Joka syyttä suuttuu se lahjatta leppyy.
Vanhoissa sananlaskuissa on säilynyt yksi harvinaisista sijamuodoistamme, abessiivi. Se ilmaisee mitä ilman, mitä vailla. Nykyihmiset sanoisivat ilman syytä ja ilman lahjaa jne. Turhaan me kasvatamme lauseen ja puheen pituutta, kun meillä kerran on käytettävissä näin hyvä tapa ilmaista asia muutenkin.
Oppilaat istuvat tunnilla ilman kirjaa voitaisiin ihan yhtä hyvin sanoa istuvat kirjatta tai kirjoitta. Näin vain ei tavallisesti sanota, joten abessiivi on niitä sijoja, jotka esiintyvät useimmiten vain vanhoissa tai kiteytyneissä sanonnoissa. Se on tavallinen vain sellaisissa ilmauksissa, joissa on puhe esteistä tai ongelmista: He kulkivat rajan yli esteettä ja ongelmitta. Tämän voit tehdä huoletta.
Suomen kielelle on ominaista, että substantiivien päätteitä voivat saada muutkin sanaluokat. Abessiivi on melkein tavallisempi verbin päätteenä, MA-infinitiivissä (=ostamaan-ostamassa-ostamatta-muoto). Hän lähti ulos sanomatta sanaakaan. Tullessanne laboratoriokokeeseen teidän on oltava syömättä ja juomatta 12 tuntia. Kiinteitä sanontoja on paljon: lukuun ottamatta, sanomattakin on selvää, epäilemättä jne.
Arkikielessä näkee usein ilmauksia, joissa on käytetty sekä prepositiota ilman että sijapäätettä: ilman syyttä. Tällainen käyttö on tietysti virheellinen, molempien käyttöhän itse asiassa kumoaa toisensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti