Mitähän on ruteeni ja korni

Viimeksi kirjoitin pohjoismaiden kielistä. Nyt esittelen Euroopan muita pieniä kieliä, joista suuri yleisö ei ehkä ole koskaan kuullut puhuttavankaan.

Brittein saarilla on useita pikkukieliä, jotka ovat melkoisen tuntemattomia. 1800-luvulla alkanut englantilaistaminen on verottanut kieltenpuhujien määrää, mutta jokaista näistä on viime aikoina ruvettu elvyttämään.

Iiri on irlantilaisten oma kieli. Sillä on nykyään noin 80 000 äidinkielenpuhujaa. 1800-luvulla oli suuri nälänhätä, jonka seurauksena alkoi maastamuutto ja kielen taantuminen englannin tieltä.

Kymri on Walesissa puhuttava kelttiläinen kieli. Puhujia nykyään runsaat 600 000. Kieli kuuluu britanniseen ryhmään kuten korni ja bretoni.
Gaeli on iirin sukuinen kelttiläinen kieli Skotlannissa. Puhujia noin 60 000.

Skotti on skotlantilaisten toinen kieli, joka ei kuulu kelttiläisiin kieliin. Se on kehittynyt samasta anglo-saksien kielestä kuin englannin kielikin, mutta on paljon vanhakantaisempaa kuin englanti, joka puolestaan on saanut hyvin paljon vaikutteita latinasta.

Korni eli kernewek on Cornwallin oma kelttiläinen kieli. Se sammui jo 1700-luvulla, mutta sitä on yritetty elvyttää jälleen. Kielen puhujia on muutama sata.
Manksilla on Mansaarella virallisen kielen asema, vaikka viimeinen kielenpuhuja kuoli 1974. Kieltä yritetään elvyttää uudelleen ja monet vanhemmat kasvattavat lapsensa manksin kielellä.

Ranskan Bretagnessa puhutaan bretonia, joka on mantereen puolella puhuttu niin ikään kelttiläinen kieli. Kielen taitajia lienee nykyään noin 200 000, mutta kielen asema on heikko, koska yhä edelleenkin kieli on sorretussa asemassa. Joidenkin lähteiden mukaan kieli olisi jo hävinnyt kokonaan.

Vaikka Ranska virallisesti kannattaa kielivähemmistöjen tukemista, se edelleenkin syrjii omia vähemmistöjään aktiivisesti ja ajaa yksikielisyyttä, vaikka maassa on useita kielivähemmistöjä. Yksi vähemmistökieli on Etelä-Ranskassa puhuttu oksitaania, joka on vielä keskiajalla ollut katalaanin kanssa sama kieli, mutta geopoliittisista syistä puhutaan nykyään kahdesta eri kielestä. Oksitaania on halveksittu, jopa oksitaanin puhujat itse ovat pitäneet kieltä huonosti puhuttuna ranskana. Pohjois-Ranskan vähemmistökielet ovat oilin kieliä.

Pyreneitten niemimaalla on useitakin pikkukieliä. Näitä mm. Portugalissa mirandés, jossa on portugalin ja galegon piirteitä. Pohjois-Espanjassa puhutaan galegoa, joka on läheistä sukua portugalille ja virallinen Galician itsehallintoalueella. Asturian itsehallintoalueella on kielenä asturia, joka on oikeastaan sama kieli mirandésin kanssa.

Baskia ( euskaraa) puhuu noin puoli miljoonaa ihmistä Baskialueella Pohjois-Espanjassa ja Etelä-Ranskassa. Se on niin sanottu isolaattikieli, jolle ei ole löydetty kielisukulaisia, ei nykyisiä eikä kuolleita. Katalaania puhutaan Itä-Espanjassa. Jo 1400-luvulla se sai kilpailijoikseen lähimmän sukukielensä oksitaanian sekä espanjan. Katalaania puhuu n. 6,5 miljoonaa ihmistä, ja se on tällä hetkellä Euroopan suurin vähemmistökieli.

Ei liene monillekaan tuttua, että entisen Itä-Saksan kaakkoiskulmalla elää kansa, jota nimitetään sorbeiksi, muinaisten vendien jälkeläisiä. He puhuvat länsislaavilaista sorbin kieltä, kielen puhujia n. 80 000.

Tanskan, Hollannin ja Saksan rajamailla sijaitsevalla Pohjanmeren rannikkoseudulla puhutaan friisiä, joka on germaanista kieltä ja sen eri murteita. Friisin kielellä julkaistaan kirjallisuuttakin. Pohjois-Saksan kantaväestö puhuu alasaksaa, joka on itse asiassa lähempänä hollannin kieltä kuin saksaa.
Sveitsin yksi virallisista kielistä on retoromaani. Kielellä on noin 40 000 puhujaa.

Viron vähemmistökansa on setukaiset, jotka puhuvat kieltä, joka on viron lähisukukieli tai sen itäisin murre.

Puolassa yksi vähemmistökielistä on kašubi. Sitä puhuu äidinkielenään noin 53 000 ihmistä. Kieltä pidettiin aiemmin puolan murteena, vaikka sitä tuskin ymmärtää puolan pohjalta.

Karaiimit ovat Liettuan turkinsukuista kieltä puhuvat juutalaiset. Omaa kieltä ei tiettävästi nykyään juurikaan puhuta kotikielenä, mutta kylläkin opetellaan kouluissa.

Ruteeni on itäslaavilainen kieli, jota puhutaan Ukrainassa, Slovakiassa ja Puolassa ja Unkarissa. Kielen standardoimisen tekee hankalaksi se, että kieltä puhutaan neljässä eri valtiossa.

Sardinialla on myös oma kieli, sardi, jossa on neljä eri päämurretta. Murteen puhujat eivät itse pidä välttämättä kieltään saman kielen murteina. Yksi murteista, galluuri, onkin pikemminkin korsikan kieltä, jota yleisen käsityksen mukaan pidetään italian kielen murteena. Sekä sardi että korsika ovat romaanisia kieliä.

Lähteinä mm. Johansson Marjut, Pyykkö Riitta: Monikielinen Eurooppa. Gaudeamus. Helsinki 2005.