maanantai 19. toukokuuta 2008

Ruotsi ja kiina naurattavat


Lapsen kieli ja ajatusmaailma on mielenkiintoinen alue. Tein jälleen kerran huomioita melkein 2½-vuotiaan pojan kielestä. Kokeilin, mitä lapsi sanoo, kun puhun hänelle ruotsalaisia lauseita. Sanoin ihan muina miehinä joitain tavallisia asioita ruotsiksi, ja poika nauraa räkätti tikahtumaisillaan. Lauseet kuulostivat hänestä ilmeisesti niin hullunkurisilta. Pojalle ei ole ennen puhuttu vierasta kieltä.

Kun sitten kokeilin, mitä hän sanoo, kun puhun ns. japania eli niitä vanhoja suomalaisia sanontoja, jotka eivät ole oikeaa japania, mutta kuulostavat siltä äännejärjestelmänsä ansiosta. Kun sanoin natisuta hetekata, oli reaktio ihan erilainen: -En! Hajosiko monosiki? –Ei. Jokoha ma komahuta? -Älä!

Olin hämmästynyt, sillä takuuvarmasti poika ei ymmärrä noiden sanojen merkitystä, mutta sanahahmot ovat suomalaisia ja kysymyksen tai käskyn näköisiä, joten lapsi osaa reagoida niihin oikeilla vastauksilla. Eli aina ei voi luottaa siihen, että lapsi olisi ymmärtänytkin asian, vaikka hän vastaa aikuisen mielestä oikein.
Kun sitten kokeilin: Sanghai, Nanking, Kanton, Tsunking, oli seurauksena valtava naurunräkätys aivan kuin ruotsin kielen kohdallakin.

Toinen mielenkiintoinen huomio olivat vokaalit. Monissa sanoissa, joissa on pelkkiä etuvokaaleja ä, ö tai y, poika sanoi vokaalien paikalla vastaavat takavokaalit: a, o, u. Näin ollen esim. sänky on sanku, joskus myös tanku riippuen siitä tuleeko s-kirjain. Pyörä voi olla puora. Sikäli taas mielenkiintoinen piirre, että se tuo hyvin esiin, miten esim. germaanisten kielten äänteenmuutos on juuri näiden vokaalien vaihtelua. Saksassahan ä, ö ja y eivät ole omia vokaaleitaan, vaan a:n, o:n ja u:n äänteenmuutoksia ja löytyvät sanakirjoistakin näiden seasta. (esim. sana äusserst on etsittävä sanakirjasta aina a:n kohdalta).

3 kommenttia:

Insku kirjoitti...

Kiitoksia mielenkiintoisesta blogista - löysin tämän vasta muutama päivä sitten, mutta taidan alkaa seurata aivan vakituisesti. Opiskelen pääaineenani suomen kieltä, mutta muutkin kielet kiinnostavat.

Sukulaisteni lapsia seuratessani olen kiinnittänyt huomiota tuohon samaan ilmiöön, josta kerroit. Etuvokaalit tuntuvat muuttuvan takavokaaleiksi hyvin usein. Kiinnostava ilmiö sinänsä. :)

kirlah kirjoitti...

Lapsen kielen kehitystä on mielestäni tosi hauska verrata eri kielten rakenteisiin.

En ole tarkemmin perehtynyt lapsen kielen kehitykseen enkä valitettavasti tiedä edes sitä, onko tehty vertailevaa tutkimusta lapsen kielen kehityksen ja eri kielten rakenteiden välillä. Mielenkiintoinen alue se olisi.

Heini kirjoitti...

Omat lapseni ovat molemmat alkaneet puhumaan hyvin varhaisessa vaiheessa, mutta jokin sai heidät pitämään kiinni tietyistä sanoista, vaikka niiden oikea muoto olisikin jo opittu. Tälläisia olivat mm. "pipapupapippittä" ja "kerppälettu", joista ensimmäinen tarkoittaa viinirypälettä ja jälkimmäinen leppäkerttua.
Olen huomannut monissa muissakin tilanteissa, että yhdyssanoissa ensimmäinen sana ja sitä seuraava jatko sekoittuvat helposti pienellä keskustelijalla.
Usein myös sanat, joissa on L ja J- kirjaimet, ovat menneet kuopuksallani niin, että kirjaimet vaihtavat paikkaa. Esim. lahja- sana on usein aloitettu "Jah...., mutta puhuja on itse huomannut virheen, ja joutuu välillä moneenkin kertaan aloittamaan alusta, kun kieli ei taivu :).
Liittynee jotenkin kielenkehityksen vaiheisiin, joista minulla ei ole sen enmpää tuntemusta, mutta hyviä muistoja sitäkin enemmän. Myös tietoinen kielellä leikittely on kokemusteni lapsille melko luonnollista.