Mistä saadaan suomen kieleen uusia sanoja?
Yksi hyvä keino saada kieleen uusia sanoja on yhdistellä jo olemassa olevia sanoja yhdyssanoiksi: kehitysyhteistyö, elintasopakolainen, sauvakävely.
Uusi sana voidaan johtaa jostain kantasanasta. Mallina vaikkapa kala – kalastaa, kalastella; kalastaja; kalastus, kalastaminen, kalastelu; kalaisa, kalaton. Joistain sanoista saa pitemmänkin sarjan.
Uusia tulokkaita ovat esim. inhokki, eläköityä. Uusi johdettu sanapari on myös voimauttaa/voimautua. Esim. Bibliophilos-lehdessä: ”Hän ymmärsi kirjojen virkistävän ja voimauttavan vaikutuksen”. Tällaisessa ei kuulemma riitä jo olemassa olevat sanat kuten vahvistaa/vahvistua tai voimistaa/voimistua. Voimauttaminen tuo kuulemma jotain uutta lisää ja siksi se tarvitaan. Kaikki nämä mainitsemani sanat ovat sen verran uusia, että käyttämäni Word-versio ei tunnista niitä, vaan alleviivaa ne. Hyväksyneekö kielitoimistokaan.
Suuri uusien sanojen lähde ovat vieraat kielet. Vaikkapa tämänaamuisesta Länsi-Savo-lehdestä (14.3.2008 s. 22.) otetut esimerkit: aerobic, personal trainer, Etno-fitness, reggaeton (=kuubalainen diskotanssi), dancehall (jamaikalainen tanssi), LA style parisalsa, grapevine (=aerobicin sivuaskel).
Osa näistä on vain ehkä tilapäisesti juuri tuossa tekstissä, mutta esim. aerobic ja personal trainer ovat olleet käytössä jo kauan. Urheilusivuilta löytää helposti sanan doping. Nämä eivät ole vielä sulautuneet kielen äännejärjestelmän mukaan kuten friikki, meili, teippi, meikki, joista teippi ja meikki ovat jo mukautuneet niin hyvin kieleemme, että moni ei ehkä niitä enää lainasanoiksi tunnistakaan. Auto, video, radio ovat pysyneet sellaisenaan, koska ovat jo valmiiksi suomalaisen suuhun sopivia, sillä alkuperäkielessä latinassa ääntämissysteemi on suomen kaltainen. Onneksi kuitenkin keksittiin tietokone kompuutterin tilalle, vaikka kompuutteria näkyy käytettävän jonkin verran.
Uusia sanoja syntyy myös siten, että vanha pitkä sana lyhenee. Aluksi sana on vain puhekielinen, mutta siirtyy ajan myötä myös kirjakieleen. Näin käy varsinkin yhdyssanoille. Farmarihousuista ei kai kukaan enää puhu, vaan farkut on ihan käypää kieltä, samoin jätski, karkki, limsa. Tietääköhän nuoriso edes, mitä karamelli tarkoittaa. Uusia tulokkaita mm. hiilari eli hiilihydraatti, ja Kotimaa-lehdessä oli narsu, jolla tarkoitetaan narsistia.
Vanha sana voi saada uuden merkityksen. Viimeisessä Luonto-lehdessä on ollut sana hevostella. Tekstissä sana ei tarkoittanut hevosen kaltaista korskeaa käyttäytymistä, vaan sitä, että puuhailee hevosten parissa. Samoin vaikkapa hurahtaa merkitsee nykyään myös innostumista.
Nykyinen elämänmuoto on synnyttänyt myös valtavan määrän lyhenteitä. Luonnonmukainen viljely lyhennettiin luomuksi, eikä kukaan enää muistakaan, että se onkin itse asiassa lyhenne. Tupo-neuvottelut alkaa olla myös kaikkien ymmärtämä käsite, jota ei ole enää missään selitettynä tulopoliittisiksi neuvotteluiksi. USA on monen suussa Usa, mikä toistaiseksi kuulostaa vielä arkiselta kielenkäytöltä.
3 kommenttia:
Siis ajatteletko että kukaan muu kuin uutistenlukijat todella sanoisivat uuesaassa eikä usassa? Ja mitä tulee vaikkapa kompuutteriin, sehän on selvästi humoristinen sävyltään ja puolustaa paikkaansa synonyymikirjossa. Et puhunut lainkaan rekistereistä, jotka ovat tärkeä osa lainasanojen käyttöä ja kotouttamistakin.
Pixie: ei minun tarvitse edes ajatella tai arvuutella, käyttääkö joku uuäsaata, sitä kuulen päivittäin. Suomenmaa on laaja, kaikki eivät puhu kuin Helsingin seudulla!
Eivätkä nuoret puhu samoin kuin vanhat. Kuulen päivittäin eri-ikäisten ihmisten puhetta, ikähaitari 6-83 v.
Rekistereistä puhuminen ei tuntunut kuuluvan tähän juttuun. Varmaan olen sitä paitsi niitäkin jossain yhteydessä tuonut esiin. Yhteen pieneen blogijuttuun ei mahdu paljon tarinaa.
Tietokoneesta on jo ehtinyt kehittyä lempinimi tietsikka. Tiedä miksi tämä alunperin keinotekoinen sana kehittyykään, niin ettei kukaan muista senkään alkuperää.
(huomaat näitä luetaan edelleen :) )
Lähetä kommentti