Harry Potter –kirjojen suomentaminen on saatu päätökseen. Suomentaja Jaana Kapari-Jatta on sanonut, että suomentaminen ei ole sanojen kääntämistä, vaan koko ajatuksen siirtämistä toiseen kieleen. Hän julkaisee jopa kirjan siitä, miten hän päätyi tiettyjen sanojen suomentamiseen tai jätti jotkut sanat kääntämättä.
On totta, että yksi sana voi merkitä eri kulttuurissa ja eri ympäristössä ihan eri asiaa kuin jossain toisessa. Siksi ei voi koskaan kääntää mitään sanaa tai lausetta sellaisenaan. Kun kääntäjä on yrittänyt siirtää nimenomaan kirjoittajan ajatuksen omaan kulttuuriinsa, saavat kielikukkasia etsivät koiranleuat irvailun aihetta. Usein vain kieltä vähän osaavat kääntävät kaiken sananmukaisesti ja luulevat, että kääntäjä on haksahtanut. –Voihan niinkin joskus sattua, mutta useimmiten kieli on hienon hienoa tulkintaa, sanojen maistelua ja punnitsemista, ei suoraa kääntämistä.
Monilla on se käsitys, että kielissä olisi aina jokaisella sanalla vastaava sana toisessa kielessä. Tällaista luuloa olen kuullut nimitettävän Hevonen on häst –syndroomaksi. Nimitys tulee siitä, että ennen vanhaan oli tapana hokea: hevonen on häst ja pappi on präst, suola on salt ja kaikki on allt… (Tuossa suolan kohdalla olen muuten kuullut useita versioita: kylmä on kallt tai mallas on malt).
Ongelmia tulee silloin, jos jokin ilmiö on toisessa kielessä täysin kiellettyä tai harhaanjohtavaa. On kunnioitettava mm. toisen kulttuurin tabuja. On otettava huomioon myös, kenelle käännetään ja mikä on kääntämisen tarkoitus. Ei tarvitse etsiä esimerkkejä kaukaakaan. Saksassa Grimmin veljesten Punahilkka-sadussa isoäidille on luvassa viinipullo. Mutta jos viini olisi lapsille tarkoitetuissa saduissa käännetty 1800-1900-lukujen taitteessa Suomessa viiniksi, olisi se ollut jotain hirvittävää. Siksi se on suomenkielisessä versiossa maitoa.
Kiinteät sanonnat ovat oma luku sinänsä. Niissä saattaa kääntäjä haksahtaa pahan kerran, jos ei tunne sanontaa ennestään. Kaikkia sanontoja kun eivät aina tunne äidinkielenpuhujatkaan.
Vaikkapa saksalainen sanonta Eulen nach Athen tragen (kantaa pöllöjä Ateenaan) ei ehkä aukea suomalaiselle. Sanonnalla tarkoitetaan sitä, että viedään jonnekin sellaista, mitä kyseisessä paikassa on jo yllin kyllin. Suomeksi tällaisen voisi kääntää vaikkapa viedä hiekkaa Saharaan, mikä on kai tutumpi ja sen voi päätelläkin samoin kuin toisen saksalaisen sanonnan: viedä vettä Reiniin.
Tuo saksalaisten pöllöjen rahtaaminen Ateenaan tulee siitä, että ennen vanhaan Ateenan kaupungin kolikoissa oli painettuna pöllön kuva. Kolikkoa nimitettiin täten pöllöksi. Koska Ateena oli rikas kaupunki, oli hullua viedä sinne lisää näitä pöllöjä eli rahaa. Saman tyyppinen sanonta on ranskalaisilla: viedä naisia Pariisiin = Emporter des femmes à Paris.
3 kommenttia:
Joissain kreikkalaisissa eurokolikoissahan on nykyäänkin pöllön kuva.
Englantilaiset sanovat: carry coles to Newcastle. Minä käännän sen "mennä merta edemmäksi kalaan", kuka lie niin opettanut. Nyt tuntuu, että Sahara on parempi:-)
Carry coales to Newcastle (kantaa hiiltä Newcastleen) tarkoittaa todella samaa kuin tuo "kantaa hiekkaa Saharaan" tai ruotsiksi samoin kuin saksassakin: "bära ugglor till Athen" tai myös "bjuda bagarbarn bröd". (tarjota leipurinlapsille leipää).
Minua hämmästytti kovasti tuo sinun kuulemasi tulkinta.
Eniten minua ihmetytti se, että internetissä monilla ruotsinkielisillä sivuilla oli sama käännös.
Mennä merta edemmäksi kalaanhan tarkoittaa, että tehdään jotain vaivalloisemmin kuin on tarpeen. Ruotsiksi se on "Gå över ån efter vatten", mikä oli monilla sivuilla merkityksessä "mennä merta edemmäksi", mutta monilla sivuilla myös käännetty samaksi kuin "kantaa hiekkaa".
Kun tarkemmin ajattelen, onhan hiekan kantaminen Saharaankin samaa kuin "tehdä jotain vaivalloisesti", mutta kyllä näillä ilmauksilla on selvä ero.
Olipa muuten mielenkiintoinen tuo huomiosi.
Lähetä kommentti