Kuljemme jängillä ja vaaroilla

Käydessäni pari vuotta sitten Lapissa minua alkoi kiusata, etten tiennyt, mitä paikannimet oikeastaan tarkoittavat. Miten ihmeen vähän me tiedämme oman maamme asukkaista ja näiden kielestä. Varsinkin kun tietyt sanat toistuivat vähän väliä aina uusissa yhteyksissä, oli niiden pakko tarkoittaakin jotain. Sitä paitsi, kaikilla paikannimillä on aina alun perin jokin merkitys, joka usein ajan saatossa on jäänyt unholaan. Saamelaisperäisiä sanoja on ympäri Suomea etelässäkin, mutta niistä kirjoitan joskus toiste.

Monissa Lapin nimissä on pahta. Se merkitsee yleensä pystysuoraa kalliota, esim. Pahtavaara, Porttipahta.
Kero on Lapissa paljaslakinen tunturi. Muissa murteissa sen merkitys on sen sijaan kita, kurkku, nielu.
Vaara ja rova tarkoittavat metsäistä mäkeä tai harjua. Rovaniemi, Kiihtelysvaara.

Jänkä-sanan merkitys on melko tunnettu, ja sana on nimistössä korvannut sanan suo. Laajaa puutonta suota merkitsee myös vuoma.
Vuotso tarkoittaa peräpohjalaisissa murteissa kapeaa, vetistä suota, jollaista Vuotson maaperä onkin.
Muotka merkitsee taivalta, kuljettavaa väliä.

Lapin murteissa on myös köngäs, joka on suuri koski, putous: Kiutaköngäs.
Eno ei ole paikannimissä mikään sukulaismies, vaan tulee eatnu-sanasta, joka tarkoittaa suurta jokea. Paikannimissä Eno, Enonkoski, Enontekiö. Eatnu sisältyy myös sanaan Deatnu, joka on Teno.

Lompolo tulee esiin vähän väliä. Se merkitsee joen varrella olevaa pientä järveä tai lampea tai joen järvimäistä laajentumaa. Esim. Äkäslompolo.
Sieppijärvi-nimeen sisältyy kala nimeltä seipi. Sieppi vain on seipin murteellinen muoto. Tätä kalaa saa vain Lapin järvistä.

Varsin yleinen sana paikannimissä on kivalo, ei niinkään Lapissa, vaan Peräpohjolassa. Tarkoittaa ympäristöään ylempänä olevaa maastoa.
Kaikki eivät tiedä sitäkään, että kuru on veden uurtama laakso tai rotko. Nimeä esiintyy jonkin verran Lapissa, mutta myös Pohjanmaalla.

Varsinaisista saamelaisista sanoista on hyvä tietää ainakin johka= pohjoissaamen sana, joka tarkoittaa jokea, esim. Ohcejohka on Utsjoki, Anárjohka on Inarinjoki. Yleinen on myös jávri=järvi, joka esiintyy kaikenkokoisissa järvien nimissä kuten Gilbbesjávri=Kilpisjärvi. Várri=vaara, esim. Áldovárri=Vaamivaara. Saamelaisissa paikannimissä on paljon eläimiin liittyviä maastonnimiä: Boazzonjárga=Poroniemi.

Pelottavia tabuja

Ihmisillä on jos jonkinlaisia tabuja, asioita joita ei voi sanoa ääneen. Sana tabu on alun perin tarkoittanut Polynesialaista perinnettä, jossa jokin sana, asia tai esine oli niin pyhää tai vaarallista ettei sitä saanut koskea tai mainita. Nykyihmisen ehkä suurimpia tabuja on kuolema. Kuolemaa sanotaan harvoin ääneen. Sillä on kiertoilmauksia, kuten mennä manan majoille, siirtyä tuonpuoleiseen jne. Näistä olen kirjoittanutkin jo aiemmin.

Kuolemaa ei muuten äitinikään siedä kuulla ääneen lausuttavan. Jos vaikkapa satun mainitsemaan: ”Sitten kun minä kuolen…”, hän kauhistuu ja alkaa heti hyssytellä olemaan hiljaa kuolemasta. Hänellä on jonkinlainen pelko, että jos puhuu kuolemasta, se myös tapahtuu heti.

Samalla tavalla on monista muistakin asioista pitänyt olla hiljaa entisaikaan. On ollut pelko, että jos mainitsee vaikkapa pirun nimen, ilmestyy paholainen kutsuttuna paikalle. Tästähän juontuu vielä nykyäänkin käytetty sanonta siinä paha missä mainitaan, kun joku juuri puheena ollut henkilö saapuu paikalle. Nimen sanominen toi kyseisen tarkoitteen paikalle. Siksi esimerkiksi karhua ei voinut sanoa karhuksi, vaan se oli mesikämmen tai metsän omena, metsän poika, metsän kuningas, myös otso, ohto, nalle, kontio, kuomaseni. Piti keksiä hellitteleviä ja lepytteleviä nimiä. Sana karhu on itse asiassa myös hellittelynimi karkeakarvaiselle eläimelle. Ukkosenjumala oli myös pelottava, joten nimiä olivat Pitkänen, Äijä, Ukko.

Luin juuri kirjaa, joka kuvaa 1800-luvun lopun elämää suomenruotsalaisessa Wassorin kylässä (Solveig Rabb: Amerikahatten. Arkmedia. Vasa 2002). Kirja on mielenkiintoinen, koska sen tapahtumat perustuvat tositapahtumiin, mutta myös kielellisesti kirja on seikkailu. Kirjan repliikit ovat ruotsin kielen eteläpohjalaismurretta. Kuvaamansa aikakauden vuoksi kirjassa on paljon tabuja.
Raskaana olevasta naisesta ei esimerkiksi voi koskaan sanoa suoraan, että tämä odottaa lasta, vaan aina jotenkin muuten: Hänen asiansa ovat sillä mallilla. (Hon är på de vise). Tai hän on siunatussa tilassa (i välsignat tillstånd). Niinhän suomen kielessäkin on aina sanottu.
Myös tässä kirjassa on kuolemalla monia kiertoilmaisuja: hänet otettiin taivaaseen tai suomalaista ilmausta heittää veivinsä vastaa kasta vandringsstaven. (=heittää veaelluskeppinsä). Huumorin varjolla ovat vaikeat asiat helpommin kestettävissä.

Kirjan kuvaamana aikana tulivat housut Suomeen, ja ne olivat jotain niin hävytöntä, että niitä nimitettiin vain nimettömiksi (namnlösa). Itsekin muistan vielä 1950- ja 60-luvuilta, että housuja nimitettiin hävyttömiksi tai nimettömiksi joskin enää vain leikillisesti. Leikillisesti käytiin kanalasta keräämässä myös kananhävyttömiä.

Alapään asiat ovat aina olleet tabuja, joillekin vielä nykyäänkin. Sukuelimille ei oikein ole ollut käytännössä mitään nimitystä, vaikka niillä nykykielessä sanoja tuntuu löytyvän. Mutta jos piti itseään kunniallisena ihmisenä, ei ollut soveliasta mainita kyseisiä paikkoja ollenkaan. Ei tunnu vielä oikein aina nykyäänkään olevan sopivia sanoja, tulee mieleen tyttöjen sukuelimistä käytetty etupylly. Ruotsiksi samaa asiaa olen jossain nähnyt nimitettävän framstjärt.

Vielä omasta lapsuudestani muistan, miten oli suorastaan mahdotonta sanoa jopa pissa tai kakka. Kun sisareni oli kakannut housuun, ja yritin siitä äidille kertoa, änkytin vain jotain tähän tapaan: ”Sirpa teki housuun sitä mitä sinä sanot siksi”. Tästäpä äiti sai riemunaiheen pitkäksi aikaa, ja perheessä oli pitkään tapana mennä vessaan siksille.

Taloloissa loisia

Varsinaissuomalaiset tuttavamme tulivat meille kerran eri tietä kuin tavallisesti. Vaimo oli huomannut kyltin: Leukoin silta. Hän mainitsi miehelleen: ”Jaha, täällä on Leukoi”. Mies ei ollut huomannut kylttiä ja pyöritteli päätään ihmetellen: ”Missä? Miten niin? Kenen leukoi?” eli mies luuli tarkoitettavan jonkun pääkallosta jääneitä leukoja, onhan paikkakunta vanhaa kivikautista asutusaluetta.

Varsinais-Suomessa ja muutenkin eteläisen Suomen puhekielessä on monikon partitiivi lyhentynyt:
leukoja=leukoi
pankkeja=pankkei
asuntoja=asuntoi
puheluja/puheluita=puhelui
Muoto on syntynyt niin, että monikon partitiivista on ensin hävinnyt a, minkä jälkeen j on muuttunut i:ksi. Tämä muoto on leviävä ja yleistyvä, valtaa yhä enemmän alaa.

Toisenlainenkin monikkomuoto on vielä kielessä ainakin vanhemman väen keskuudessa, itämurteiden ns. loi-monikko:

tyttöjä=tyttölöitä
sienissä=sienilöissä
voita=voiloita
kumissa=kumiloissa
Muoto on syntynyt alun perin siten, että liian lähellä yksikkömuotoa olevat muodot on haluttu erottaa toisistaan selvemmin, kuten esimerkiksi kumissa. Loi-muoto on sitten levinnyt niihinkin sanoihin, joissa epäselvyyksiä yksikön ja monikon välillä ei tulisikaan. Alueelliset murteet lähenevät toisiaan ja silmiinpistävät murrepiirteet häviävät. Suomen yleispuhekielessä loi-monikko on väistyvä.

Teetkö tämän otsa rypyssä

Ruumiinjäseniä käytetään usein eri sanonnoissa kuvaannollisesti. Tässä vaihteeksi pieni tehtävä sadepäivien ratoksi. Vasemmalla ilmaisun merkitys, oikealla sama asia käyttäen ruumiinjäsentä metaforana. Melkein kaikki sanat sopivat useampaankin sanontaan.

häntä - jalka – koura - kantapää – keuhko - korva – kurkku – kämmen - käsi – leuka - maha - nenä – peukalo - pää – silmä - sormi – sydän – tukka

1. Ylpeä: Kulkea ____________ pystyssä.

2. Älykäs: Hänellä on terävä __________.

3. Ilman valmistautumista: Suoralta ________________.

4. Sekaantua johonkin asiaan: Hänellä on _____________ pelissä.

5. Pysyä rauhallisena: Pitää ________________ kylmänä.

6. Sekaantua muiden asioihin: Pistää _________________ muiden asioihin.

7. Antaa mielellään: Antaa täydestä ____________.

8. Olla hämmästynyt: Pudottaa _________. Tai: ________ pitkänä.

9. Olla tekemättä mitään: Istua ______________ ristissä.

10. Heti: Seisovilta ________________.

11. Jättää huomiotta: Katsoa ______________ läpi.

12. Juosta kovaa: _________alus ______________ täynnä.

13. Olla nuori ja kokematon: _________________taustat märkinä.

14. Kovalla kiireellä: ___________ kolmantena ___________

15. Olla joku ihan takana: Olla ihan ______________.

16. Kyllästynyt: _____________ myöten täynnä.

17. (Ihminen) ihan kokonaan: Kiireestä ________________.

