Kasvin lehdellehän jää helposti kastepisaroita, joten ruotsalaiset nimittävät kasvia nimellä daggkåpa. (dagg=kaste, kåpa =huppuviitta, mutta myös kotelo). Saksalaisten mielestä kasvi on näyttänyt naisten takilta (Spitzlappiger Frauenmantel). Eikä ollenkaan pahantuntuinen nimitys. Kun lehteä katsoo, voi hyvin kuvitella, miten naiset ovat kulkeneet tuollaisissa liehuvissa mantteleissa.
Minulle oli yllätys, että espanjaksi poimulehti onkin leijonan jalka (pie de león), samoin tanskaksi ja ranskaksi. Mutta kun lehteä katsoo, voihan sen leijonan tassuksikin mieltää. Suomalaisilla ei vain tule ensimmäiseksi mieleen. Ranskalaiset voivat nimittää sitä saksalaisten tavoin myös naisten takiksi.
(Sivumennen sanoen: Tässä yhteydessä vahingossa opin senkin, että englannin colt, joka esiintyy kaikissa miehissä yhteyksissä, tarkoittaa orivarsaa).
On hyvä, että on keksitty kasveille ja eläimille yksiselitteiset tieteelliset nimet, sillä muuten ei todellakaan olisi selvää, mistä kukin puhuu. Sellainenkin kasvi kuin hevosen häntä/poninhäntä ruotsissa tarkoittaa vesikuusi-nimistä kasvia (hästsvans), mutta hevosen häntä espanjassa onkin peltokorte, la cola de cavallo.
Voikukasta sekä orvokista ja lemmikistä olen kirjoittanut joskus aiemmin.
1 kommentti:
Hih, minun kasvikirjani Suomen luonnonkasvit (suomalainen teksti Arto Kurtto, Valitut Palat 1995) tietää kertoa, että "poimulehti" on neutraali kompromissi useistakin kansan käyttämistä nimityksistä, joista osa yhdistää ryppylehtisyyden ja kummallisen kastepisaroinnin, jota kasvi itse tuottaa. Tällaisia nimiä ovat mm. huoranhame ja vanhanpiianhame. Puhutaan kyllä myös hiirenhameesta, juomakupista ja ryppylehdestäkin.
Monet "viralliset" nimet ovat ukko Lönnrotin sievistelmiä, mm. kasvi nimeltä lehmänkieli on nykyisin kielo.
Lähetä kommentti