällä.

lauantai 20. joulukuuta 2008

Lapset silkohapset majall´ impyen


On kauneimpien joululaulujen aika. Vuodesta toiseen laulamme niitä iki-ihania lauluja, jotka luovat joulun hengen. Mutta vaikka virsikirjan virsien kieli uudistettiin jo 1980-luvulla, joululauluihin ei ole koskettu - niissä esiintyy vanhoja sanoja ja sanojen muotoja - olivatpa alkuperäisiä sanoituksia tai käännöksiä. Ilmeisesti perinteisissä lauluissa kuuluukin olla perinteisiä sanoja, vaikka kaikki eivät kaikkea ehkä ymmärräkään.
Ystäväni on ahkeroinut keräten eri joululauluista vanhentuneita sanoja ja sanontoja tai ilmauksia, jotka ovat vain muuttuneet ylätyylisiksi. Myös monien laulujen kuvaama kulttuuri on paikoin vaipumassa unohduksiin.

-Laulu Arkihuolesi kaikki heitä: heittää-verbi, merkityksessä jättää. Viel´ on auvona ihmisten = onni, reimu - kukkii haat - kellä (=kenellä) – ilmaus armas joulu tuntuu nykykielessä myös oudolta.
-laulu En etsi valtaa, loistoa: suomennos. Sua halajan.
-laulu Kun maass´ on hanki: kenkään (=kukaan), ei siis kenkä-sanan taivutusmuoto - on äiti laittanut kystä kyllä. Kystä-sanaa käytetään tavallisesti vain partitiivimuodossa, sanasta kypsä, kypsi, mitä tässä laulussa on käytetty merkityksessä ruoka. Viron küpsis tarkoittaa pikkuleipiä – pahna = sikojen karsina, lätti.

-laulu On hanget korkeat: nietokset (käyttääkö kukaan enää nietos-sanaa) - tuulonen on varmaan ymmärrettävä, mutta tuskin käytössä.
-laulu Joulupuu on rakennettu: esim. joulupuun rakentaminen näillä sanoilla ilmaistuna on itse asiassa erikoista.
-laulu Taivahalla syttyi juuri: permanto.
-laulu Oi sa riemuisa: riemuisa, autuisa, armoisa - sekä muoto iloitkaamme.
-laulu Heinillä härkien kaukalon: ettei vain kaukalo veisi ajatuksia jääkiekkomatsiin.

-laulu Jouluyö, juhlayö: on suomennos - vaikka laulussa ei ole varsinaisia outoja sanoja, on se täynnä katkottuja sanoja, esim. valveill´, enkel´ - sekä muoto olkoon.
-laulu Maa on niin kaunis: suomennos - toiviotie - muoto kirkasna.
-laulu Varpunen talviaamuna: suomennos - kesäeinehen (eine = ateria, myös muodoltaan outo) - muoto köyhällen (tarvitaan loppusoinnun vuoksi).

-laulu Joulukirkkoon: ehkä sanat ovat kutakuinkin ymmärrettäviä. Paitsi ehkä virsta = pituusmitta 1069 m, mutta maailma, jota niillä ilmaistaan on outo: kasvojen pesua varten vesimalja (ei siis lavuaari). Lisäksi laulussa puhutaan vain silmien huuhtomisesta, ei kasvojen pesusta. Reessä karhuntalja (=karhunnahka) ja edessä ruuna = kuohittu ori eli uroshevonen - aisakello helkkää. Nouskaa kannoille lienee vieras ilmaus, tarkoittaa, että voi nousta reen taakse reen jalasten päälle kyytiin.

-laulu Joulun kellot: muoto taivahalla ja kyllähän siinäkin on runollisia vanhahtavia sanoja paljon: kajahtaa, riemuinen, välkkyy, lapsonen, helkkyen.
-laulu Sylvian joululaulu: suomennos, Topelius on kirjoittanut Suomessa, mutta sijoittanut romanttisesti jonnekin kauas - outoja sanoja en löytänyt, mutta runollisia sanoja paljon: vaiennut vaikerrus on - sammuu sun tuikkeesi tuo - on armain ja kallein mull´ ain Suomenmaa.

-laulu Joulupukki: lapset silkohapset. Silko = sileä, hapsi = tukka.
-laulu Tip tap: sillan alle = merkityksessä lattian alle. Silta kansankielessä on laudoista tai lankuista tehty lattia.
-laulu Rekiretki: ryijy reessä tuntuu ehkä omituiselta. Ryijy on ollut alun perin käyttötekstiili reessä peittona tai sängynpeittona, nykyään lähinnä vain seinävaatteena. Liinakkomme kiitää: Liina on pellavaa ja vaaleaharjaisesta hevosesta on käytetty nimitystä liinaharja eli liinakko.
-laulu Sinivuorten yö: uuras työ: uuras = hartaan ja uupumattoman ahkera, toimelias.
-laulu Juokse porosein: majall´ impyen = impi, impynen ja immyt = nuori neito, tyttö, neitsyt. Paljon myös loppuheittoa: majall´, päiv´, tääll´. Myös laulun nimessä porosein-genetiivimuoto runollinen.

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Karhu karhuaa mutta hirvi ei hirvitä


Miksi karhu karhuaa veroja eikä esimerkiksi susi tai kettu? Karhuta on käännöslaina ruotsin kielestä. Ruotsissa björn tarkoittaa karhun lisäksi velkojaa ja leikillinen verbi björna on karhuta saataviaan tai velkoja.

Olen joskus kirjoittanut eläimiin liittyvistä metaforista. Niiden lisäksi eläimistä on tehty eläimen luonteen tai ominaisuuden mukaan verbikin. Sellaisia löysin mietittyäni muutaman: jänis-jänistää, kukko-kukkoilla, hevonen-hevostella, sika-sikailla, porsas-porsastella ja ahma-ahmia. Ahma on johdettu ahmia-sanasta, koska on arveltu sen syövän paljon, vrt. saksan ahma-sanaa, Vielfrass, joka tarkoittaa ahmattia. Myyrä-möyriä kuulostaisi kuuluvan yhteen, en vain yhtäkkiä saanut siihen kättä pidempää vahvistusta.

Ketuttaa-sanalla ei sen sijaan ole mitään tekemistä ketun kanssa. Se on vain äänneyhtäläisyytensä vuoksi ”hienompi” muoto v…a-sanasta. Eikä sorsimiseen tarvita sorsaa. Nykyään niin yleinen sorsia-verbi on oikeasti sortaa, jonka imperfekti kuuluu sorti tai sorsi. Hän sorsi minua assosioituu niin vahvasti sorsaan, että ihmiset ovat muuttaneet puhekielessä verbinkin sorsimiseksi. Samoinhan taipuu vaikkapa murtaa-murti/mursi. Silläkään ei ole tekemistä mursun kanssa!

Hirvi-hirvittää
ja poro-porottaa ovat muuten vain samannäköisiä sanapareja. Tuskin varis-varistaa sanaparillakaan on mitään tekemistä toistensa kanssa. Tuuli varistaa lehdet. Tai toinen merkitys: Varistaminen on vaikkapa keiton lämmittämistä, sanasta vari. Tapio Rautavaarakin lauloi ennen: oli kylmä tai vaikkapa vari. Ei voi kuvitellakaan, että siinä variksia tarvitaan.

Vielä yhden sanaparin löysin aivojeni lokeroista: ilves-ilvehtiä. Mutta onko niillä mitään tekemistä toistensa kanssa, jäi minulle epäselväksi. Nimittäin ilvehtiä, ilmeillä, ilveillä liittyvät yhteen sanojen ilme ja ilve kanssa. Ilve tarkoittaa karjalan Aunuksen murteessa kasvot, naama. Voisi näin maallikkona sanoa, että ilves olisi saanut nimensä ilmeikkäiden kasvojensa takia ja siksi että eläimen puussa istuessa on näkynyt pelkkä naama. Ja kun joku on ilvehtinyt, hän olisi näyttänyt tuolta puussa istuvalta eläimeltä.
Onko ilves oikeasti ilve-sanan kanssa tekemisissä, ei minulle selvinnyt.

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Lucian seuralainen tärna-tyttö


Lucian-päivänä 13.12. Lucia tuo valoa pimeyteen ja kulkee tärnoineen laulaen ja ilahduttaen. Moni luulee, että ruotsinkielinen sana tärna tulee sanasta stjärna, tähti, mutta se ei pidä paikkaansa. Tärna tarkoittaa tyttöä, palvelustyttöä ja kamarineitoa. Sana on samaa kantaa saksan Dirne-sanan kanssa.
(Tärna ruotsin kielessä tarkoittaa myös tiiraa).

Tiernapoika sen sijaan on ruotsin sanasta stjärna. Tiernapojat kulkivat Ruotsissa jo 1600-luvulla esittämässä näytelmäänsä ja se liittyi kiinteästi loppiaiseen. Mutta koska loppiaisen merkitys on vähentynyt, on tähtipojat liitetty Lucia-kulkueeseen, sillä haluttiin antaa pojillekin mahdollisuus olla mukana. Ruotsissa Lucia-kulkueessa kulkee sekä tärnor että stjärngossar. Näillä tähtipojilla on yllään valkoinen pitkä paita ja päässään kartionmuotoiset hatut.

tiistai 9. joulukuuta 2008

Hajosin ja repesin


Melkein joka keskustelufoorumilla on nykyään ihmisiä, jotka hajosivat ja repesivät, kun kuulivat jotain hauskaa, tyypillinen ilmaus ainakin Salakuunneltua-blogissa. Sanat ovat saaneet uuden merkityksen, jotain siihen suuntaan, että joku nauraa rätkättää itsensä ihan hajoamispisteeseen. Kovin laimealta tuntuisikin vain toteamus: Minulla oli hauskaa. Joku voi vieläpä oikein revitellä hauskoilla sanonnoilla.
Nämä ovat uudehkoja ja positiivisia ilmauksia. Sen sijaan henkisestä, ihmisen sisäisestä hajoamisesta ja mielen pirstoutumisesta on puhuttu jo pidempään. Niissä hajoaminen on negatiivista.

Konkreettisella rikkonainen-sanalla on monta synonyymia, ainakin suunnilleen samaa merkitseviä on pitkä lista:
rikki, riekaleinen, repaleinen, reikäinen, risainen, rääsyinen, risa, hajallinen, pirstaleinen, rauska. Tuo viimemainittu ei liene kaikille tuttu.

Rauska on eteläpohjalaisessa murteessa rikkonaista tarkoittava sana. Joltain palstalta olen joskus bongannut tällaisen lauseen: ”Sullon rauskat alahampahat, ookko oikoonu rautanauloja?” Etelä-Pohjanmaalla oli ennen vanhaan niin ikään tapana sanoa vaikkapa jostain rikkonaisesta vaatteesta: ”Ka rikki, ka rauska, ka revenny”. Tämä oli kai jonkinlaista kieli-iloittelua, jossa saatiin oikein päräyttää r-kirjainta.

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Pyökkisauvoista kirjaimia


Mistä suomen kieleen ovat tulleet sanat kirja ja kirjain, ja miksi ruotsalaisilla ja saksalaisilla on pyökkiin viittaava sana molemmissa merkityksissä?

Kirja on jo melko vanha sana, vaikka sen alkuperäinen merkitys lienee ollut merkki, piirto. Sillä on vastineita etäsukukielissä, ja niiden merkitys voi olla kielestä riippuen kirje, kirjoitus, kuvio, koristeleikkaus, koruompelus, todistus. Vanhassa kirjakielessä kirja on tarkoittanut vielä kirjettä: erokirja, lähetyskirja. Samaan sanaryhmään kuuluu myös sana kirjava.
Kirjoittaminen on ollut alun perin koristekuvioiden leikkaamista puuhun ja kirjonta kuvioiden ompelemista kankaaseen. Kirjata on tarkoittanut vielä 1800-luvullakin samaa kuin maalata, kuvailla, kirjavoida.
Kirja-sanan pohjalta on luotu 1800-luvulla kirjallisuus, kirjain, kirje.

Ruotsissa ja saksassa kirjan ja kirjaimen tausta ovat erilaisia. Ruotsin bok ja saksan Buch (kirja) ovat samannäköisiä kuin kielten vastaava pyökki-sana, bok ja Buche. Koska pyökkipuu on ollut pehmeää, siihen on germaanien ollut helppo raapustaa riimukirjaimia. Puusta tehtiin sauvoja (stav ja Stab), joihin riimut kaiverrettiin. Näin ollen saksan ja ruotsin kirjain-sana on näiden kahden sanan yhdistelmä bokstav, Buchstabe.