maanantai 2. kesäkuuta 2008

Sukukielten lukusanoja


Monelle tuntuu olevan yllätys, että suomen sukukieliä puhutaan ihan Suomen rajan tuntumassa, ja vieläpä kieliä, joita on helpohko ymmärtää. Suomalais-ugrilaiset kielethän jaetaan tällaisiin pääryhmiin: saamelaiset kielet, itämerensuomalaiset kielet, mordvan kielet, marin kielet, permiläiset kielet, ugrilaiset kielet, samojedikielet.

Itämerensuomalaisia kieliä ovat: suomi, viro, karjala (varsinaiskarjala eli vienankarjala n. 40 000 puhujaa, aunus n. 30 000), lyydi (n. 5000), vepsä (n. 6000), vatja (n. muutamia kymmeniä puhujia), inkeroinen (muutama sata), viro (n. 1 milj.), liivi (n. 15 puhujaa). Kielten puhujat ovat uhkaavasti vähentyneet nuoremman sukupolven venäläistyessä tai muuttaessa pois entisiltä asuinalueilta.

Vepsän kieli kuuluu itämerensuomalaiseen kielihaaraan ja sitä puhutaan Äänisen etelä- ja länsirannalla. Vaikka vepsän kieli on hyvin läheistä sukua suomen kielelle, ei moni ehkä tajuakaan, että sitä voisi vaikkapa vaivatta ymmärtääkin.

Olen kerännyt lukusanat yhdestä kymmeneen viidellä sukulaiskielellä vertailun vuoksi. Itämerensuomalaiset viro ja vepsä ovat hyvin suomen kaltaisia, pohjoissaamessakin on jotain tutunomaista, samoin Venäjällä asuvien marien kielestä voi hyvällä tahdolla nähdä jotain yhtäläisyyttä. Mutta unkarin kielessä on maallikon vaikea havaita mitään samankaltaisuutta.

Suomi

viro

vepsä

pohjoissaame

mari

unkari


yksi

kaksi

kolme

neljä

viisi

kuusi

seitsemän

kahdeksan

yhdeksän

kymmenen

sata

tuhat

üks

kaks

kolm

neli

viis

kuus

seitse

kaheksa

üheksa

kümme

sada

tuhat

üks

kakš

kolme

ne´l

viž

kuź

šeittšeme

kahesa

ühesa

kümmenez

sada

tuha

okta

guokte

golbma

njeallje

vihtta

guhtta

čieža

gávcci

ovcci

logi

čuohti

duhád

ikte, iktyt

kokyt,koktyt

kumyt

nylyt

wizyt

kudyt

šymyt

kandaše

indeše

lu

šüdö

tüžem

egy

kettő

három

négy

öt

hat

hét

nyolc

kilenc

tíz

száz

ezer


Ei kommentteja: