Auto

Auto, tuo meille niin tärkeä ja rakas kulkuväline ei itse asiassa ole suomea, vaan selvää latinaa. Automobil tarkoittaa itseliikkuvaa. Saksalaiset ja suomalaiset ovat ottaneet kulkuvälineen nimeksi sanan alkuosan, ruotsalaiset vain kieleensä sopivan lyhyen lopun bil. Autolle yritettiin alussa ihan suomalaista nimeä hyrysysy, mutta se jäi varjoon, koska auto on suomen ääntämykseen hyvin sopiva.

Automerkkejä ja niiden eri vuosimallien nimiä on niin paljon, ettei niitä kaikkia yhteen juttuun edes saisi mahtumaan, mutta muutama tavallinen merkitys:
Volvo tulee latinasta ja tarkoittaa sananmukaisesti minä kierin.
VW (äännetään saksaksi: fauvee) =Volkswagen =kansanauto.

Suurin osa autoista on lyhenteitä valmistusfirman nimen alkukirjaimista:
Saab = Svenska Aeroplan aktiebolaget
Fiat = Fabbrica Italiana di Automobili Torino. Joskus on joku arvellut, että Fiat Lux olisi automerkki. Näin ei kuitenkaan ole, vaan latinalainen tunnettu sanonta: Tulkoon valkeus!
Valmet= Valtion Metallitehtaat
SEAT = Sociedad Española de Automóviles de Turismo
BMW: Bayerische Motorenwerke

Automerkiksi päätyy usein firman perustajan tai auton suunnittelijan etu- tai sukunimi:
Willys, Chrysler, Chevrolet, Rambler, Dodge, Renault, Opel, Honda ja Suzuki.

Tähtien nimiä ovat mm. Opel Astra, Ford Orion.
Volkswagen Scirocco ja Volkswagen Passat, ovat saaneet nimensä pasaatituulista.
Paikannimiä: Volga, Wartburg, Scania (=Skoone latinaksi).

Monilla automerkeillä on mielenkiintoinen historia. Esimerkiksi Datsun ja Nissan:
Vuonna 1914 rakennettiin ensimmäinen DAT, mikä on akronyymi perustajien nimistä:
Den Kenjiro, Aoyama Rokuro, Takeuchi Meitaro.
Vuonna 1931 näki päivänvalon ensimmäinen Datson, Datin poika, sillä se oli pienempi kuin edeltäjänsä. Lopputavuksi vaihdettiin sun, koska son merkitsee japanissa myös menetystä.
Vuonna 1933 tehtaan nimi japanilaistettiin ja siitä tuli Nissan eri versioina.

Tuotemerkit eivät aina sovi joka maahan samanlaisina:
Fiatilla oli vaikeuksia markkinoida Fiat Novaa Espanjaan. No va tarkoittaa espanjassa ei kulje.
Ladalla oli hankaluuksia Ruotsin markkinoilla, koska lada ruotsissa on lato. Ladaa yritettiin myydä myös nimellä Vaz (Volshsky Avtomobilny Zavod). Venäjässä se on muuten Zhiguli.
Mitsubishin Pajero ei sovi Espanjaan, sillä pajero on espanjassa olkien myyjä ja pajillero itsetyydytyksen harjoittaja. Ehkei siis kovin sopiva auton nimeksi.

Ihmiset ovat keksineet hauskoja selityksiä ja väännöksiä automerkeistä ja niiden lyhenteistä: Opel= Onnellisen Pojan Ensimmäinen Lelu. (Hevostakin on muuten kutsuttu jossain vaiheessa karvaooppeliksi). Yleensä ilmaukset ovat jollain tapaa negatiivisia ja kyseistä merkkiä halventavia.

Tai sitten automerkin samankaltaisuus kielen kanssa on antanut aiheen koiranleuoille.
Lempinimiä esimerkiksi Cadillac=Katinlakki, Datsun Bluebird = Luupää, Chevrolet=Letukka, Fiat =Hiivatti, Samara= Sarana/Vasara, Lada = Siperian mersu.

Tai mainoslauseita: Lada, vuoden auto, ehkä kahdenkin. Tai: Osta Volvo, vahva voimanpesä, korjaa sitä koko kesä! Morris Mini: Tielle sattui pieni kivi, nurin meni Morris Mini. Morris Marina: Ikuinen narina.
Kalliimmista autoista on tällaisia vähemmän, vaikkei ihan tuntematonta sekään: Mercedes Benz, perseelleen lens.

Muissa kielissä on samanlaisia
esimerkiksi BMV on väännetty muotoon: Bayerische Mistwagen eli baijerilainen sontakärry, SAAB = Sämst av alla bilar mikä tarkoitta, että se olisi huonoin kaikista autoista. Mutta on myös toisin päin: Se alla avundsjukas blickar (Näe kaikkien kateellisten katseet).

Internetissä on mm. tällaisia listoja autojen väännösnimistä:

suomalaisia

ruotsalaisia

saksalaisia

Se kattoo mua ruotsiksi

Taas on kerääntynyt muutamia hajahuomioita kielestä:

* Jossain lehdessä oli repliikki: ”Vähän työkaverit kattoo mua ihan ruotsiksi”. Taitaa olla ilmaus jo niiltä ajoilta, kun Ruotsissa oli vielä vasemmanpuoleinen liikenne. Kaikki mikä tehdään vasemmalla kädellä, menee huonosti ja vinoon, joten ruotsiksi katsominenkin on vähän niin kuin vinoon ja karsaasti katsomista.

* Aamu-uutisissa mainittiin: ”Lapissa Itella-firman auto, omaa sukua postiauto, kuljettaa nykyään postin. Omaa sukua –ilmauksen merkitys on tässä laajentunut ja sitä on haluttu käyttää tyylikeinona entinen-sanan sijasta.

* Sinkku (=single) on jo vanha tuttu sana, tarkoittaa naimatonta yksin eläjää, joita Helsingin talouksista taitaa olla jo yli puolet. Mutta on myös dinkkuja (=double income, no kids), jolla tarkoitetaan lapsetonta pariskuntaa. Tämäkin sana on ollut jo muutaman vuoden käytössä.

* Vieläköhän joku muistaa ilmauksen ”Koivuniemen herra tanssii ripaskaa/saksanpolkkaa pieksämäelläsi”. Sanonta on ajoilta, jolloin lapsille annettiin piiskaa, tavallisesti lapsi itse sai hakea koivunoksan (=Koivuniemen herran), jolla läiskittiin takapuolelle eli pieksämäelle. Pieksämäki-sanan alkuperästä on useanlaisia selityksiä. Kansanetymologian mukaan Pieksämäki olisi saanut nimensä siitä, että siellä olisi julkisesti pieksetty rikollisia. Kaupungin nimi tulee ilmeisesti kuitenkin sanasta pieska, peski = matala kannasmaa, joka on keväällä usein veden alla. Yhden selityksen mukaan nimi tulee siitä, miten viereisen järven vedet pieksevät rantoja.

Aakkosittain herjauksia

Ystäväni on ahkeroinut ja kerännyt haukkumasanoja aakkosittain. Hauska huomata, että joka ikisestä aakkosesta on olemassa jokin panettelusana. Vain x:llä ja q:lla alkavia herjauksia ei hän ole keksinyt. Niitä ei tullut minunkaan mieleeni yhtäkään. Jotkut näistä ovat jo vanhoja, vuosikymmeniä eläneitä sanoja, jotkut uusia.

Monilla kirjaimilla voisi tietysti kirjoittaa pitkän listan, mutta tarkoituksena on ollut kokeilla, löytyykö joka kirjaimella alkavaa haukkumaa, ja tietysti niitä löytyy. Mielenkiintoista minusta, että jokin etunimi muuttuu haukkumasanaksi. Joten mistäpä sitä tietää, onko joku käyttänyt vaikka xerkses-nimeä morkkausmielessä.

aivokääpiö, bimbo, crazy, dorka, einari, eino (Nykysuomen sanakirja 5), erkki, fakki-idiootti, gniidari (Nykysuomen sanakirja 5) = kitupiikki, höntti, idiootti, juntti, kahjo, lahopää, mulkero, nuija, outo, olkikuukkeli = maalainen (Nykysuomen sanakirja 5), pöljä, pönttö, runkku, sairas, seko, taukki, uuno, vammainen, vajaa, yrjö, zombi, ääliö, ö aapisen laidassa.

Kaikenlaisia sanoja keräillessäni olen tehnyt sen kumman huomion, että kaikenlaisesta negatiivisesta on olemassa jos jonkinlaisia sanalistoja. Mutta jos etsii jotain positiivista, ei listauksia ole missään, eivätkä ihmiset syty muutenkaan sellaiselle. Joten tämän jälkeen alan oikein aktiivisesti etsiä ja listata kaikkea kaunista, positiivista ja kehumiseen liittyvää.

Kuvassa hullukaali.

Loruja välipaloiksi

Kesän kunniaksi pikku välipaloja:

Suomen kieli taipuu vaikka mihin. Utuan sivuilta olen joskus löytänyt tällaisen lorun. Muistelen kuulleeni sen aiemmin jossain muuallakin:

Yhten tähten täältä lähten, taitan tehtä tyhmyyten.
Yhren tähren täältä lähren, tairan tehrä tyhmyyren.
Yhden dähden dääldä lähden, daidan dehdä dyhmyyden.
Yhlen tählen täältä lählen, tailan tehlä tyhmyylen.
Yhen tähen täältä lähen, taian tehä tyhmyyen.

Olla-verbin taivutukset pohjalaisittain on myös jo vanhaa kamaa. Tämänkin riimin löytää melkein sivulta kuin sivulta:

Moon oikias
Soot vääräs
Son kans vääräs
Moomma oikias
Tootta vääräs
Non aivam mettäs

Tässä vielä pari ruotsalaista lastenlorua. Lienevätkö lorutkin katoavaa kansanperinnettä:

Ole dole doff kinke lane koff
koffelane binkebane ole dole doff
Ärtan pärtan puff, ärtan pärtan puff.
Simmelimaka, kuckelikaka, ärtan pärtan puff.

Essike, dessike, luntan, tuntan.
simmelimaka, kuckelikaka,
ärtan, pärtan, piff, paff, puff.

Kirjoitin joskus aiemmin suomalaisista lainasanoista ruotsin kielessä. Esiin tuli Kolingen-tyyppi, josta on tehty tällainen hokema:

Kolingen gick på gatan
och det stank som satan
Kolingen hamnade under
å vilket väldigt dunder.

Ruumiinosat luonnonpaikoissa

Kirjoitin aiemmin ruumiinosista, joita käytetään erilaisten asioiden kielikuvina, metaforina. Koska ihminen on alun perin nimennyt kaikki asiat konkreettisesti, itselleen läheisillä asioilla, on luonnonpaikkojakin kuvattu ruumiinjäsenillä. Ystäväni on kerännyt minulle liudan tällaisia ilmauksia, joten itse olen vain vähän täydentänyt listaa.

Esimerkiksi niemi näyttää nenältä, joten sanotaan niemen nenässä, kun tarkoitetaan kärjessä. Muutenkin tuntuu, että nuori sukupolvi sanoo nykyisin mieluummin jotenkin muuten, esimerkiksi järven selällä luontuu nuorilta paremmin muodossa järven keskellä. Kiinteä sanonta tien poskessa (=tien varrella) kuulostaa siltä, että edes joka puolella Suomea ei sanota enää niin. Samoin kioski on sillan korvassa on nykyään tavallisesti vain sillan vieressä.

Melkein joka ruumiinjäsenestä löytyy luonnonpaikkaan liittyvä ilmaus. Ja joka ikisestä on olemassa moniakin paikan-, talon- tai sukunimiä erisniminä.

tien pää, Kankaanpää, Järvenpää
salmen suu, Joensuu
tien poskessa
lähteen silmä
niemen nokassa tai nenässä
sillan korvassa, (myös kevään korvalla), Koskenkorva, Korvatunturi
järven selkä (myös talven selkä), Selkämeri
salon sydämessä, (myös sydäntalvella), Sydänmaa (=Etelä-Pohjanmaalla)
saaren kainalossa
kallion kupeella
hammas, Hammaslahti
polvi, tie polveilee, Polvijärvi
jalka, Jalkaranta (kaupunginosa Lahdessa)
Kivesjärvi, Mulkkusaari (molemmat Paltamossa)

rinta, hän asuu rinnoilla
Rintamäki, Rinta-Jouppi, Rintakoski. Rinta tarkoittaa joen rinnettä, mutta myös asuttua paikkaa. Rinta-alkuiset talonnimet ovat tarkoittaneet yleensä kantataloa, vastakohtana on ollut Latva/Larva. (mm. Latvakoski). Nämä talonnimet, myöhemmin sukunimet ovat hyvin yleisiä Etelä-Pohjanmaalla. Siellä sanotaan, että joku asuu rinnoilla tai rintamailla, kun hän asuu taajamassa, ja larvassa asuva on syrjäkylillä.

Virolaisilla on muuten vieläkin korva-sana merkityksessä vieressä: minu kõrval = minun vieressäni. Heillä on myös ots, jonka merkitys on laajempi kuin suomen otsa-sanalla. Se tarkoittaa, pää, otsa tai loppu: Elan Eesti teises otsas = asun Viron toisessa päässä.

Saksalaisilla ja ruotsalaisilla on jalka-sana ilmauksessa vuoren juurella: vid bergfoten ja am Bergfuss = (eli sananmukaisesti vuoren jalalla). Virolaisetkin sanovat : minu juures = minun vieressäni.

Satuhahmoja eri kielillä

Tässä taannoin eräs vanhempi henkilö mietti, mitä Cinderella-laivan nimi tarkoittaa. Sehän tarkoittaa Tuhkimoa. Tällaisia ahaa-elämyksiä tulee nykyään usein, sillä monia asioita nimetään vieraskielisten sanojen mukaan.
Koska minultakin on kyselty ja blogistani etsitty tietoa joidenkin satuhahmojen nimistä vierailla kielillä, olen kerännyt muutaman tavallisimman satuhahmon nimet tutuimmilla kielillä. Lopuksi liitän vielä pari linkkiä muihin hahmoihin. Aku Ankka -hahmoja olen listannut aiemmin.

Lumikki:
Lumikin nimi muissa kielissä tarkoittaa vähän samaa kuin lumivalkoinen.
ruotsi: Snövit, norja: Snøhvit, tanska: Snehvide, englanti: Snow-White, saksa: Schneewittchen, hollanti: Sneeuwwitje.
Espanja: Blancanieves, portugali: Branca de Neve, italia: Biancaneve, ranska: Blanche-Neige, puola: Królewna Śnieżka, viro:  Lumivalgeke.

Seitsemän kääpiötä:
ruotsi: De sju dvärgarna, saksa: Die sieben Zwerge, engl. The Seven Dwarfs, espanja: Los Siete Enanos, viro: Seitse pöialpoissi. 

Tuhkimo:
ruotsi: Askungen, tanska: Askepot, norja: Askepott, saksa: Aschenputtel, hollanti: Assepoester.
Englanti: Cinderella, ranska: Cendrillon, esp. Cenicienta, ital. Cenerentola, port. Cinderela.
Venäjä: Zoluška, puola: Kopciuszek, tsekki: Popelka, unkari: Hamupipőke, viro: Tuhkatriinu.

Prinsessa Ruusunen
on germaanisissa kielissä tavallisesti okaruusu, englannissa ja romaanisissa kielissä nukkuva kaunokainen. Mutta hollantilaisilla on molemmat nimet.
ruotsi: Törnrosa, norja ja tanska: Tornerose, saksa: Dornröschen, hollanti: Doornroosje /De Schone Slaapster.
engl: Sleeping Beauty, esp. La Bella Durmiente, ital. La Bella addormentata, ranska: La Belle au bois dormant.
unkari: Csipkerózsika, viro: Okasroosike.

Punahilkka
on yleensä suora käännös punaisesta hilkasta, jonkinlaisesta hupusta.
eng: Little Red Riding Hood
ruots. Rödluvan, norja Rødhette, saks. Rotkäppchen,
espanja: Caperucita Roja, Italia: Cappuccetto Rosso, ranska: Le Petit Châpeau Rouge.
Venäjä: Krasnaja Šapotska, puola: Czerwony Kapturek, romania: Scufita Rosie, Malta: Barnussa Hamra, viro: Punamütsike.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivuilta löytyy vielä suomeksi ja ruotsiksi muumihahmoja ja sarjakuva- ja satuhahmoja.

Ottaako hän kahvia

Olin lentää selälleni, kun kaupassa käydessäni minua puhuteltiin oudolla tavalla: ”Mitä hänelle saisi olla?” Luulin puhuttelumuotoa vitsiksi, mutta kun sanoin tarvitsevani pyöräilykypärää ja sitä piti sovittaa, myyjä sanoi vielä: ”Ottaako hän tämän sinisen vai violetin?”

Luulin todellakin, että tällainen kolmannen persoonan puhuttelu on jo aikansa elänyt, mutta ei näköjään. Minulla oli tunne kuin aika olisi siirtynyt sata vuotta taaksepäin ja itseni tunsin 30 vuotta vanhemmaksi. Vanhojahan minun nuoruudessani puhuteltiin tuolla tavalla!

Ja mitäpä asiaa nykyään voisi kirjoittaakaan kuuntelematta ensin, mitä nuoriso asiasta sanoo. Ja nuorisohan on törmännyt samanlaiseen puhutteluun. ”Ottaa nyt kahvia!” ”Istuu tähän!” Moni minun lisäkseni kokee tällaisen persoonattoman kehotuksen tai muun puhuttelun loukkaavaksi. Nuoremmat jopa ärsyyntyvät. Ehkä jotenkin menettelee, jos puhutteluun lisää henkilökohtaisen nimen tai ammatin tms. ”Pastori on hyvä ja käy pöytään!” Tuntuu, että itsekin olisin hyväksynyt, jos minulle olisi sanottu: ”Ottaako opettaja tämän sinisen vai violetin”, jos ei halunnut suoraan puhutella.

Suora sinuttelu tai teitittely tuntuu nykyään paremmalta, vaikka teitittelyäkin monet pitävät kyllä jo loukkaavana. Jo 20 vuotta sitten Ruotsissa jollain kurssilla ikäiseni ruotsalainen nainen sanoi loukkaantuvansa, jos häntä teititellään. Tulee tunne, että minua siis pidetään vanhana! Suomessa kuljetaan tässäkin asiassa Ruotsin perässä, täälläkään ei ihan noin vain voi enää teititellä.

Savossa ainakin kuulee varsinkin avioparien puhuttelevan toisiaan hän/se-muodolla. Aviopari ajaa autolla kaupungissa ja vaimon hidastellessa mies tiuskaisee tälle: ”Eikö se nyt saa sitä kaistaa vaihdettua!” Tuntuukohan suora sinuttelu liialta hempeilyltä?

Kaupan myyjällä on vielä ainakin yksi mahdollisuus olla kohtelias käyttämättä suoraa puhuttelua. ”Tuliko muuta?” ”Saiko tämän panna pakettiin?” Vaikka kyseessä ei ole mennyt aika, imperfekti tällaisissa tapauksissa ilmentää kohteliaisuutta, enkä ole ainakaan vielä kuullut kenenkään sellaisesta loukkaantuvan. xxx

Mennäkö Thaimaahan kuten taivaaseen

Etsin internetistä ulkomaanlentoja ja mitä ihmettä! Thaimaan-matkan mainoksissa on ainakin kolmella firmalla suurin kirjaimin taivutettu maan nimi väärin.

On ikuisuuskysymys, pitääkö sanoa Thaimaahan vai Thaimaaseen. Sana on yhdyssana kuten Tsekinmaa tai Swasimaa. Ei kukaan sano: Tsekinmaaseen, vaan Tsekinmaahan tai Swasimaahan. Sanotaan aina siis maa-maahan, suu-suuhun. Samoin sanotaan Thaimaahan.

Se mikä tässä sanassa tuottaa tuskaa, on sanan kaksitavuisuus. Kaksitavuiset pitkään vokaaliin päättyvät taipuvat näin: paluu-paluuseen, korjuu-korjuuseen, Saimaa-Saimaaseen. Moni ajattelee Thaimaa-sanan Saimaan mukaan kaksitavuiseksi yhdeksi sanaksi ja taivuttaa sen mukaan.

Mutta oikein on siis Thaimaahan.

Huivista lattiarättiin

Solveig Rabbin kirja Amerikahatten on haasteellista luettavaa tällaiselle, jonka äidinkieli on suomi. Yksi viehättävä piirre kirjassa on, että kaikki repliikit on kirjoitettu suomenruotsin eteläpohjalaismurteella. Usean muun asian lisäksi minua ihastutti kirjassa myös se, että monet sanat, joita olen ihmetellyt suomen kielen eteläpohjalaisessa murteessa ja joiden olen tiennyt tulevan ruotsin kielestä, selvisivät kerrasta. Suomenruotsalaisesta sanakirjastahan niitä on turha etsiä.

Otettakoon esimerkiksi sana luutu. Ennen vanhaan pyyhittiin pöytää luudulla, ja mietin aina, mistä tuo sana oikein tulee, sillä ruotsin yleiskielessähän rätti on trasa. Kun Amerikahatten-kirjassa vaihdetaan vauvalle vaippoja, vaihdetaan klutar. Ja selvähän tämä: klut oli ennen sideharsorätti. Sanan merkitys vain on laajentunut ja muuttunut. Amerikahatten-kirjassa ei klut-sanaa kuitenkaan käytetä kuin merkityksessä vauvanvaippa. Päähuivi on duk ja lattiarätti trasa kuten ruotsin yleiskielessä.

En malttanut olla katsomatta, mitä internetissä asiasta kirjoitetaan. Klut on ollut päähuivi, itse asiassa hieman parempi sellainen. Kun on tottunut siihen, että luutu tarkoittaa tiskirättiä, lattiarättiä jne, tuntuu tosi oudolta ajatella, että joku pitää luutua päässään.

Tässä kuva juhlavasta ja arkisesta huivista:

Monta muutakin ahaa-elämystä saa kirjaa lukiessaan. Viron kielessä särk on paita. Suomenruotsin murteessa se merkitsee naisten aluspaitaa.

Lapsena ollessani äiti pyysi minua hakemaan kaupasta ankkastukkia eli pullapitkoa, joka tulee ruotsin ankarstock-sanasta (=ankkurin tukki). Pullapitko näytti ankkurin tukilta, mistä nimitys. Ruotsin ruotsissa nykyään ankarstock tarkoittaa lähinnä pitkulaista ruislimppua.

Kivoja ilmauksia ovat minusta myös supilullare (juoppolalli) tai jonkinlaista hihhulointia kuvaava rambambula. Ennen talosta taloon kiertelevä kulkukauppias on gårdfarihandlare. Eteläpohjanmaalla pojat ovat vielä nykyäänkin poijankläppejä tai kloppeja (kläpp, glop).

Kirja: Solveig Rabb: Amerikahatten. Arkmedia. Vasa 2002.

Juhannus

Juhannusta on Pohjolassa vietetty jo ennen kristinuskon tuloa. Vielä 1800-luvulla sitä on nimitetty Ukon juhlaksi, joka järjestettiin Ukko ylijumalan kunniaksi.

Juhannus on kirkkovuoden kannalta Johannes Kastajan syntymäjuhla, joten siitä nimitys juhannus. Sitä vietettiin alun perin aina 24.6, mikä perustuu siihen vanhaan käsitykseen, että Johannes Kastaja syntyi kuusi kuukautta ennen Jeesusta. Nykyään päivä on aina kesäkuun 19. päivän jälkeinen lauantai.

Ruotsalaisetkin viettävät juhannusta ja sen nimitys on heillä keskikesän juhla, midsommar, josta lounaismurteeseen on tullut sana mittumaari. Saksalaiset nimittävät juhannusta samoin: Mitsommer. Saksassa ei juhannukseen liitetä yhtä suuria odotuksia kuin Pohjoismaissa, mutta Johannes Kastajan syntymäjuhlana heilläkin on vielä sana Johannis, mikä on säilynyt ainakin sanassa viinimarja, Johannisbeere, joka Saksassa kypsyy juuri juhannuksen tienoilla. Joillain paikkakunnilla saattaa olla jopa pientä juhannustapahtumaa.

Juhannuksesta ja perinteistä tietoa mm täällä.