Kimpsuineen ja kampsuineen

Iita lojui sohvalla koirineen ja kaljoineen. Hän katseli juuri miehineen ajankohtaisohjelmaa.
Ohjelmassa haastateltiin erästä ministeriä, jolla oli maalla asunto kaikkine mukavuuksineen. Siellä ministeri asui vaimoineen ja lemmikkeineen. Alue ympäristöineen oli todella viihtyisä, ja ministeri perheineen viihtyi todella hyvin.

Eräänä päivänä kun ministeri tuli salkkuineen kotiin, oli vaimo lähtenyt kimpsuineen ja kampsuineen, ihan vain niine hyvineen ja tavaroineen päivineen. Vaimo oli ilmoittanut, että mies likaisine tekstiviesteineen sai hänen puolestaan mennä mihin halusi.
Nyt ei ministerillä ollut juuri mitään tehtävissä kuin myydä talo irtaimistoineen. Kaiken hän saikin tehdyksi ihan omin nokkineen.

Yksi harvinaisia sijamuotoja suomen kielessä on komitatiivi. Se vastaa kysymykseen kenen kanssa, mitä mukana. Sijan käyttö on nykykielessä rajoittunut melkein vain äskeisten kaltaisiin vakiintuneisiin sanontoihin, mutta miksei sitä voisi käyttää enemmänkin.

Tunnuksena on –ine-pääte sekä tavallisesti possessiivisuffiksi eli omistusliite. i:n ansiosta muoto on aina monikollinen, vaikka olisi puhe vain yhdestä.