sunnuntai 16. maaliskuuta 2008

Mistä sanat ovat suomen kieleen tulleet


Vaikka nykyään vastustetaan kovasti uusia vieraskielisiä sanoja, on kielen historiassa aina lainattu sanoja naapurikansoilta. Jostainhan sanat on kieleen saatu. Jos ei kerran omassa kielessä ole ollut sanaa jollekin ilmiölle, on sitä ruvettu nimittämään samalla sanalla, millä naapurikansakin. Sana vain on muokkautunut omaan kieleen sopivaksi, joten ne näyttävät nykyään ihan erilaisilta kuin silloin kun ne on lainattu. Sitä paitsi sanan antajankin kieli on kehittynyt puolestaan johonkin toiseen suuntaan.

Suomen kielessä on tätä nykyä sanastoa monilta eri kausilta. Kielen ydinsanasto periytyy jo uralilaiselta (4000 e.Kr.) ja suomalaisugrilaiselta kaudelta. Arvellaan, että kantasamojedi erosi omaksi ryhmäkseen noihin aikoihin. Jotta sanaa voidaan pitää luotettavasti näin kaukaa periytyneenä, on sen esiinnyttävä nykyään sekä suomalais-ugrilaisissa kielissä että samojedikielissä, vähintään yhdessä kummankin haaran kielessä.

Tällaista ikivanhaa omaperäistä sanastoa ovat mm.
-luu, maksa, kieli, polvi, kynsi, pää, silmä, sydän; nainen, isä, emä, emo, vävy, miniä;
-joki, mätäs, mesi, kivi, pilvi, salama, sää; varis, pyy, joutsen, repo, säyne, siili, kala;
-elää, kuolla, syödä, juoda, niellä, nuolla, surra

On myös vanhoja indoeurooppalaisia lainoja, jotka ovat tulleet jo suomalaisugrilaiseen kantakieleen (n. 3000 e.Kr.)
Näitä ovat mm:
jyvä, porsas, varsa, vasa, mehiläinen, orpo, orja, marras, sata

Balttilaisessa lainakerrostumassa on ensimmäistä kertaa mm. mereen liittyviä sanoja. Balttilaisten lainojen arvellaan olevan ajalta n. 1500 e.Kr.
-heimo, morsian, sisar, tytär; hammas, kaula, reisi, napa;
-lahti, luhta, meri, virta; hirvi, halli, ankerias, lohi, metsä;
-heinä, herne, ohra, siemen, vako;
-harja, hirsi, seinä, aitta, tuhat

Suomen kieltä on joskus väitetty maailman vanhimmaksi kieleksi. Se ei tietenkään pidä paikkaansa. Luulo perustunee ehkä siihen, että suomen kieli on säilyttänyt mm. monia vanhoja germaanilainoja (myös n. 1500 e.Kr.) äänneasultaan melkein sellaisinaan kuin ne ovat joskus kieleen tulleet. Suomea on joskus kutsuttukin kielitieteen pakastearkuksi.

Klassisia esimerkkejä:
Germaanien kantakielessä kuningaz tarkoitti hallitsijaa. Muinaisyläsaksassa ja anglosakseilla se oli vielä kuning, mistä tavuja pudottamalla ja äänteitä muuttamalla ovat syntyneet nykyiset engl. king ja ruotsin konung, nykyisin kung.

Samalla tavalla muinaisgermaanien druhtinaz on suomessa säilynyt melkein sellaisenaan. Ruotsin nykykieleen siitä kehittyi sana drottning, joka tarkoittaa kuningatarta. Raha on alun perin germaanien nahkaa tarkoittavasta sanasta skraha.

Kaupunki on myös säilynyt äänneasultaan vanhana. Muin. germ. kaup-angra tarkoitti kauppapaikkaa, siitä kehittyi muinaisruotsiin köping, köpunger. Monissa Ruotsin nykyisissä kaupungeissa on säilynyt köping-loppu muistona vanhasta kauppapaikasta.

Vaikka suomalaisilla oli oma sana emo, ottivat suomalaiset germaaneilta sanan äiti. Virolaisilla kuitenkin on vielä ema.
Muita germaaneilta lainattuja sanoja mm. hartia, maha, aisti, tauti; juusto, kana, nauta, lammas; aura, akana, kuhilas, tunkio, kylvää, vainio; kulta, kupari, rauta, tina.

Vanhat slaavilaiset lainat ovat tulleet suomeen vasta 800-1600 j.Kr, nuoremmat slaavilaiset ovat 1800-luvulta.
Vanhoja lainoja ovat mm. pakana, pappi, risti; kasukka, saapas, viitta, palttina, värttinä; lusikka, piirakka, naatti, papu; akkuna, pirtti; vapaa

Nuoria lainoja, jotka ovat melkein sellaisenaan venäjän nykykielessäkin: pohatta, pomo, porukka, rokuli, rosvo, sissi, toveri, voro;
kanava, kapakka, majakka, putka, tyrmä, vodka, balalaikka; kapusta, kasari, kiisseli, kolpakko, savotta.
Koni ja luuska ovat meillä hevosen haukkumanimiä, venäjän nykykielessä konilla tarkoitetaan uljasta ratsuhevosta, luuska on tavallinen työhevonen.

Kaikista lainasanoista 60% on ruotsalaisia. Tässä vain muutama esimerkki: apina, hattu, kakku, katu, leikki, laki, markka, tuoli, penkki, uuni, renki, synti, koulu, tunti.

Ei sovi unohtaa lappalaisiakaan lainasanoja. Niitäkin on koko joukko, melkein kaikki Lappiin ja lappalaiseen elämänmenoon liittyvät sanat:
-sivakka, suopunki, tokka, tunturi, vaara, vuono, aapa
-mursu, naali, pallas, piekana; ruska, kaamos, laavu, vuoka.

Lähteitä mm:
Häkkinen, K.: Mistä sanat tulevat? Suomalaista etymologiaa. Tietolipas 117. Suomalaisen kirjallisuuden Seura. Helsinki 1990.
Hakulinen, L.: Suomen kielen rakenne ja kehitys.
Otava. Helsinki 1979.
Meri, Veijo: Sanojen synty. Gummerus. Jyväskylä 2004.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hieno teksti ja tykkään muutenkin sun blogista! Mahtavia kirjootuksia Suomen kielestä.
Tähän on kumminkin pakko puuttua:
En ymmärrä mitä varten kaikki perus-suomalaiset (ei kuitenkaan se puolue, HAHA:D) sanat selitetään muualta otetuiksi? Suomi, Saami, Viro ja muut näitten sukukielet ovat Euroopan vanhimpia. Näitä kieliä (tai no juu, kuten tieteen piireissä puhutaan: KANTAKIELIÄ, tai PRE-KANTAKIELTEN ESIVAIHEITA ja näiden kantamuotoja 8-) ) puhuttiin Euroopassa kauan ennen muihin kielikuntiin lukeutuvia kieliä (poislukien Baski & muut pienet poikkeukset), sillä juuri Suomalais-Ugrilaiset asuttivat Euroopan ensiksi. Vasta myöhemmin tuli eurooppaan Indoa, jolloin kielistäkin tuli INDO-Eurooppalaisia. En keksi mitään hyvää selitystä sille, miksi esim sana "mettä" olisi lainautunut Suomeen Latviasta tai Liettuasta tms. Miksi mettää olisi ennen Indojen ja muitten kielten tuloa sanottu jos se ei olisi ollut mettää? Onko tälle sanalle jotain vastineita Suomessa? Tälle sanalle varmasti on ollut tarvetta, onhan maassamme aina mettää ollut :D. Minkä takia tämmöönen sana olis lainattu jostain kauempaa ja miten se olisi eres pystyny leviämään näin laajalle alueelle syrjäyttäen alkuperäisen vastineen tai hyvin uskomattomalta tuntuvan SANATYHJIÖN? (Sama se on muittenki sieltä tulleiksi väitettyjen sanojen kans) Tierän kyllä että latvian ja liettuan puolessa puu on "medis", ja moni muukin sana siellä muistuttaa suomen kieltä. Uskon kumminkin että suunta on ollut toisin päin; nimittäin muitten kielten puskiessa Eur. alueelle on alkuperääskielistä (suomalaisugrilaaset) jäänyt AINEKSIA [->tuonkin joku tanopää selittääs olevan lainaa "germaaniselta lainanantajataholta", jonka kantamuodoksi voitaneen "rekonstruktoida" (ei suinkaan keksiä, olettaa tms) "eine", joka nykyään tarkoittaa 'yksi'}] jäljelle nykykieliin (eli Latviaan, Liettuaan jne) . Sama homma siis mitä Wiikkikin selittää.
En myöskään usko että äiti, kuningas, tai eres sana VIRTA on mistään tänne repäästy :D Nykyään kaikki pitää selittää ulkua tulleheksi, ja nykymenohon sopisikin mainiosti selittää esim. sana "poika" juontuvaksi ruottin sanasta "pojke" :D, kertoa että sana lukeutuu esim. "muinaiseen 500-ekr-luvun skandinaaviseen lainakerrostumaan" ja olla myöntämättä että suunta on toisin päin. Olisihan se hirveää jos tuo sana 'poika' olisi omaperäinen emmekä saisikaan kieleemme indoeurooppalaisen kielikunnan jaloa Onnen Lahjan siunauksellisuutta! (<-- siunauksellisuuden sentään myönnän olevan lainaperäinen sen kuulostaessa tököltä ja luonnottomalta suomelta, johtuen RITTONGISTA-vaimikäseo- s"IU"naus)
Ja hammas on hammas, kyllä täällä on hampahia ollu ennen palttilaasiakin! Niin! Että ne meiltä on hampahat repäässy kielehensä eikä toisteppäin. Mistä Liettuan nimi muuten tuloo? No siitä että maan halakoo isoo joki joka kuljettaa mukanansa lietettä ja paskaa (huom. "paska", vanha ja perinteenen, alkuperäänen kielemme sana, jonka käyttö on -em. vuoksi- mitä suotavinta) Ja joki on tuluvinu, minkä seurauksena kyseinen maa on liettyny, eli maa "liettyy". Maa on siis liettyvä, eli takavokaalein ilmaistuna (etu-ja takavokaalivaihtelu samoos sanoos on tavallista) kuuluupi: Liettuva. Toinen uskottava selitys nimelle on se, että alueella on majaillut Lemminkäinen, tuo Kalevalastakin tuttu Lieto.. Ja juuri joen rannalla. Siksipä paikkaa ruvettiin nimittämään "Lietovuo":ksi ja se on aikain saatossa, kieltä taitamattomien käyttäjien suissa (kuten moni muukin sana alkup. kielestä tulokaskieleen siirryttyään) muovautunut muotoon "Lietuva".

Että semmoosia ajatuksia =) Tuli vähän pitkä viesti, pitää vissiin perustaa oma plookki aiheesta :D

terveisin
Mikko Saari the_saari@enkunkielinenkuumaposti.kaupallinen

Kirlah kirjoitti...

Joo. Olipa tekstiä kerrakseen. Moon kans vähä alakanu olla samaa miältä Kalevi Wiikin kans jotta Euroopan oliskin ensiksi asuttanehet suamalaas-ugrilaaset ja vasta sitte olis tullu indoeurooppalaaset. Se tuntuu kovin järkehenkäyvältä vaihtoeherolta.
Meille vaan on aina opetettu toisinpäin. Mutta kaikkihan on maharollista.

Tropylium kirjoitti...

Saareylle terveisiä, että lainautumissunnan näkee usein lainojen äänne- ja merkitysmuutoksista ja sanojen levikistä. Ei siinä mitään ennakko-oletuksia tarvita. "Hammas" vaikkapa, palautuen muotoon *šampas, onkin balttilaisissa kielissä ž:llinen. Näillä ei ole mitään syytä muuttaa alkuäännettä soinnilliseksi, mutta muinaissuomalaisilla sen sijaan hyvinkin on syy päinvastaiselle muutokselle (kun eivät konsonanttien soinnillisuutta tunteneet). Lisäksi voidaan havaita, kuinka sanalle "hammas" ei löydy vastineita kuin lähimmistä sukukielistä; mutta sen sijaan ieur. kielistä löytyy sukulaisia vaikka millä mitalla, esim. kreikan gomphos, muinaisintialainen džambha jne, joissa äännesuhteet viittaavat alkuperäisyyteen. Samoin tuo -as (/-os) on heilläpäin nominatiivin tunnus, kun suomessa se taas ei tarkoita mitään.

Toki suomalaisilla hampaita on ennenkin ollut, sana vain niille on ollut pii - löytyy edelleen mordvasta (peng), marista, (pyi), hantista (pönk), jne. - ja haravasta!

Mitä metsiin tulee, sama homma. Alkuperäisiä uralilaisia metsää tarkoittavia sanoja toki löytyy (outoa olisikin, jollei löytyisi), yhtä näistä edustavat mm. saamen vuovddi ja unkarin vad; suomessa olisi samasta kannasta vanta, jos olisi ollut tullakseen. (Noita on ihan kiva pyöritellä: jos "ruston" sijaan olisikin narje, "rinnan" sijaan mälki, "vasan" sijaan sarta(nen)...)

Lainatun sanan leviäminen laajalle alueelle ei ole temppu eikä mikään - sanan täytyy vain lainautua ennen kielen laajempaa leviämistä, tässä "metsän" tapauksessa siis kantasuomalaisten heimoon jossain päin Baltiaa toisen vuosituhannen eaa. tienoilla.

Poika taas on ilmiselvästi lainaa suomesta ruotsiin eikä toisinpäin: ruotsissa kun ei alkuperäisiä diftongeja ole, eikä uudempiakaan soinnittomien konsonanttien vieressä (koska ovat syntyneet soinnillisesta *g:stä: esim. "lägga", äännetään /leija/.) Ja taas jos sukukieliä katsellaan, löydetään tällä kertaa komista pi, hantista pah jne.

Näitä faktoja kun kasataan, niin siitä nyt vain tulee sellainen tulos, että suomessa & lähisukukielissä on sanasto kovastikin korvautunut. Tämä taas nyt vain sattuu olemaan helpointa selittää sillä, että suomen kieli onkin uudempi tulokas täälläpäin Eurooppaa kuin indoeurooppalaiset.

Aivan vanhimmassa päässä lainoja on toki syytä pohtia tarkkaan, mihin suuntaan laina on mennyt, vai onko laina ensinkään! Onhan sitäkin toki esitetty, että uralilaiset ja indoeurooppalaiset kielet olisivat kaukaista sukua - jostain muutamien kymmenien tuhansien vuosien takaa.

Herra Wiikin vilkkaine mielikuvituksineen jätän omaan arvoonsa...

(Joo pitkä tuli tästäkin. Ja kovin jälkijunassakin vielä. No, toivottavasti myöhempiä lukijoita kiinnostaa...)

Anonyymi kirjoitti...

joo näyttää olevan vanhempaa perua noi perustelut. Nykynäkemyksen mukaan finno-ugrit(?) olivat täällä jo tuhansia vuosia ennen kuin indo-eurooppalaiset+maanviljelys tuli idästä Euroopan alueelle. Kyllähän sanoja lainattiin ja lainataan edelleen. Uudet saattavat korvata vanhat/'vanhanaikaiset' siitä paljon esimerkkejä. K.Wiik edustaa mielestäni uudempaa ja loogisempaa suuntaa.

taivaantulet kirjoitti...

tällaisia juttuja lukiessani pikkuisen aina harmittelen etten tajunnu aikoinaan armasta kieltämme lähteä opiskelemaan.

Pertti Pyhtilä kirjoitti...

Mites tuo 'siili'? Kotuksen sivulla "1800-luvun puolivälin jälkeen"? Sinulla "Tällaista ikivanhaa omaperäistä sanastoa ovat mm.
-luu, maksa, kieli, polvi, kynsi, pää, silmä, sydän; nainen, isä, emä, emo, vävy, miniä;
-joki, mätäs, mesi, kivi, pilvi, salama, sää; varis, pyy, joutsen, repo, säyne, siili, kala;
-elää, kuolla, syödä, juoda, niellä, nuolla, surra"

korrekti kirjoitti...

Miksi puhut lappalaisista? Saamelaiset asuvat Lapissa, he puhuvat saamea ja meillä on yhteisiä sanoja.

Unknown kirjoitti...

Kiitos tekstistäsi. On myös useita sanoja, joilla näyttää olevan armenialaista alkuperää tai samanlaisia sanoja, joilla on voi olla muu alkuperää. Karitsa = kar tai karnug; kirjain = kir (tai dar); kirja = kirk (k sanan lopussa vanha monikko); porata = porel; orpo = vorp (on myös useassa kielessä);

a kirjoitti...

Kaikki esimerkkisi ovat IE alkuperäisiä lainasanoja suomelle. Ei sama asia kuin armenialainen alkuperä!