Kesän kunniaksi pikku välipaloja:
Suomen kieli taipuu vaikka mihin. Utuan sivuilta olen joskus löytänyt tällaisen lorun. Muistelen kuulleeni sen aiemmin jossain muuallakin:
Yhten tähten täältä lähten, taitan tehtä tyhmyyten.
Yhren tähren täältä lähren, tairan tehrä tyhmyyren.
Yhden dähden dääldä lähden, daidan dehdä dyhmyyden.
Yhlen tählen täältä lählen, tailan tehlä tyhmyylen.
Yhen tähen täältä lähen, taian tehä tyhmyyen.
Olla-verbin taivutukset pohjalaisittain on myös jo vanhaa kamaa. Tämänkin riimin löytää melkein sivulta kuin sivulta:
Moon oikias
Soot vääräs
Son kans vääräs
Moomma oikias
Tootta vääräs
Non aivam mettäs
Tässä vielä pari ruotsalaista lastenlorua. Lienevätkö lorutkin katoavaa kansanperinnettä:
Ole dole doff kinke lane koff
koffelane binkebane ole dole doff
Ärtan pärtan puff, ärtan pärtan puff.
Simmelimaka, kuckelikaka, ärtan pärtan puff.
Essike, dessike, luntan, tuntan.
simmelimaka, kuckelikaka,
ärtan, pärtan, piff, paff, puff.
Kirjoitin joskus aiemmin suomalaisista lainasanoista ruotsin kielessä. Esiin tuli Kolingen-tyyppi, josta on tehty tällainen hokema:
Kolingen gick på gatan
och det stank som satan
Kolingen hamnade under
å vilket väldigt dunder.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti