Luettuani Anja Snellmanin Lemmikkikaupan tytöt (Otava. Keuruu 2007) kiinnittyi huomioni kirjan sanastoon. Mieleeni tuli, että ei edes silloin, kun aloin opiskeluni yliopistossa, olisi monikaan näistä nykyään itsestään selvistä jokapäiväisistä sanoista auennut merkitykseltään, jos sellaisia sanoja olisi eteeni tullut. Eipä olisi tämän kirjan kirjoittaja itsekään vielä silloin kyseisiä sanoja käsittänyt saati käyttänyt.
Ihanan päivän agenda: ..treeniporukoiden kanssa isolle lattelle..
..kotiin, ruoka mikroon…
..tietokoneella chattailua ja skypeilyä… musiikkivideoita..…no, onhan internet… kontaktipalstat…
..voi laittaa manipuloidun kuvan…
..millaisia uusia kuvia kaverit olivat lisänneet gallerioihinsa…
Pretty. Sweet. Lovely.
..ollaan kotona, chillaillaan.
..ruusutatska pakaraan…
Linda piti vain hyvännäköisistä. Absolutely wonderful. Beautiful people. Isän girlfriend.
..äiti ei siedä feikkejä.
..lintuseni, enhän minä… (naisen puhuttelu)
..vetäisee puukon tupestaan ja pyyhkäisee hamaralla jäähileet rouvan suksista.
..oijustaen poikki kannaksen.
..piskuinen punaverinen Iiris-Inkeri…
..niin kauan kuin hän on Iivarin kanssa ollut talosilla…
..häikäilemätön vanhapiika---nuuskii hänen kirjevaihtoansa…
..sanoi pöksyniekka pikkurouva…
..alistunut kuuntelemaan postineidin korkeata moraalikatsantoa ja imarrellen myötittelemään.
3 kommenttia:
tosi hienosti löysit noita esimerkkejä tästä nykyajan kirjan kielestä ja sitten tuosta Kiannolta - hyvä vertailukohta sitten myös
Yksityisen kielitoimiston Kielipoliisin Sana viikonvaihteeksi saattaisi maistua tämän mainion blogin laatijalle – ehken jo kuuluukin vakilukijastoon.
Kiitos molemmille kommentoijille.
Kiitos myös tuosta linkistä. Olen löytänyt internetistä paljon hyvää tietoa ja asiaa, mutta aina näköjään löytyy jotain uuttakin mielenkiintoista.
Lähetä kommentti