keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

Taloloissa loisia


Varsinaissuomalaiset tuttavamme tulivat meille kerran eri tietä kuin tavallisesti. Vaimo oli huomannut kyltin: Leukoin silta. Hän mainitsi miehelleen: ”Jaha, täällä on Leukoi”. Mies ei ollut huomannut kylttiä ja pyöritteli päätään ihmetellen: ”Missä? Miten niin? Kenen leukoi?” eli mies luuli tarkoitettavan jonkun pääkallosta jääneitä leukoja, onhan paikkakunta vanhaa kivikautista asutusaluetta.

Varsinais-Suomessa ja muutenkin eteläisen Suomen puhekielessä on monikon partitiivi lyhentynyt:
leukoja=leukoi
pankkeja=pankkei
asuntoja=asuntoi
puheluja/puheluita=puhelui
Muoto on syntynyt niin, että monikon partitiivista on ensin hävinnyt a, minkä jälkeen j on muuttunut i:ksi. Tämä muoto on leviävä ja yleistyvä, valtaa yhä enemmän alaa.

Toisenlainenkin monikkomuoto on vielä kielessä ainakin vanhemman väen keskuudessa, itämurteiden ns. loi-monikko:

tyttöjä=tyttölöitä
sienissä=sienilöissä
voita=voiloita
kumissa=kumiloissa
Muoto on syntynyt alun perin siten, että liian lähellä yksikkömuotoa olevat muodot on haluttu erottaa toisistaan selvemmin, kuten esimerkiksi kumissa. Loi-muoto on sitten levinnyt niihinkin sanoihin, joissa epäselvyyksiä yksikön ja monikon välillä ei tulisikaan. Alueelliset murteet lähenevät toisiaan ja silmiinpistävät murrepiirteet häviävät. Suomen yleispuhekielessä loi-monikko on väistyvä.

Ei kommentteja: