On kuitenkin monia sanoja, joita voi kirjoittaa vaihdellen yhteen tai erikseen, mutta silloin merkityskin muuttuu:
Talo, jossa pidetään sikoja, on sikatalo, ja siellä asuu sikatalon mies –
mutta jos sanaa sika käytetään adjektiivin tapaan, on eri asia sanoa sika talonmies.
- Jos alkuosaa ei ole olemassa itsenäisenä sanana, se kirjoitetaan aina yhteen:
Kansallistietäjä, aitovieri, yhdyssana, ilmaisjakelu.
- Hyvä keino on kokeilla kirjoittaa sanojen väliin esimerkiksi jokin adjektiivi tai -kin-pääte. Jos tuntuu sopivalta, sanat kirjoitetaan erikseen, muuten yhteen:
Minulla on kieli hyvä korva. Minulla on kielikin korva.
Molemmat ovat mahdottomia, joten sanan on pakko olla yhdyssana:
Minulla on hyvä kielikorva.
- Kokeile taivuttaa sanaa erilaisissa sijoissa jossain virkkeessä.
Peitä nyt sana luvan, jäljelle jää: Kuka myöntää myynti? Kuulostaako miltään? Sanan on pakko olla myyntiluvan.
Ostin sähköparran ajokoneen. Peitä sana ajokoneen, jäljelle jää Ostin sähköparran. Ja mikähän se sellainen sähköparta on? Huomaat, että on pakko kirjoittaa yhteen: sähköparranajokoneen, vaikka pitkältä tuntuukin.
Voihan väliin kokeilla laittaa adjektiiviakin: Ostin sähköparran hyvän ajokoneen.
Ottaako joku jälki uuni leipää?
Kokeile: Ottaako joku jälki uunikin leipää? – Mikä jälki nyt uunikin leipää ottaisi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti