lauantai 24. tammikuuta 2009

Tuota niin niin


Soittaessani syksyllä venäläisen opiskelijani suomalaiselle miehelle tulin myös epäilleeksi, oliko opetuksestani ollut mitään hyötyä. Mies vastasi: Johan nyt toki. Tuo sanonta jotenkin paljasti, että mies ei ainakaan ole täkäläisiä. Epäilin eteläpohjalaiseksi, kuten asian laita sitten olikin.

Samalla tavalla höristän korviani, jos joku sanoo: Eihän nyt toki. Tämäkin on sellainen ilmaus, jota ei itäisessä Suomessa kuule koskaan. En ole varma, käytetäänkö etelässä ja lännessä päin yleisesti, mutta ainakin tyypillisesti Pohjanmaalla. Nyt juuri olen lukemassa Liza Marklundin dekkaria, jossa yksi repliikki alkaa: Tottahan toki. Kirjan on suomentanut Päivi Kivelä. En saanut mistään selville, mikä on suomentajan alkuperäinen tausta, muttei ainakaan itäsuomalainen. Eteläinen Suomi on vetänyt ihmisiä vähän sieltä sun täältä, joten siellä saattaa olla vaikka millaista sekakieltä käytössä.

Pari muutakin sanontaa olen huomannut tyypillisen pohjalaisiksi kuten sana tottapa, joka tarkoittaa suunnilleen samaa kuin varmaankin, ehkäpä: Tottapa sillä oli kiire.
Yksi takuuvarma pohjalaisuuden merkki on täytesanonta tuota niin niin, muualla sanotaan vain tuota tai tuota niin tai tota noin. Mikään näistä ei vaikuta murrepiirteeltä, mutta on silti tyypillisempi jollain tietyllä alueella.

Ihmisen on vaikea peittää alkuperäistä murretaustaansa tai kansallisuuttaan, vaikka sen haluaisi tehdäkin. Aina jokin pieni vivahde ääntämisessä, intonaatiossa, painotuksessa sanavalinnassa paljastaa taustan. Tuo vivahde on joskus vain pieni häivähdys, mutta tarpeeksi selkeä paljastamaan. En missään nimessä tarkoita, että se olisi paha asia, eikä ole kenelläkään mitään syytä salailuun, onpahan vain mielenkiintoinen huomio.

6 kommenttia:

Marja-Leena kirjoitti...

Nämä kieleen liittyvät kirjoitukset ovat todella mielenkiintoisia. Kiitos niistä! Käyn silloin tällöin lukemassa, vaikka yleensä ei tule laitettua mitään kommenttia.

kirlah kirjoitti...

Kiitos. Eihän kai sekään haittaa, jos ei kommentoi.
Itse olen juuri huomannut, että saan peräti huonon omantunnon, kun en ehdi lukea enkä varsinkaan kommentoida kaikkia kivoja blogeja, mitä netissä nykyään on. Mutta niitä on niin suunnattoman paljon, tuhansia...

MaaMaa kirjoitti...

Mä sanon "tuota noin niin" tai ehkä vielä yleisemmin "toinoiniin" :)
Mielenkiintoista on sanonnoista, enemmän kuin murteesta, yrittää arvata mistä päin suomea on.
Tosin nykyään kun ihmiset muuttelee niin paljon, on varmasti enemmän sekamelskakieliä.
Veljeni lapset esimerkiksi: isä Helsingistä, äiti Sodankylästä ja asuvat Oulussa! Kavereitten kanssa pojat puhuu "oolua" ja isän kanssa stadia ja äitykän kanssa ahtaavath sitha hootha jokha paikhaan (mä en osaa ;D)

kirlah kirjoitti...

MaaMaa: Minua jäi kiinnostamaan tuo lauseesi:
"Mielenkiintoista on sanonnoista, enemmän kuin murteesta, yrittää arvata mistä päin suomea on".

Olen ymmärtänyt, että jokin tietty sana, sanontatapa ja sanonta onkin nimenomaan johonkin tiettyyn murteeseen kuuluva, eli murretta. Murteeseenhan kuuluu myös muuta kuin "murtaen puhuminen".

MaaMaa kirjoitti...

Niinpä, tottakai sanonnat ja sanat ovat osa murteita; tarkoitinkin nimenomaan sitä murtaen puhumista.
Mä yritän aina arvata mistäpäin kukakin on sen peruteella että miten ne murtaa puhetta; en tunne murteita niin hyvin, että osaisin arvata sanoista tai sanonnoista.

Jossain murteessa sanovat lehmää itikaksi ja toisessa kehtaaminen tarkoittaa viitsimistä, muta en tiedä missä murteissa tai missäpäin suomea... Sen takia on tosi mielenkiintoista lukea näitä murre-postauksiasi(kin) :)

kirlah kirjoitti...

MaaMaa: lehmät on itikoita eteläpohjalaisessa murteessa. Seinäjoella oli ennen Itikka-niminen teurastamokin.

Kehtaaminen tarkoittaa itäisissä murteissa viitsimistä.
Länsimurteissa se on ilkeämistä.