Eilinen aihe alfasta johti ajatukset ruotsin alf-sanaan, joka tarkoittaa keijukaista, lähinnä miespuolista. Tästä on johdettu naispuolinen keiju älva. Näillä ei ole mitään tekemistä kreikkalaisen aakkosen alfan kanssa, vaan alf juontaa juurensa islantilaiseen vastaavaan sanaan. Se on myös samaa kantaa kuin saksan Alp.
Tämä saksan Alp esiintyy mm. sanassa Alptraum, painajainen, painajaisuni, sama kuin ruotsin mardröm. Ruotsin mara tarkoittaa pahaa olentoa, mörköä, pöpöä. Myös suomen kielessä on käytetty mara-sanaa. Muistan vielä lapsuudesta, kun lehmät sairastelivat, ja äiti alkoi epäillä jo yliluonnollisiakin voimia navetaksi olevaksi. Muistan äidin kerran maininneen, että tiedä vaikka siellä navetassa olisi oikein vanhanajan mara!
Alp-sana puolestaan johtaa ajatukset Keski-Euroopan Alppeihin. Alpit eivät ole saaneet nimeään painajaisesta, vaikka ne painajaismaisen mahtavilta tuntuvatkin. Sana on kelttiläinen lainasana germaanisissa kielissä samoin kuin latinassa ja tarkoittaa valkoista. (Vrt. lat. albus=valkoinen).
Tästä taas päästään albiinoon, jolla tarkoitetaan valkoista eliötä, jonka kudoksista puuttuu väriaine. Alba on samoin valkoinen vaate, johon rippilapset pukeutuvat.
Lähteinä mm. Elias Wessén: Våra ord. Norstedts. Norge 1997.
3 kommenttia:
Ihan kuin kutoisit verkkoja sanoista :)
Niihä tuo taitaa tehhä, opettajaimmeine. Mie nautin tuloksist ja ihhailen.
Voi kun osaisinkin kutoa hyviä verkkoja, mutta tämä pienen ihmisen vajavaisuus laittaa stoppia. Ei kykenen tekemään mitään hienoja juttuja.
Mutta kiva jos joku tykkää jo tällaisenaankin.
Lähetä kommentti