keskiviikko 9. huhtikuuta 2008

Ei ole syytä syyttää minua


Käydään huoltamolla:
Auto käy bensalla.
Äiti käy kahvilla.
Isä käy pissalla.
Kello käy seinällä.

Näin runoili Juice Leskinen kirjassaan Räkä ja Roiskis. Juice käyttää hyödykseen sanojen monimerkityksisyyttä eli polysemiaa. Tuosta samaisesta verbistä muistan lapsuudestani, kuinka joku puhui kellon käymisestä, ja toinen siihen aina lohkaisi: ”Käske sen käydä meilläkin!”
Kirjoitin aiemmassa jutussa homonymiasta, jossa kaksi eri sanaa on sattumalta samannäköisiä, mutta merkitsevät eri asiaa. Homonymiaa hyvin lähellä on polysemia, joka tarkoittaa, että alun perin sama sana on alkanut saada uudenlaisia merkityksiä. Merkitys on tavallisesti laajentunut konkreettisesta abstraktiin. Näitä kahta ilmiötä on usein vaikea erottaa toisistaan, varsinkin jos ei tunne sanan historiaa. Tässä muutamia esimerkkejä:

Sanoilla on jollain lailla eri merkitys, vaikka ne ilmeisesti alkuaan
ovat tarkoittaneet jotenkin samaa - merkitys on kehittynyt:
sopia: Se pala sopii juuri siihen kohtaan. - Kyllä asia minulle sopii.
pää: Laitoin hatun päähän. - Hän on tullut tiensä päähän.
soittaa: Soitan haitaria. Soitan uudella kännykällä. Hän soitti vain suutaan.

Samasta vartalosta tulee eri sanaluokkia, esim. verbi ja substantiivi, ja joissain muodoissa ne ovat samannäköisiä:
syy-syyttää: Älä minua syytä! - En näe siinä mitään syytä peruuttaa lippuja.

Sanalla on alkuaan konkreettinen merkitys, mutta merkitys laajentunut abstraktimmaksi:
paljastaa: Patsas paljastettiin. - Sitten kaikki salaisuutemme paljastettiin.

Sanaa on alettu käyttää uudessa merkityksessä:
kieli: Hän juoksi kieli ulkona. - Ruotsi olisi ensimmäinen vieras kieli.
mies: Ovella on mies. - Mies hylkäsi vaimonsa. (Nuorten kielessä tuntuu
olevan tällaistakin: mun nainen, kun tarkoitetaan vaimoa tai avopuolisoa).

Samaa sanaa voidaan käyttää kahdessa aivan vastakkaisessa merkityksessä:
siivo: Mikä hirveä siivo täällä on! - Kun sitten on siivottu, on taas hyvä siivo.

Vielä yksi lapsuudesta tuttu lasten hokema vitsi: -Pidetäänkö teillä mattoja? –Pidetään! –Meillä ne kyllä pysyvät pitämättäkin.

Internet ja vitsikirjat ovat sanojen monimerkityksisyyteen perustuvia vitsejä täynnä. Yksi nimenomaan kielelliseen leikittelyyn perustuva kirja on mm. Matti Puntila: Poskettomia huulia. WSOY. Juva 2004, joka on jatkoa hänen parille aiemmin kirjoittamalleen kirjaselle.

Ei kommentteja: