Ruumiinosat luonnonpaikoissa

Kirjoitin aiemmin ruumiinosista, joita käytetään erilaisten asioiden kielikuvina, metaforina. Koska ihminen on alun perin nimennyt kaikki asiat konkreettisesti, itselleen läheisillä asioilla, on luonnonpaikkojakin kuvattu ruumiinjäsenillä. Ystäväni on kerännyt minulle liudan tällaisia ilmauksia, joten itse olen vain vähän täydentänyt listaa.

Esimerkiksi niemi näyttää nenältä, joten sanotaan niemen nenässä, kun tarkoitetaan kärjessä. Muutenkin tuntuu, että nuori sukupolvi sanoo nykyisin mieluummin jotenkin muuten, esimerkiksi järven selällä luontuu nuorilta paremmin muodossa järven keskellä. Kiinteä sanonta tien poskessa (=tien varrella) kuulostaa siltä, että edes joka puolella Suomea ei sanota enää niin. Samoin kioski on sillan korvassa on nykyään tavallisesti vain sillan vieressä.

Melkein joka ruumiinjäsenestä löytyy luonnonpaikkaan liittyvä ilmaus. Ja joka ikisestä on olemassa moniakin paikan-, talon- tai sukunimiä erisniminä.

tien pää, Kankaanpää, Järvenpää
salmen suu, Joensuu
tien poskessa
lähteen silmä
niemen nokassa tai nenässä
sillan korvassa, (myös kevään korvalla), Koskenkorva, Korvatunturi
järven selkä (myös talven selkä), Selkämeri
salon sydämessä, (myös sydäntalvella), Sydänmaa (=Etelä-Pohjanmaalla)
saaren kainalossa
kallion kupeella
hammas, Hammaslahti
polvi, tie polveilee, Polvijärvi
jalka, Jalkaranta (kaupunginosa Lahdessa)
Kivesjärvi, Mulkkusaari (molemmat Paltamossa)

rinta, hän asuu rinnoilla
Rintamäki, Rinta-Jouppi, Rintakoski. Rinta tarkoittaa joen rinnettä, mutta myös asuttua paikkaa. Rinta-alkuiset talonnimet ovat tarkoittaneet yleensä kantataloa, vastakohtana on ollut Latva/Larva. (mm. Latvakoski). Nämä talonnimet, myöhemmin sukunimet ovat hyvin yleisiä Etelä-Pohjanmaalla. Siellä sanotaan, että joku asuu rinnoilla tai rintamailla, kun hän asuu taajamassa, ja larvassa asuva on syrjäkylillä.

Virolaisilla on muuten vieläkin korva-sana merkityksessä vieressä: minu kõrval = minun vieressäni. Heillä on myös ots, jonka merkitys on laajempi kuin suomen otsa-sanalla. Se tarkoittaa, pää, otsa tai loppu: Elan Eesti teises otsas = asun Viron toisessa päässä.

Saksalaisilla ja ruotsalaisilla on jalka-sana ilmauksessa vuoren juurella: vid bergfoten ja am Bergfuss = (eli sananmukaisesti vuoren jalalla). Virolaisetkin sanovat : minu juures = minun vieressäni.