18. Nolo: ______________ koipien välissä.

19. Nolo tai vihainen: _____________ luimussa.

20. Peloissaan: Sy___________ ku____________.

21. Huomata kaikki: Hänellä on si___________ se________.

22. Hyväntahtoinen: Hänellä on ____________ paikallaan.

23. Kömpelö: Mämmi-_____________.

24. Kömpelö: ___________ keskellä _________.

25. Toivottaa onnea: Pitää ___________________.

26. Hyvä puutarhatöissä: Viher-__________. Tai: multa-_______.

27. Huutaa tai haukkua: Hän ______________. (=verbi) (tav. nuorten käyttämä)

28. Uhkarohkea: Ei paljon _____________ palele.

29. Kovaa vauhtia: _____________ putkella.

30. Huutaa kovasti: Huutaa _____________ suorana.

31. Tuijottaa: Olla ___________ tapilla.

32. Ihan itse: Omin p__________.

33. Tehdä ihan itse: Omin k_________.

33. Surullinen: Alla ___________.

34. Petkuttaa: Sahata ______________.

35. Pahoin loukkaantunut: ____________ kainalossa.

Voinkohan mennä ihmisiin

Kun maistellaan sanaa ihminen, löytyykin sille useita eri merkityksiä. Ensimmäinen on tietysti ihminen lajinsa edustajana, ei siis apina tai poro, vaan ihminen: Milloin ihminen saapui Eurooppaan? Ihminen astui kuuhun. Ihmisen verenkierto jne.

Ihmisellä voidaan tarkoittaa myös ihmisarvoa tai sillä voidaan tarkoittaa ihmisen henkisiä ominaisuuksia: Vasta perhe tekee ihmisestä ihmisen. Ennen vanhaan ei köyhää pidetty ihmisenä. Kun opettajana joudun luopumaan oppilaista, olen usein huokaissut: Juuri kun heistä on saatu ihmisiä, on heistä luovuttava. Tällä tarkoitetaan, että he ovat kunnollisesti käyttäytyviä ja ymmärtävät jo ottaa huomioon muitakin. Tai voin jostain luokasta sanoa: Oppilaina he olivat heikkoja, mutta ihmisinä aivan ihania ja herttaisia.
Vanhempani kovistelivat joskus meitä lapsia: Olkaa ihmisiksi!

Sanalla ihminen voidaan tarkoittaa myös yleensä muita henkilöitä, vieraita, maailmaa. Tästä on hyvänä esimerkkinä vaikkapa pikkukaupungissa asuvan ystäväni lausahdus, kun hän lähti käymään Helsingissä: Siellä oli ihanaa, näki vähän ihmisiä! Tuo ei siis tarkoita, ettei hän olisi omassa kaupungissa nähnyt kuin eläimiä tai pelkkiä tyhjiä katuja, vaan saipahan kokea vaihteeksi jotain toimintaa ja elämänmenoa.

Äskeisen kaltaisia, muita kuin oman perheen väkeä tarkoittavia ilmauksia on paljon muitakin, jotkut jopa kiinteitä sanontoja ja tavallisesti monikossa: Nyt lähdetään ihmisten ilmoille. Hän ei ole ollut paljon ihmisissä. Siivotaan, ennen kuin tulee ihmisiä! Älä kulje ihmisten pihojen läpi! Hän joutui ihmisten hampaisiin.
Mieheni lausahti eräänä päivänä: Voikohan tällä paidalla enää mennä ihmisiin?

Ihmistä voidaan käyttää myös halveksivasti: Ei niiden ihmisten puheisiin voi luottaa. Voi sitä ihmistä!
Vanhemmassa kirjallisuudessa on esimerkkejä myös sellaisista tapauksista, jolloin sanaa käytetään nimenomaan naisista: Jos jään leskeksi, joku ihminen tähän pitäisi ottaa.

Käyttö huudahdussanana on yksi erikoistapaus: Hyvät ihmiset! Voi hyvä ihminen sentään!

Päissään kuin pöllö tai sininen kuin orvokki

Eilen kirjoitin ruotsalaisista eläimiin liittyvistä sanonnoista, jotka poikkesivat suomalaisista. Tässä muutamia tavallisimpia saksalaisia sanontoja. Kulttuuri on jo selvästi erilainen kuin Pohjoismaissa.
Otin näissäkin esiin vain niitä sanontoja, joissa on vastaavassa sanonnassa eri eläin kuin suomen kielessä tai jotka muuten poikkeavat suomesta. En ota mukaan myöskään sellaisia sanontoja, joista olen kirjoittanut jossain aiemmassa yhteydessä.

Die Katze im Sack kaufen= Ostaa sika säkissä.
Saksaksi kissa, sillä jos ennen haluttiin petkuttaa jotain eläimen myynnissä, laitettiinkin arvoeläimen tilalle usein kissa.

Ein Katzensprung =kukonaskel
saks. kissanloikka

Das kann ja kein Schwein lesen. =Siitä ei ota itse pirukaan/apteekkarikaan selvää.
Saksaksi: Sitä ei osaa sikakaan lukea.
Käytetään epäselvästä tekstistä. Sanonnalla ei ole sian kanssa alun perin mitään tekemistä, vaan keskiajalla Saksassa on ollut sivistynyt Schwyn-niminen perhe, ja jos tämäkään perhe ei saanut selvää tekstistä, sanottiin: Das kann ja kein Schwyn lesen.

Da ist der Bär los. =Siellä on piru irti.
Saksaksi karhu irti.

Den Bock zu Gärtner machen. = Pukki kaalimaan vartijana.
=Tehdä pukista puutarhuri.

Eine Katzenwäsche machen.
”Tehdä kissanpesu”, käytetään henkilöstä, joka ei pidä itseään oikein siistinä. Tulee siitä, että kissakin inhoaa vettä. (Vaikka kissa se vasta itsensä siistinä pitääkin).

Der hat doch einen Vogel.
„Hänellä on lintu“ sanoo saksalainen henkilöstä, joka on tehnyt tai sanonut jotain tyhmää, eli hänellä ei ole aivoissaan kuin lintuja.

Voll wie eine Eule. =Päissään kuin käki.
Saks. Päissään/täynnä kuin pöllö. Pöllöä tarkoittava sana Eule on johdettu sanasta Aule, joka tarkoittaa kiviruukkua. Vastaava sanonta humalassa olosta:
Blau wie ein Veilchen. =”Sininen kuin orvokki”.

Sehen, wohin der Hase läuft.
„Katsoa mihin jänis juoksee“. Sanontaa käytetään varsinkin liikemaailmassa, ei anneta pienten siksakliikkeiden hämätä, vaan odotetaan rauhassa tilanteen kehittymistä.

Dort sagen sich Eulen und Käuze gute Nacht. =Jumalan selän takana.
Sananmukaisesti „Siellä sanovat pöllöt ja minervanpöllöt toisilleen hyvää yötä“. Toinen versio:

Da sagen sich Fuchs und Hase gute Nacht.
”Siellä kettu ja jänis sanovat toisilleen hyvää yötä.

Fleiβig wie eine Biene. Ahkera kuin muurahainen.
Saks. ahkera kuin mehiläinen.

Aus einer Mücke einen Elefanten machen. Tehdä kärpäsestä härkänen.
Saks. Tehdä kärpäsestä elefantti.

Saksaa osaaville lisää sanontoja:

Saksalaisia sanontoja, myös täällä, Eläimiin liittyviä sanontoja

Olen hanhennahkalla

Eläimiin liittyviä sanontoja ja vertauksia on joka kielessä. Olen kerännyt ruotsin kielestä muutamia eläinilmauksia. Suurimmassa osassa sanontoja käytetään samaa ilmausta kuin suomessakin esim. Köyhä kuin kirkonrotta= Fattig som en kyrkråtta tai Ostaa sika säkissä= Köpa grisen i säcken. Nämä samankaltaisuudet osoittavat, miten samanlainen ajatusmaailmamme ja kulttuurimme ruotsalaisten kanssa on. Tässä muutama, jotka ovat erilaisia kuin suomen kielessä:

Olla kana kynittävänä=olla epäselviä asioita selvittämättä=
-ha en gås oplockad med någon (=hanhi)

Olla kananlihalla=on kylmä tai olla peloissaan
-ha en gåshud (=olla hanhennahkalla)

Tässä on koira haudattuna, =epäillä, aavistella pahaa=
-här ligger en hund begraven.
-att ana ugglor i mossen (=aavistaa pöllöjä suossa). Sanonnan sanotaan tulevan alun perin tanskasta: der er ulve (=ulvar=vargar) i mosen, mikä tarkoittaa aavistaa susia suossa. Pöllö ja susi ovat ilmeisesti sekoittuneet jo tanskan kielessä, jossa joissakin murteissa sudet ja pöllöt ovat hyvin toistensa kaltaisia (uller-uler).

Olla syntipukkina=
-att vara syndabocken.
-att bära hundhuvudet (=kantaa koiranpäätä). Kuvaannollinen ilmaus sille, että joku on varustettu koiranpäällä eli on yhtä halveksittu kuin koira.

Päissään kuin käki=
-full som en alika= en fyllkaja=(päissään kuin naakka)

Pirteä kuin peipponen=
-pigg som en mört=(pirteä kuin särki).

Kukonlaulun aikaan=hyvin aikaisin
-i svinottan (svin=sika, ottan=varhainen aamu)

Hyvä onni=
-han hade svintur (”siantuuria”). Sika on onnea tuova eläin, niin saksassakin. Kun saksassa tarkoitetaan, että jollain oli onnea, sanotaan: hänellä oli sika. Vanhoissa uudenvuoden onnittelukorteissakin on kuvattuina yleensä hevosenkenkiä ja sikoja onnentuojina.

Hummailla=
-leva loppan= (elää kirppuna)

Eläimiin liittyviä sanoja ruotsiksi:
http://www.ullvi.koping.se/templates/Page____2693.aspx

Joitain eläinvertauksia:
http://sv.wikipedia.org/wiki/Lista_%C3%B6ver_uttryck_med_djur

eläimiin liittyviä sanontoja:
http://www.ordbruket.com/webcross/artiklar/djur.htm

Tiukkapipoinen körmyniska

Vieressä vääräsääri västäräkki.

Helppo tapa kuvailla elävää olentoa ovat bahuvriihiyhdyssanat: nöpönenä, töpöhäntä, luppakorva/hörökorva, lättänokka/lättäjalka, länkisääri, pitkäkoipi, koukkupolvi, kierosilmä, koukkuselkä, körmyniska, mämmikoura. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

Tällaisissa yhdyssanoissa alkuosa on yleensä laatua kuvaileva adjektiivi tai substantiivi ja loppuosa yleensä jokin ruumiinjäsen tai vaatekappale.

Nämä ovat yhdyssanoja, joiden tarkoite ei ole sama kuin edusosan tarkoite eli esim. tähtisilmä ei ole silmien alalaji, vaan sillä tarkoitetaan henkilöä, jolla on tähtimäiset silmät.

Sanatyyppi on hyvin tunnepitoinen, varsinkin haukkumasanoina se on tavallinen: hiivapää, vesipää, kusipää, laholatva, lahopää.

On joitakin sävyltään neutraalejakin: poimulehti, satakieli, pystykorva.

Sanoja ei voi taivuttaa vertailumuodoissa, mutta niistä voi tehdä adjektiiveja, jotka kyllä sietävät vertailua:
Onko tiukkapipoisempaa miestä nähty kuin Tuomo?

Tanskan oudot lukusanat

Tanskassa on meihin nähden erikoinen ja omaperäinen tapa muodostaa kymmenluvut. 20=tyve, 30=tredive, 40=fyrre, eli tähän saakka periaate on sama kuin meillä: kaksi kymmenlukua, kolme kymmenlukua, neljä kymmenlukua.

Neljääkymmentä seuraavat kymmenluvut on muodostettu vanhan kaksikymmenjärjestelmän perusteella. Luku 20 on siis kaiken perustana.

50=halvtreds, lyhentynyt muodosta halvtredsindstyve. Sanan alku halvtredje tarkoittaa puolikolmatta eli 2½. Sind(e) sanan keskellä merkitsee kertaa. 50= 2½ x 20 = halvtredje-sinds-tyve.

60=tres (lyhentynyt muodosta tresindstyve) = 3 x 20.
70=halvfjerds = 3½ x 20. (siis puoli neljättä)
80=firs = 4 x 20.
90=halvfems = 4½ x 20. (puoli viidettä).

Germaanisten kielten lukusanat ovat kaikki hyvin samantyyppisiä kuin ruotsin lukusanat. Saksassa, tanskassa ja hollannissa on kuitenkin sellainen ero, että yli kahdenkymmenen menevät lukusanat sanotaankin näin: 21=yksi ja kaksikymmentä, 22=kaksi ja kaksikymmentä jne.

Tanska:
20=tyve
21=enogtyve
22=toogtyve…
30=tredive/tredve (traðvә)
31=enogtredive…

Saksassa samoin:
20= zwanzig
21= einundzwanzig
22=zweiundzwanzig…
30= dreiβig
33=dreiunddreiβig jne.

Sukukielten lukusanoja

Monelle tuntuu olevan yllätys, että suomen sukukieliä puhutaan ihan Suomen rajan tuntumassa, ja vieläpä kieliä, joita on helpohko ymmärtää. Suomalais-ugrilaiset kielethän jaetaan tällaisiin pääryhmiin: saamelaiset kielet, itämerensuomalaiset kielet, mordvan kielet, marin kielet, permiläiset kielet, ugrilaiset kielet, samojedikielet.

Itämerensuomalaisia kieliä ovat: suomi, viro, karjala (varsinaiskarjala eli vienankarjala n. 40 000 puhujaa, aunus n. 30 000), lyydi (n. 5000), vepsä (n. 6000), vatja (n. muutamia kymmeniä puhujia), inkeroinen (muutama sata), viro (n. 1 milj.), liivi (n. 15 puhujaa). Kielten puhujat ovat uhkaavasti vähentyneet nuoremman sukupolven venäläistyessä tai muuttaessa pois entisiltä asuinalueilta.

Vepsän kieli kuuluu itämerensuomalaiseen kielihaaraan ja sitä puhutaan Äänisen etelä- ja länsirannalla. Vaikka vepsän kieli on hyvin läheistä sukua suomen kielelle, ei moni ehkä tajuakaan, että sitä voisi vaikkapa vaivatta ymmärtääkin.

Olen kerännyt lukusanat yhdestä kymmeneen viidellä sukulaiskielellä vertailun vuoksi. Itämerensuomalaiset viro ja vepsä ovat hyvin suomen kaltaisia, pohjoissaamessakin on jotain tutunomaista, samoin Venäjällä asuvien marien kielestä voi hyvällä tahdolla nähdä jotain yhtäläisyyttä. Mutta unkarin kielessä on maallikon vaikea havaita mitään samankaltaisuutta.

Suomi	viro	vepsä	pohjoissaame	mari	unkari
yksi kaksi kolme neljä viisi kuusi seitsemän kahdeksan yhdeksän kymmenen sata tuhat	üks kaks kolm neli viis kuus seitse kaheksa üheksa kümme sada tuhat	üks kakš kolme ne´l viž kuź šeittšeme kahesa ühesa kümmenez sada tuha	okta guokte golbma njeallje vihtta guhtta čieža gávcci ovcci logi čuohti duhád	ikte, iktyt kokyt,koktyt kumyt nylyt wizyt kudyt šymyt kandaše indeše lu šüdö tüžem	egy kettő három négy öt hat hét nyolc kilenc tíz száz ezer