Kun suomalainen tapaa vieraan henkilön, hänen on aivan pakko kysyä ensimmäiseksi: ”Mistä päin sinä olet kotoisin? Saksalaiselle sitä vastoin on tärkeä tietää, mikä vieras on ammatiltaan. Saksalaista ei niinkään kiinnosta onko joku Pohjanmeren rannikolta vai Baijerin vuorilta, kunhan ammatti ja yhteiskunnallinen asema ovat selvillä.
Tätä asiaa kuvaavat myös sukunimet. Suomalaiset sukunimet on saatu tavallisesti talonnimistä. Oli nimittäin tärkeää tietää, kenelle tilukset kuuluivat. Nimiä on saatu myös kasvi- ja eläinkunnasta, luonnosta, asuinpaikasta, mutta on myös ammatteja ja kehonominaisuuksia sekä patronyymeja eli isännimen mukaan nimettyjä.
Itäsuomalaiset liittivät talonnimeen tavallisesti -nen-päätteen: Kähkönen. Länsi-Suomessa talonnimeen liitettiin –la-loppu: Latvala.
Kaikki –nen-päätteiset nimet eivät kuitenkaan ole itäsuomalaisia. Oli vakiintunut käsitys, että suomalaisissa sukunimissä kuuluu olla tuo pääte, joten 1800-luvun puolivälin jälkeen otetut –nen-päätteiset nimet ovat järjestään läntisiä ja nimetty talon tai torpan mukaan. Virtanen, Lahtinen, Nieminen, Järvinen, Aaltonen, Jokinen. Ihan eri kuuloisia ovat tyypilliset vanhat savolaiset –nen-päätteiset sukunimet: Kyhyräinen, Pöllänen, Kiljunen, Löppönen, Lötjönen.
Saksassa tyypillisiä sukunimiä ovat juuri ammattinimikkeet. Viidenkymmenen yleisimmän nimen joukossa 30 on ammattinimiä. Esimerkiksi Schuhmacher (suutari), Müller (mylläri), Schneider (räätäli), Fischer (kalastaja), Weber (kutoja), Wagner (=Wagenradbauer =kärrynpyöräntekijä), Schmied/Schmidt (seppä).
On tietysti myös paikkakuntaan liittyviä sukunimiä kuten Bayer (Baijerilainen) tai patronyymeja: Werner, Walther, Günther. On myös ominaisuuden mukaan annettuja sukunimiä: Klein-Kurz, Lang-Groβ, tukanvärin mukaan: Braun, Schwarz jne.
Ruotsalaisten, norjalaisten ja tanskalaisten yleisimmät nykyiset sukunimet ovat patronyymeja, joten –son- ja sen-päätteisiä sukunimiä on paljon. Eriksson tai Jensen tarkoittavat siten alun perin Eerikinpoika ja Jenseninpoika. Joidenkin tilastojen mukaan joka kolmannella ruotsalaisella on -son-päätteinen nimi.
Islantilaiset on esim. puhelinluetteloissa luetteloitu etunimen mukaan, koska etunimi on ihmisten virallinen nimi. Islannin entinen presidentti oli Vigdis Finnbogadottir, mutta se ei ole hänen sukunimensä, vaan tarkoittaa siis Finnbogantytär. Ihan joillakin saattaa olla vanha sukunimi, kuten kirjailija Halðor Laxness. Nykyinen laki kuitenkin velvoittaa ihmisiä muodostamaan sukunimen isän tai äidin nimestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti