Miksi eläimet eivät ääntele kaikilla kielillä samalla tavalla?
Ihminen on oman kielensä ja kulttuurinsa vanki. Vaikka jonkin eläimen ääntely alun perin olisi samanlaista, kielissä tapahtuu äännemuutoksia ja myös ääniä kuvailevat sanat pyrkivät mukautumaan kunkin kielen äännejärjestelmään. Ihminen myös kuulee mitä hän luulee kuulevansa. Matkittiinhan entisajan junia hokemalla: matkantekkoon, matkantekkoon… Jonkun muunkielisen korvissa höyryveturin ääni on kuulostanut joltain muulta.
Esimerkiksi saksassa der Uhuu (huuhkaja) tai der Kuckuck (käki) ovat sanoja, joiden merkityksen voi arvata, vaikkei olisi sitä ennen kuullutkaan. Suomen kielessä ovat oman ääntelynsä mukaan nimettyjä mm. kuikka, kuovi, ruisrääkkä.
-rapina - ropina - ratina - rutina - ritinä - rätinä - rytinä - räminä - rahina - rohina - röhinä –
- ripsahdus - rapsahdus – rupsahdus
- kilinä - kolina - kalina - kumina - kahina - kähinä - kohina
- kilahdus - kalahdus - kolahdus – kohahdus - korahdus
-lorina - lirinä- litinä - lätinä - lotina –
-suhina - sihinä - surina - sirinä - sorina - solina - sipinä
-pörinä - pärinä - pirinä - porina - puhina - pihinä - pölinä
Jos suomen kielessä voi kuvailla ja maalailla sanoin, voi niin tehdä vieraissa kielissäkin.
Esim. saksassa lumen tai hiekan narisemista, eläinten murinaa jne kuvaavat verbit ovat saman tyyppisiä:
-knarren, knirren, knorren, knurren;
-knarzen, knirschen; knistern, knastern
-quaken, quäken, quiken, quitschen
Murinaa, röhkintää, surinaa jne.
-gurren, gnurren, grunzen, surren, gackern
-zischen, summen
kickeriki, mäh-mäh, miau, wau-wau
rissla, rassla, tissla, tassla, prassla
Ruotsalaisesta sarjakuvalehdestä ääntä kuvaavia interjektioita:
Vrooom! Bom! Boom! Bang! Pang! Bling! Swisch! Crack!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti