Muistisääntöjä pitää olla melkein joka asiaan. Usein vain tahtoo olla niin, että säännön muistamiseen ja opetteluun kuluva aika vie enemmän energiaa kuin itse asian opettelu. On myös hauska havaita, miten eri kulttuureissakin on erilaiset muistisäännöt.
Yksi asia, joka on ikuinen ongelma, on mihin päin kelloja siirretään syksyllä ja keväällä. Kaikkein pätevin ja paras sääntö on: aina kesään päin. Näin neuvovat tavallisesti myös ruotsalaiset toisiaan. Englantilaiset sanovat saman asian näin: Spring forward, Fall back, missä käytetään hyväksi sanojen kaksoismerkitystä.
Toinen juttu, johon tarvitaan jokin muistisääntö, koska asiaa jostain syystä ei muista millään, on kuunsirpin pieneneminen tai suureneminen. Suomessahan on kautta aikojen opetettu näin: Vedä aina viiva kuunsirpin vasemmalle puolelle. Jos tulee kirjain k=kasvaa. Koska kuu kuitenkin valehtelee aina, se pieneneekin. Ja jos tulee p=pienenee, kuu oikeasti kasvaa.
Saksalaisilla on helpompaa. Jos vedetään viiva niin, että tulee pieni a=abnehmen=pienenee, jos taas vanhanaikainen kaunokirjoitus-z =zunehmen=kasvaa.
Ruotsissa neuvotaan näin: jos kuu on kääntynyt niin päin kuin pilkku (=en komma), tarkoittaa se, että kuu tulee, kommer. Jos se näyttää a:lta, niin se pienenee =avtar. Ruotsin yöbussimainoksissa käytetään kasvavaa kuuta. Kuten kuu tulee, samoin tulee yöbussikin.
Vanhojen roomalaistenkin kuu tuntui valehtelevan. Jos se näytti C:ltä, se se väitti kasvavansa (crescere), vaikka oikeasti pieneni, jos taas muoto oli kuin iso D, kuu väitti laskevansa eli vähenevänsä (descendere), jolloin se taas valehteli.
Tätä muistisääntöähän englantilaisetkin käyttävät: descent/crescent. Englanniksi voi myös ajatella, että C:ltä näyttävä ihan oikeasti on sortumassa: collapse.
Mitkä kuukaudet ovat lyhyempiä kuin toiset? Monet ottavat esiin rystysensä laskiessaan (niin ruotsalaisetkin), mutta helpompaa kuin alkaa alakoululaisten tapaan äheltää sormien kanssa, on vain mielessään miettiä: kesy marhu! Eli kesä-, syys-, marras- ja huhtikuussa on päiviä 30, muissa 31. Helmikuun nyt muistaa muutenkin erikseen.
Koillinen, kaakko lounas, luode ei minusta ole koskaan ollut ongelma, en edes tiennyt että siihenkin on muistisääntö. Nykynuorilla on kokalolu-sääntönsä, mutta kuka nyt helppona mitäkin pitää. On siihen tällainenkin sääntö esitetty: Koira kaatui, loukkasi luunsa. Tässä vain on ongelma, että muistaa, mikä elukka se olikaan ja minkä loukkasi. Jos vaikka käpälänsä, ei sääntö paljon auta. Nuorille on keskustelupalstojen mukaan yritetty kaljan voimallakin takoa näitä päähän: Korillinen kaljaa loiskahti lumeen. Sekään ei juuri auta, jos muistaa, että kalja läiskähti ja lounas alkaa siitä, kun heilauttaa kättään yläviistoon!
Kuva täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti