Liekkinä liehuvat

Aina oppii jotain uutta. Saksantunnilla tuli puheeksi liekki, Flamme, jolloin fiksu oppilas huomasi heti yhteyden ruotsin flamma-sanaan ja englannin flame. Tähän asti oli minullekin selvää, ehkä vielä sekin, että liekki latinaksi on flamma, mutta oppilas keksi kysyä, onko niillä mitään tekemistä flamenco- ja flamingo-sanojen kanssa.

En ollut huomannut yhdistää liekkiä ennen noihin sanoihin, mutta heti kotiin tultuani otin selvää. Tuntui järkeenkäyvältä, että tanssijoiden liehuvat punaiset hameenhelmat olisivat kuin liekki. Samoin lintujen siivet leiskuvat punaisina. Ja toden totta. Espanjassa on vain yksi sana flamenco, joka tarkoittaa: 1. flamenco-tanssia 2. flamingo-lintua ja 3. flaamilaista kansanheimoa, joka asuu Belgiassa. Lintu ja tanssi ovat johdettavissa latinan flamma-sanasta.

Portugalin kielessä lintua tarkoittava sana on flamingo, joka on siirtynyt muihinkin kieliin. Tältä istumalta ei selvinnyt, miksi flaamilaisia nimitetään kuten nimitetään. Saksalaisilla internetsivuilla oli ainakin neljänlaisia selityksiä asiasta. Ainakin pari selitystä yhdisti senkin liekki-sanaan.
Lähteenä mm. Elias Wessén: Våra ord. Norstedts Förlag AB. Norbok a.s. Norge 1997.

Onko päättömällä päätä

Kalaton ja kalaisa ovat adjektiivijohdoksia sanasta kala. Päätteellä on saatu mukavasti adjektiivit, jotka ovat toistensa vastakohtia. Nyt ystäväni on keräillyt minulle joukon adjektiivijohdoksia, joiden merkitys ei olekaan sellainen kuin niillä "suoraan" pitäisi olla.

-maaton on tietysti henkilö, jolla ei ole maata, mutta maallinen ei ole henkilö, jolla on maata, vaan se on hengellisen vastakohta
-lapseton on se, jolla ei ole lapsia, mutta lapsellinen on taas ihan muuta
-nenätön on se, jolta nenä on esim. leikattu pois, mutta nenäkäs on aivan muuta
-viaton on vähän samaa kuin syytön, mutta sen vastakohta ei ole viallinen
-puuton on sellainen, jossa ei kasva puita - mutta puinen ei ole paikka, jossa kasvaa puita, vaan puusta tehty.

-sanalla sopimaton on oma erityismerkityksensä, abstraktimpi, vaikka sitä voidaan käyttää myös konkreettisemmassa, alkuperäisessä merkityksessä
-sana hämmentävä omistaa kaksi merkitystä, samoin sanat päätön, sydämetön, selkärangaton

-hauska on savuton - alkuperäinen merkitys on esim. tupa on savuton - nykyään merkitystä on laajennettu : savuton vuoro, savuton juna - eli ei itsessä ole savua, vaan sinne ei saa tehdä savua -ihan kätevä ilmaus, jota tarvitaan

-sanalla saattaa olla kaksi erilaista johdosta, joilla on eri merkitys: esim. henkinen on eri asia kuin hengellinen

Minä eri kielillä

Onko sanoilla ego ja I mitään yhteistä? Kyllä, molemmat tarkoittavat eri kielillä minä ja kielitieteilijöiden mukaan samasta sanasta peräisin.

Germaanisten ja romaanisten kielten minä-sanoja pidetään yhteisestä muinaisindoeurooppalaisesta kielestä lähtöisin. Alkuperäinen sana on konstruoitu muotoon *eghom, josta olisivat lähteneet kehittymään mm. muinaisgermaaninen kantakieli omaan suuntaansa ja toisaanne latina.

Minä on latinaksi ego. Erinäisten äännemuutosten kautta on saatu
espanjan yo, portugalin ja romanian eu, ranskan je, italian io.

Muinaisgermaanin kantamuodoksi on saatu konstruoimalla *ik. Siitä ovat lähteneet omaan suuntaansa eri germaaniset kielet.
Hollanti ja monet saksan murteet: ik,
saksan kirjakieli: ich,
sveitsinsaksa: i ja ig,
muita saksalaisia murteellisia muotoja: i, ik, isch, aisch,
juutalaissaksa jiddiš: ikh,
afrikaans: ek
tanska, norja ja islanti: eg,
ruotsi: jag, englanti: I.

Tässä vielä minä-sana muutamalla muulla kielellä, joiden kielihistoriallisesta kehityksestä en uskalla kuitenkaan sanoa mitään:
venäjä, puola, tšekki, slovakia, kroatia: ja
slovenia: jaz
kreikka: egó
turkki: ben, kurdi: ez, unkari: én
arabia: ana
esperanto: mi
latvia: es, liettua: aš
bulgaria: az
farsi: mæn
viro: ma, mina
pohjoissaame: mun
indonesia: aku

Ojasta allikkoon

Tässä taas vaihteeksi muutamia sanontoja, joiden merkitystä ei ainakaan nuorempi polvi enää ymmärrä. Usein jokin vanhentunut sana elää enää ainoastaan jossain kiinteässä sanonnassa, usein sananlaskuissa.

Kiireestä kantapäähän. Tällä tarkoitetaan ihmistä kokonaan. Kiire-sanan vanhentunut merkitys on päälaki. Toinen ruumiinosa, jonka merkitys on hämärtynyt, on raivo, esim. takaraivo. Tästä ilmaus syntymässä olevasta vauvasta: Lapsi on raivotilassa. Eli se on paras mahdollinen asento synnytyksen aloittamiseen, takaraivo edellä. Raivo-sanan merkitys ei ilmeisesti ole ollut tiedossa vanhemmallakaan sukupolvella, koska edesmennyt anoppini kertoi, kuinka hän oli nuorinta lastaan sairaalassa synnyttämässä. Kun kätilö kertoi lapsen olevan raivotilassa, anoppiraukka luuli, että lapsi on raivotautinen tai muuten jokin hirviö.

Kukaan ei ole seppä syntyessään. Muinaisuudessa seppä on ollut erityisen jumaloitu tekijä, kun on opittu tuntemaan metalli ja sen käsittelyyn on vaadittu erikoistaitoa. Viitataan tietysti siihen, että ei aloittelijalta voi odottaa priimatulosta.
Meni syteen tai saveen -sanonta liittyy valutekniikkaan, joka meni syteen tai saveen. Sydet ovat umpitilassa poltettuja hiiliä. Virossa süsi on hiili.
Sysipimeä on tällöin hyvin ymmärrettävissä, mustaakin mustempi.
Vikaa on niin sysissä kuin sepissäkin tarkoittaa silloin, että vikaa on vähän joka puolella, syyllisiä on useita.

Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Pivo on koura. On siis parempi, että ihmisellä on vähemmän jotain ja kunnolla, kuin että hän tavoittelee paljoa eikä saa oikein mitään. Sopisi vaikka opiskeluun: parempi lukea vaikka vähemmän kunnolla kuin rääpiä paljon huonosti.

Pyy on ollut tärkeä riistaeläin, koska siihen liittyviä sanontoja on paljon. Vielä on mm. sanonta
Pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä. Tällaisia sanontoja kuullessaan ei tule ajatelleeksi, että todella tarkoitetaan lintua. Tämä sanonta perustunee taruun, jonka mukaan Jumala suuttui pyylle ja tuomitsi sen pienenemään maailman loppuun saakka. Maailmanloppu on lähellä, kun pyy on niin pieni, että se mahtuu kulkemaan sormuksen läpi.

Sellainenkin sanonta kuin Selvä pyy tarkoittaa nykyään suunnilleen samaa kuin OK. Mutta tähänkin on kuulunut jatkoa: Selvä pyy, sanoi Manninen varista. Tällöin sanonnan merkitys hieman muuttuu. Vähän samaan tapaan kuin ohraleipä-sanonnassa, josta kirjoitin aiemmin.

Hän joutui ojasta allikkoon. Allikko tarkoittaa lampea, virossa allikas, jonka merkitys on lähde. Sanonnalla tarkoitetaan sitä, että kun luulee pääsevänsä ongelmasta, joutuukin jonkin vielä suuremman ongelman eteen.

Karhu hallitsee Venäjää

Etsin sanakirjasta sanaa rautainen venäjäksi. Tuloksena oli železný. Ihmettelin kovasti, miten se on niin tutun tuntuinen sana, vaikka en sanaa rautainen ollut koskaan mielestäni tiennyt. Sitten muistin, että tšekkiläinen entinen keihäänheittäjä oli Jan Želesný. Selvä juttu, nyt muistan rautaisen aina venäjäksi. Ja kun tarkemmin muistelen, tuota tšekkiläistä keihäänheittäjäähän nimitettiinkin teräsmieheksi.

Aina kannattaisi ottaa selvää, mitä ihmisten sukunimet tarkoittavat. Tällä tavalla muistaisi yleiskielen sanatkin paljon paremmin.
Venäjän nykyisen presidentin Medvedevin nimi viittaa karhuun, medved on karhu. Ja Putin puolestaan on matkamies: put = matka, tie. Gorbatsev-nimestä löytyy kyttyrä: gorb. Hrutševin takaa löytyy turilas: hruš. Tuttu nimi on myös Kuznetsov, kuznets = seppä. Venäläisiä yleisiä sukunimien päätteitä ovat –ov, -ev ja -in, joiden alta pitää kaivaa perusmerkitys.

Eläinten nimet ovat hyvin yleisiä venäläisiä sukunimiä. Karhun lisäksi varmaan monelle ovat tuttuja sukunimiä mm. Lebedev, (lebed=joutsen), Sokolov (sokol=haukka), Volkov (volk=susi), Zaitsev (zajats=jänis). Sivumennen sanoen eläimet ovat Suomessakin nimenomaan karjalaisissa sukunimissä yleisiä: Karhu, Jänis, Ilves, Hiiri, Orava, Kettu, jne.

Kirja jäi pihaan

Sana talo on nykysuomalaiselle yleensä melko yksiselitteinen: Punainen valkonurkkainen talo perunamaan laidassa järven rannalla. Myös kielellisesti sana on ihanteellinen, niin säännöllinen ja selkeä taivutukseltaan, että se on kaikkien kielioppien mallisanana taivutuksesta. Se on samaa juurta kuin talas, joka tarkoittaa veneen ja kalastustarvikkeiden suojakatosta.

Mutta kun mietitään muita asumiseen liittyviä sanoja, ei merkitys olekaan enää niin yksiselitteinen. Se mikä meillä on talo, on virolaisilla maja. Suomessa sen sijaan majaa pidetään punosseinäisen, savella silatun pronssikauden asumuksen nimenä. Tai lapset rakentavat itselleen risumajan. Oma merkitys on myös ilmauksilla pitää majaa ja majailla. Virolaisten talu tarkoittaa yleensä maatilaa, mikä merkitys suomenkin talolla on alun perin ollut.

Mutta asumiseen jos mihin liittyy suuri joukko sanoja, jotka tarkoittavat samaa, mutta niiden tyyliarvo on eri. Melko lähellä samaa merkitsevänä synonyyminä on tupa. Sanotaanhan vieläkin punainen tupa ja perunamaa. Tai monet pohjalaiset puhuvat edelleenkin tuvan rakentamisesta, vaikka rakentavat asuinlähiöön omakotitaloa.

Pirtti on toinen koko taloa tarkoittava sana: Metsään nousi pirtti. Sana on lainattu slaavilaisilta. Pirtti ja tupa ovat myös yhden huoneen nimityksiä, alun perinhän talossa on ollut vain yksi huone.

Huone tarkoittaa nykyään yhtä huonetta, mutta sen merkitys on ollut ennen laajempi, se on tarkoittanut taloa, rakennusta, mutta myös kotia, perhettä ja koko sukua. Samoin viron hoone tarkoittaa rakennusta. Puhutaanhan meillä vieläkin kasvihuoneesta (virolaisilla kasvuhoone), vaikka ruotsissa ja saksassa sen on drivhus ja Treibhaus. Raamatussa sanotaan: Hän oli Daavidin huonetta ja sukua. Se mikä suomessa on nykyään huone, on virossa edelleenkin tuba: vannituba, elutuba (kylpyhuone ja olohuone). Tuba-sanan synonyymi huoneelle virossa on ruum.

Koti tulee ikivanhasta sanasta kota. Pohjoiskarjalaiset tarkoittavat myös piha-sanalla kotia. Kollegani, joka on siellä ollut opettajana, sanoi ihmetelleensä, kun oppilas kysyi häneltä: ”Saanko hakea kirjan pihasta?” Tällä tarkoitettiin nimenomaan, että kirja oli jäänyt kotiin eikä koulun pihaan. Piha-sanan merkitys on ollut aidan seiväs, mistä merkitys on laajentunut merkitsemään näillä seipäillä aidattua aluetta, ja sehän on ollut ihmisen koti, kaikki mikä on aitauksen sisällä.

Vielä löytyy taloihin liittyviä sanoja kuten mökki ja torppa. Torpan merkitys oli historiallisesti vuokratila (työllä maksettiin vuokra) tai pieni talo. Ruotsalaiset käyttävät yleisesti kesämökistä torp-sanaa, joka on yleisgermaaninen sana.

Kuvailevia huonon talon sanoja ovat vielä mm. tölli, tönö, hökkeli, rötiskö, koppi. Huonon kodin kuvailuun käyvät lisäksi mm. liiteri, vaja, läävä, talli, arkikielisiä esim. boksi, luukku - hienojen talojen linna, palatsi, huvila, kartano, villa.
Ruotsinruotsissa villa tarkoittaa tavallista omakotitaloa, suomenruotsissa se on kesämökki.

Uudempi aika on tuonut tarpeen erilaisille muille sanoille: rivitalo, paritalo, kerrostalo, pilvenpiirtäjä jne. Asunto, huoneisto, asumus, rakennus ovat uudempia sanoja asumiseen liittyen.

Seitsemän kääpiötä eri kielillä

Olen pitkään keräillyt eri tahoilta Grimmin sadun seitsemän kääpiön nimiä eri kielillä, sillä niitä on tosi vaikea löytää mistään. Eikä ihme, sillä alkuperäisessä sadussa ei ollut olemassa mitään nimiä kääpiöille. Sadussa puhutaan kääpiöistä vain järjestysluvuin: ensimmäinen sanoi… toinen sanoi… jne. Kääpiöiden nimet ovat itse asiassa Disneyn kehittelemät. Luettelossa erikieliset nimet ovat samassa järjestyksessä kuin suomalaiset. Muita hahmoja olen luetteloinut aiemmin. Samoin Aku Ankka-hahmoja.

Suomalaiset:
Jörö, Lystikäs, Nuhanenä, Ujo, Unelias, Viisas, Vilkas
Englantilaiset:
Grumpy, Happy, Sneezy, Bashful, Sleepy, Doc, Dopey
Ruotsalaiset:
Butter, Glader, Prosit, Blyger, Trötter, Kloker, Toker
Saksalaiset:
Brummbär, Happy, Hatschi, Pimpel, Schlafmütz, Chef, Seppl
Tanskalaiset:
Gnavpot, Lystig, Prosit, Flovmand, Søvnig, Brille, Dumpe
Norjalaiset:
Sinnataggen, Lystig, Prosit, Blygen, Søvnig, Brille, Minsten
Espanjalaiset:
Gruñón, Feliz, Alergico, Romántico, Dormilón, Sabio, Tontín
Italialaiset:
Brontolo, Gongolo, Eolo, Mammolo, Pisolo, Dotto, Cucciolo
Ranskalaiset:
Grincheux, Joyeux, Atchoum, Timide, Dormeur, Prof, Simplet
Portugalilaiset:
Zangado, Feliz, Atchim, Dengoso, Soneca, Mestre, Dunga
Unkarilaiset:
Morgó, Vidor, Hapci, Szende, Szundi, Tudor, Kuka
Suomalaiset:
Jörö, Lystikäs, Nuhanenä, Ujo, Unelias, Viisas, Vilkas

Miesten leppä juoksi

Miksi viereisen kuvan muutamamien puiden sahausjälki on punaista? -Puut ovat leppää, siis leppäpuuta. Ja nimensä puu on saanut tuosta punaisesta väristä, joka muistuttaa leppää, verta. Leppä on kansankielessä tarkoittanut verta. Ainakin vielä Eino Leino on tuntenut tuon sanan merkityksen: ”Aina jatkui leikki julma, miesten leppä juoksi”.

Hurme on toinen veren nimitys, ehkä vielä yleisesti tunnetumpi kuin leppä. Sanalla on runollinen sävy ja sitä tapaa enää kaunokirjallisessa tekstissä. Tunnettu on Porilaisten marssin säkeestä kohta: ”…voi vainolaisen hurmehella peittää maan”. Vihollisen verestä on kyse.

Hurme ja Hurmerinta ovat myös melko yleisiä sukunimiä. Vuoden 1906 suuressa sukunimien suomalaistamisinnossa ainakin 48 ruotsalaista sukunimeä muutettiin Hurme-nimisiksi. 15 ruotsalaista sukunimeä muuttui Hurmerinnaksi, joka on suojattu. (Suuri suomalainen nimikirja Otava. Keuruu 1985).
Väestörekisterikeskuksen mukaan noin 500:lla henkilöllä on tämä sukunimi nykyisin.

Silmivesi ja sikolätti

Onko olemassa silmipyyhettä? Kyllä ainakin ennen oli, itse asiassa se oli silimihantuuki. Kasvot pyyhittiin silmipyyhkeeseen, kun ne oli ensin pesty silmisaippualla silmivedessä. Silmivedellä tarkoitettiin nimenomaan kasvojenpesuvettä ja kasvot pestiin silmisaippualla. Eri asia oli vaikkapa pyykkisaippua. Tätä kirjoittaessani mielessäni on elävästi kuva, miten mummo laittaa tuon silimihantuukin eteeni ja pesee pesukoolin (=vadin) edessä kasvojani. Ja niin uskomattomalta nuo sanat itsestänikin kuulostavat, että oikein erikseen soitin äsken äidille, pitääkö paikkansa, että ennen niin sanottiin. – Kyllä! Totta joka sana.

Taas katoavaa kansanperinnettä. Ensinnäkin nykyään on suihkugeelit ja kylpypyyhkeet, ei tyydytä enää pelkkien silmien pesuun iltaisin ja aamuisin. Puhumattakaan, että muodostettaisiin yhdyssanaa silmi-alulla. Tällaisia vanhoja muotoja on nykyään lähinnä vanhoissa yhdyssanoissa, jotka ovat kiteytyneet käsitteiksi. Uusia sanoja muodostettaessa alkuosan loppuvokaali ei enää muutu. Kuulostasi hullulta, jos sanottaisiin silmilääkäri tai silmisairaus. Nykykielen silmävesikin tarkoittaa apteekista saatavaa antiseptista silmien puhdistusainetta eikä kasvojenpesuvettä.

Yhdyssanoissa on vieläkin käytössä sellaisia muotoja kuin lehmihaka, jalkopää, sikopaimen, karjopiha. Sittisontiainen ja sittipörriäinenkin (=sontakärpänen) ovat kansankielen sanasta sitta, joka tarkoittaa sontaa, ulosteita. Mutta uusia yhdyssanoja muodostettaessa ei alkuosan loppuvokaali muutu enää koskaan.
Kotomaa ja kotoperäinen ovat alkujaan sanasta kota, vaikka ne nykyään mielletään sanoiksi kotimaa ja kotiperäinen. Kotomaa on jäänyt lähinnä runolliseksi ilmaukseksi. Samoin iki-ihanan, ikivanhan, ikivihreän alku ikä- on hämärtynyt, nykyään on aina ikälisä, ikäihminen. Iki-sanaa käytettäessä muuttuisi merkityskin. Tiedosta on hävinnyt myös, että huhtikuun alkuosa on huhta, jonka merkitys on kaski.
Kolmivuotias voi olla myös kolmevuotias, mutta tämä taitaa olla ainut sana, josta uusiakin sanoja tehtäessä vokaali muuttuu, esim. kolmikulmainen ja kolmitahoinen eivät kuulosta vanhahtavilta, eikä Wordikään alleviivaa niitä.

Antakaa konille apetta

Vuosisatojen aikana on lainatt suomen kieleen venäjästä lukuisa määrä sanoja, mutta niiden venäläisestä alkuperästä eivät ihmiset yleensä ole tietoisia. Joidenkin sanojen merkitys on sama nykyäänkin, esimerkiksi ikkuna, oknó. Muutamien merkitys on erilainen kuin nykyvenäjässä: zavód (tehdas) merkitsee meillä savottaa, kovaa työtä.

Monet sanat ovat jääneet murteellisiksi tai slangisanoiksi ponimát (ymmärtää), bonjata. Jotkut ovat selvästi jäämässä pois käytöstä kuten vaikkapa vielä lapsuudessa kuulemani tsaju tai pirssi. Toisaalta taas esimerkiksi kiisseli, papu, piirakka, saapas, ravita ovat niin suomalaistuneet ja kirjakielisiä, ettei niitä ainakaan heti venäläisiksi lainoiksi tunnista eivätkä heti varmaan kielestä häviäkään.
Ja yllätys, yllätys. Sydänpohjalainen paikannimi Ylistaro ja varsinaissuomalainen Alastaro ovat venäläistä alkuperää. Taro tarkoittaa viljeltyä seutua.

Olen kerännyt muutamia mielenkiintoisimpia sanoja malliksi, millaisia sanoja meille on lainattu venäjästä.

Muutamia sanoja, joiden merkitys on hieman eri nykyään:
zavód = tehdas (suom. savotta)
pets = uuni (suom. pätsi)
rod = suku, laatu (suom. rotu, myös rotinat)
skázka = satu (suom. kasku)
urók = oppitunti, läksy (suom. urakka)
hvost = häntä (suom. vasta)
lódka = vene (suom. lotja)
obéd = lounas, päivällinen (suom. ape, lapsuudesta muistan, miten lehmille tehtiin olki-vesi-jauhoseoksesta apetta)

On myös paljon sanoja, joiden merkitys nykyvenäjässä ja suomessa ei ole muuttunut ollenkaan tai vain vähän:
ložka = lusikka. Tästä isä käyttää vieläkin muotoa luska.
kon = ratsuhevonen (suom. koni, huono hevonen)
tsai = tee (suom. tsaju)
dúma = miete (vrt. tuuma)
kúdri = kutrit
progúl = poissaolo, rokuli
vor = varas, voro
tjurmá = tyrmä, vankila
zóntik = sateenvarjo, sontikka
zavtrak = aamiainen (safka)
zakúski = alkupalat (vrt. sapuska)

Voro lähti lafkasta puteleineen toverinsa kanssa pirssillä kapakkaan, mutta kun ei bonjannut, että se oli väärä mesta, joutui putkaan, jossa odotteli aamulla pohmeloisena turhaan safkaa ja tsajua. Siellä oli kuumakin kuin pätsissä, ihan vastalla olisi voinut huiskia selkäänsä. Häntä ei hotsittanutkaan mikään, hän vain mietti, että on kyllä savotta ja tuska saada konillekin sassiin apetta.