Käydessäni pari vuotta sitten Lapissa minua alkoi kiusata, etten tiennyt, mitä paikannimet oikeastaan tarkoittavat. Miten ihmeen vähän me tiedämme oman maamme asukkaista ja näiden kielestä. Varsinkin kun tietyt sanat toistuivat vähän väliä aina uusissa yhteyksissä, oli niiden pakko tarkoittaakin jotain. Sitä paitsi, kaikilla paikannimillä on aina alun perin jokin merkitys, joka usein ajan saatossa on jäänyt unholaan. Saamelaisperäisiä sanoja on ympäri Suomea etelässäkin, mutta niistä kirjoitan joskus toiste.
Monissa Lapin nimissä on pahta. Se merkitsee yleensä pystysuoraa kalliota, esim. Pahtavaara, Porttipahta.
Kero on Lapissa paljaslakinen tunturi. Muissa murteissa sen merkitys on sen sijaan kita, kurkku, nielu.
Vaara ja rova tarkoittavat metsäistä mäkeä tai harjua. Rovaniemi, Kiihtelysvaara.
Jänkä-sanan merkitys on melko tunnettu, ja sana on nimistössä korvannut sanan suo. Laajaa puutonta suota merkitsee myös vuoma.
Vuotso tarkoittaa peräpohjalaisissa murteissa kapeaa, vetistä suota, jollaista Vuotson maaperä onkin.
Muotka merkitsee taivalta, kuljettavaa väliä.
Eno ei ole paikannimissä mikään sukulaismies, vaan tulee eatnu-sanasta, joka tarkoittaa suurta jokea. Paikannimissä Eno, Enonkoski, Enontekiö. Eatnu sisältyy myös sanaan Deatnu, joka on Teno.
Lompolo tulee esiin vähän väliä. Se merkitsee joen varrella olevaa pientä järveä tai lampea tai joen järvimäistä laajentumaa. Esim. Äkäslompolo.
Sieppijärvi-nimeen sisältyy kala nimeltä seipi. Sieppi vain on seipin murteellinen muoto. Tätä kalaa saa vain Lapin järvistä.
Kaikki eivät tiedä sitäkään, että kuru on veden uurtama laakso tai rotko. Nimeä esiintyy jonkin verran Lapissa, mutta myös Pohjanmaalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti