Moni miettii, miksi suomalaiset sanovat mustasukkainen. Miten ihmeessä asia liittyy mustiin sukkiin? Itse asiassa ei mitenkään. Ruotsalaiset sanovat svartsjuk (mustankipeä). Sjuk on suomalaisten korvissa äänteellisesti hyvin lähellä sukka-sanaa, joten on ollut helppo ruveta sanomaan mustasukkainen.
Tällaisia tavallaan väärin käännettyjä sanoja on paljon muitakin. Lainanantajakielen sana on ymmärretty väärin ja se on mukautettu tuttuihin sanoihin. Tällaista tilannetta nimitetään kansanetymologiaksi. Esim. työmyyrä, ruotsiksi arbetsmyra. Myra ei ole suomeksi myyrä vaan muurahainen, mutta koska se kuulostaa myyrältä, on sana jäänyt elämään nykyisessä muodossaan. Myyrä olisi muuten ruotsiksi mullvad.
Liikavarvas on samanlaisen kansanetymologian lopputulos. Ruotsin liktorn (myös liktå) tarkoittaa kuollutta varvasta, ett lik on ruumis.
Pääkallokelinkin selitetään olevan kansanetymologian mukaan alun perin kallokeli. Sanat kalla/kallo sekä jääkallo/jääkalla tarkoittavat murteissamme keväällä pitkään säilyvää jäistä kohtaa maassa, ympäristöään korkeammalle jäänyttä jäistä talvitien pohjaa tai rannalle kertynyttä jääkasaumaa. Koska jääkallo on melko tuntematon, se on korvautunut tutummalla pääkallolla, mikä sopii hyvin asiayhteyteen.
Tällaista tavallaan ”väärinymmärrystä” tapahtuu kaiken aikaa. Uudesta tietokonekielestä voisi ottaa esimerkiksi vaikkapa sanan source=lähdekoodi. Tietokoneslangissa käytetään jo tutumpaa sanaa sorsa, mikä hyvinkin saattaisi vakiintua kieleen saman etymologian mukaan.
Toisenlaistakin kansanetymologiaa on. Esimerkiksi Hailuoto on lyhenne sanasta Haililuoto. (Haili tarkoittaa silakkaa). Kansanetymologia selittää nimen kuitenkin tulevan romanin huudahduksesta: ”Hai, luoto!” Todellisuuspohjaa tällä tarinalla ei kuitenkaan ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti