Kaunein sana, millainen se on? Tämä ilmiö on yhtä subjektiivinen kuin inhotut, vihatut ja rumatkin sanat. Yksi pitää yhdestä, toinen toisesta sanasta. Asiaan vaikuttavat monet seikat: sanan merkitys, sanan äänneasu, keneltä ja missä tilanteessa sanan on kuullut, mihin sana assosioituu jne.
Suomen kielessä on paljon vokaaleja, joten kieltä sinänsä pidetään sointuvana ja jopa kauniina. Jos sanassa on paljon vokaaleja tai l-konsonantteja, sanoja pidetään kauniina: liplattaa, pulputtaa. Usein onomatopoeettiset ja deskriptiiviset sanat ovatkin kauniita. Kauniille asioille on yritetty keksiä kuvaamansa asian tyyppinen sana.
Rakkaus on engl. love ja saksaksi Liebe. L-kirjain tekee niistä lempeän, minkä vuoksi onkin kummallista, että suomessa on niin ärtsy sana kuin rakas/rakkaus samoin ruotsissa kärlek. Näissä molemmissa on r-kirjaimia, joita yleensä käytetään murinaa, möyrimistä ja karjumista kuvaavissa sanoissa tai kiroillessa. Ihmiset kuitenkin sanovat rakas-sanan usein kauneimmaksi sanaksi juuri sen herättämien mielleyhtymien ja merkityksen vuoksi. Toisaalta tiedän paljon ihmisiä, jotka karsastavat rakas-sanaa sen kovan ja ärjyvän r:n takia.
Jossain olen nähnyt mm. tällaisia ihmisten mielestä kauniin kuuloisia sanoja, joissa muuten melkein kaikissa l-kirjainta: lumi, lumous, hipsuttaa, hiljainen, sydän, kaipaus. Vanha tuttu taitaa olla myös Aja hiljaa sillalla, jolla lauseella suomi on tullut toiseksi kielten kauneuskilpailuissa Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900.
Valokuvatorstain viikoittaisessa haasteessa on ollut haasteena kaunein sana, samoin runotorstain haasteessa on pitänyt kirjoittaa runoa kauniita sanoja käyttäen.
Sisareni kirjoitti minulle näin: ”Mun mielestä olis kiva tietää, mistä sanasta äänneasunsa puolesta ihmiset tykkää. Esim. mun mielestä tavarakuriiri on kiva. Tulen aina iloiseksi
liikenteessä, kun tavarakuriiri ajelee edelläni. Kaikkein hienoin sana
mielestäni on käytöstä pois jätetty lintukodonmies eli kääpiö”.
Minustakin olisi hauska tietää, millaisia sanoja lukijat pitävät kauneimpina. Ei välttämättä sanan herättämän mielleyhtymän tai merkityksen takia, vaan äänneasun vuoksi.
8 kommenttia:
Minun mielestäni s-kirjaimelliset sanat ovat kauniita. Sivellin kuulostaa kauniilta tai sipi, siten myös sukunimi Sipinen on aina sävähdyttänyt.
kauniit sanat ovat esim. AAMU, SOMA, TUOKSU - sanassa tuoksu yhdistyvät sanan kaunis äänneasu ja tarkoite - sana aamu osoittaa, että sana voi olla äänneasultaan kaunis, vaikka se ei yhdistyisikään mieluisaan asiaan - en nimittäin ole aamuihminen, aamu on päivän kurjin osa - myös itse sana KAUNIS on kaunis
savolaiset paikannimet sen sijaan ovat sanoina hauskoja - niitä on vaikka millä mitalla - esim. PÖLÖNMÄKI, LOSOMÄKI, PÖLJÄ - kun niitä tienviitoista tavailee, tulee hyvälle mielelle - onhan ne ihan eri maailmasta kuin läntisen alueen Koivumäet jne.
rumia sanoja (äänneasultaan) ovat esim. RÄMPYTTÄÄ, RÄKSYTTÄÄ, RÄKÄ, RÄÄN
rumissa sanoissa useimmiten sanan ruma äänneasu ja ilkeä tarkoite usein menevät tietysti yhteen
niin kummallinen on suomalainen, että kunnon sana räytyä tuntuu kuitenkin suorastaan kauniilta - suomalaisen kun aina välillä täytyy räytyä
Niin, nuo mainitut savolaiset paikannimet ovat juuri sellaisia, jotka taas minusta eivät ole mitenkään kauniin kuuloisia. Olen aina ajatellut,että sanat, joissa on paljon ä- ja ö-kirjaimia, kuten juuri savolaisissa suku- tai paikannimissä, eivät ole kovin kauniita. Hyvälle tuulelle ne kyllä voivat tehdä.
KIELO ja KIRSIKKA ovat parhaita. Ehkäpä juuri siksi, että kuvaavat ihania asioita. Jo lausuttaessa tuntee kielon vienon tuoksun.
Onhan PUMPULIKIN pehmeä, lempeä sana.
Sanat voivat olla muutenkin hauskoja kuin äänteellisesti kauniita. Lapsenlapseni nauroi kuollakseen 1½-vuotiaana kuullessaan ensimmäistä kertaa sanan MÄMMIKOURA. Jotain hauskaa ilmeisesti sanassa oli.
no eikö mämmikoura ole suomen kielen hassuimpia sanoja äänteiltään!
Lähetä kommentti