lauantai 12. tammikuuta 2008

Kuoleman kiertoilmauksia


Kuolema on ja on aina ollut ihmisille vaikea kestää. Siksi sille on keksitty kiertoilmauksia, kaunistelevia eufemismeja. Kuolinilmoituksissa ja ylätyylisessä kielessä näkee esim. ilmauksia nukkua pois, nukkua ikuiseen uneen, mennä haudan lepoon, menehtyä, siirtyä ajasta ikuisuuteen. Sodassa ei yleensä kuolla, vaan kaadutaan. Luin äskettäin lehdestä erään lesken haastattelun. Vasta nyt, kun puolison kuolemasta on kulunut vuosi, leski saattaa sanoa, että puoliso kuoli. Tähän saakka hän on pystynyt käyttämään vain mm. ilmauksia meni pois, jätti meidät, pääsi lepoon.

Kuolema on kai helpompi kestää heittämällä huumorin puolelle, yrittämällä keventää asiaa keksimällä vertauksia ja metaforia. Lieneekö mistään muusta ilmiöstä niin laidasta laitaan sanontoja kuin juuri kuolemasta: heittää veivinsä, potkaista tyhjää, muuttaa autuaammille metsästysmaille, delata, kuukahtaa, kupsahtaa, kasvaa koiranputkea.

Muissakin kielissä on lukuisa määrä erilaisia ilmauksia. On mielenkiintoista huomata, miten moninaisia ilmauksia ihmiset saattavat keksiä asioille, joiden toivotaan lievenevän tai häviävän kiertoilmauksen avulla. Mielenkiintoisimpia ovat puhekieliset ja slangi-ilmaukset eri kielissä.

Ruotsinkielessä neutraalin -verbin lisäksi kuolinilmoituksissa käytettäviä ilmauksia ovat esimerkiksi avlida, avsomna, bli hädankallad (saada iäisyyskutsu), sluta sin levnad, få frid, lämna oss, somna in, stupa (kaatua).

Ruotsalaiset slangi-ilmaukset kuolemiselle ovat hyvin samanlaisia kuin suomessakin: vähätteleviä ja selvästi yritetään karkottaa koko asia, ta ner skylten (=ottaa kyltti alas), kasta in handduken (heittää pyyhkeensä kehään), kila runt hörnet, (kiiruhtaa nurkan taakse), segla vidare, (purjehtia eteenpäin), trilla av pinn (kierähtää orrelta), livet flyr (elämä pakenee), kola vippen (laina suomen kuolla-sanasta, heittää veivinsä), bita i gräset (=purra ruohoa). Tämä viimeinen ilmaus on alun perin tarkoittanut taistelussa kaatumista. Juontuu alun perin siitä, että taistelussa kaatuneet purivat krampissa ruohoa, maata tai tomua, mistä on tullut ilmaus moniin kieliin: bita i marken, bita i mullen, bita i stoftet. Uudempia ilmauksia esim logga ut (kirjautua ulos).

Saksalaisilla (kuolla=sterben) on eräiden tietojen mukaan 630 ilmausta kuolemiselle ja kuolemalle. Runollinen ja juhlavan tyylinen esim: Verblühen des Lebens (elämän lakastuminen). Yleisiä ovat myös: Er ist über Jordan gegangen (hän on mennyt Jordan-virran yli), er ist entschlafen (hän on poisnukkunut), er ist auf dem letzten Weg (hän on viimeisellä matkalla).

Kansanomaisia ja arkipäiväisiä esim. ins Gras beissen (purra ruohoa), in den Staub beissen (purra pölyä), Löffel abgeben (heittää lusikkansa), Radischen von unten sehen (katsella retiisejä alta päin). Ilmaisu die Uhr ist abgelaufen tarkoittaa tiimalasin valumista tyhjiin. Ilmausta käytetään paitsi kuolemisesta myös jonkin muun määräajan umpeen kulumisesta.

Englannin kielessä (kuolla=die) on tällaisia ilmauksia: croak (kurnuttaa), bite the dust / ground (purra pölyä / maata), kick the bucket (potkaista ämpäriä), kick off (potkaista tyhjää), turn up one´s toes to daisies (työntää varpaitaan päivänkakkaroiden seasta), push up daisies (kasvaa päivänkakkaraa), one-way ticket (menolippu), buy the farm (ostaa maatila), meet one´s maker (tavata tekijänsä, luojansa), give up the ghost (heittää henkensä), perish (menehtyä).

Espanjassa (kuolla=morir) mm. expirar (heittää henkensä), estirar la pata (oikaista koipensa), pasar a mejor vida (lähteä parempaan maailmaan), irse al otro barrio (mennä toiseen kaupunginosaan/lähiöön), estar criando malvas (kasvaa malvaa), irse al patio de los callados (mennä vaiteliaitten patiolle), cagar pila (kakkia paristonsa), colgar los tenis (ripustaa lenkkarinsa).

Viron surra (=kuolla) on samaa kantaa kuin suomenkielen surma ja saada surmansa. Tämä verbi on taas niitä riskisanoja, joissa saattaa tulla väärinymmärryksiä. (Suremista tarkoittava sana virossa on muretseda tai leinada.)

Virossa kiertoilmauksia ovat esim. igavesse kodusse (ikuiseen kotiin), igavesse rahusse (ikuiseen rauhaan), lahkuda manalateele (lähteä manalan tielle), minema Toonela mäele (lähteä Tuonelan mäelle), hukkuda (menehtyä).

2 kommenttia:

Anne Rongas kirjoitti...

Minttu pohti blogissaan surevan kohtaamiseen liittyviä fraaseja ja niiden puutetta suomen kielessä. Miten on tuntemissasi kielissä?

Kirlah kirjoitti...

Suomen kielessä ei todellakaan tunnu olevan sopivia fraaseja, ehkä juuri siksi, että ihmiset "eivät löydä sanoja". Asia on vaikea, ei voi sanoa myöskään kaikille samalla tavalla. Viomia, tai tsemppiä ovat ehkä yleisimmin kuulemani sanonnat.

Juuri Saksasta palanneena minulla on tilaisuus kirjoittaa, mitä saksalaiset sanovat samasta asiasta. Saksalaiset ystäväni huomasivat saman asian omasta kielestään. Tuttavan läheisen poismenon johdosta saatetaan sanoa vain: "Mein herzliches Beileid", mikä vastaa meidän Otan osaa -ilmaustamme. Tämä on saksassakin kiinteä fraasi, joka tuntuu hyvin muodolliselta, aivan kuten meidän osanottofraasit. Juuri kummempia ilmauksia ei löytynyt puolen tunnin pohtimisenkaan jälkeen. Ei liioin sairastumiseen liittyvissä tapauksissa.

En ole ruotsin kielessäkään koskaan kuullut kovin kummoisia ilmauksia, "Jag beklagar sorgen" on käypä ilmaus kuolemantapauksessa, mutta yhtä fraasinomainen kuin nuo suomalaiset ja saksalaiset ilmaukset.

Ilmeisesti on niin, että ihmiset kaikissa kulttuureissa ovat sanattomia vaikeiden asioiden kohdatessa. Sanoja ei todellakaan löydy.