Tämän päivän kielikeskustelu välitunnilla koski saippuaa. Huomattiin yhtäkkiä, että suopa-sanaa ei käytetä koskaan yksinään. Sitä ei enää tunneta kuin mäntysuovasta puhuttaessa. Molempien sanojen alkuperä on muinaisgermaanien sanassa saipōn, josta on johdettu kaikkien nykykielten sanat: suom. saippua, engl. soap, saksan Seife, ruots. såpa. Tästä viime mainitusta on suomeenkin tullut suopa tai soopa.
Turhaan ei ole suomen kieltä sanottu kielten pakastearkuksi, sillä se on säilyttänyt monia muinaisgermaanisia sanoja melkein sellaisinaan niin kuin tämä saippuakin. Sen sijaan sanat muissa kielissä ovat yleensä muuttaneet paljonkin muotoaan.
Ruotsalaisilla on nykyään enemmän käytössä tvål, joka on yhteisgermaaninen sana. Kuitenkin saippuakuplat ovat såpbubblor tai saippuasarjat såpserier.
Soopaa voidaan puhuakin. Mielenkiintoista, että tässä sanassa on säilynyt pitkä vokaali, kun yleensä vieraista kielistä lainatuissa sanoissa on suomen kielessä aina diftongi (esim. stol=tuoli, skola=koulu).
Ennen vanhaan ainakin Pohjanmaalla kotona valmistettu saippua oli aina nimeltään suopaa. Minulla ei ole tiedossa sen ainesosia, mutta eräiltä saippuaa käsitteleviltä internetsivuilta sain selville, että kemiassa puhutaan saippuasta, jos valmistuksessa käytetään natriumsuoloja. Jos ainesosana on kaliumsuoloja, on kyseessä suopa. Näin ollen mäntysuopa olisi itse asiassa saippuaa, koska se sisältää natriumsuolaa.
12 kommenttia:
olipa jännä tietää, että soopa ja suopa tpdella on samaa, niin kuin olen epäillytkin - tiedän suomen kielessä tapahtuneen tuon pitkän o:n diftongiutumisen kyllä
Saippuaa tapaa Saksassa nykyään jatkuvasti oopperan muodossa.
Kuplat on mukavia. Vaan tuleekos suovasta vai saippuasta värikkäämpiä?
miksei enää saa mistään sellaista "vahvempaa" saippiuakupla-ainetta, kun joskus sai - sillä sai puhallettua isommalla renkaalla oikein jättiläiskuplia - kaupoissa pitivät minua sekopäänä, kun sellaista kyselin - lapsilla oli sellaita 90-luvun alussa - kuplat on huippu!!!!
Allu: saippuasarjoja ja -oopperaa sitä on täälläkin. Ruotsissa muuten on ollut 70-80-lukujen vaihteessa sarja, jonka nimi oli Lödder, (tarkoittaa saippuavaahtoa). Nimi tuli siitä, että se parodioi sen aikaisia saippuaoopperoita. Sarjassa oli myös ensimmäinen homoseksuaalinen hahmo.
Annikki ja Isopeikko: En ole tiennytkään, että eri saippuasta tulee eri kokoisia kuplia. Onkos värillä sitten eroa?
koko tietysti riippuu renkaasta, jonka kautta kuplia puhaltelee, mutta isot kuplat vaativat "kestävämpää" "saippuaa"
Entäs pahansuopa? Ei taida liittyä saippuaan mitenkään. Ei kuitenkaan sanota hyvänsuopa, muuten.
pahansuopa taitaa tulla suoda-verbistä - eli henkilö, joka suo (on siis suopa/suova) pahaa - jännä on kieli, ettei todella ole sellaista, joka suo hyvää - se taitaa olla hyväntahtoinen
Meita ja Annikki: minustakin on jännää, että ei koskaan sanota hyvänsuopa. Ihmiset eivät mielelleen toiselle hyvää suo.
Soovan pitkästä vokaalista: taitaa olla yksinkertaisesti uudempi laina, käsittääkseni jopa länsimurteisiin rajoittuva. Ihmetyttää enemmänkin, miksi ruotsiksi sana ylipäätänsä on såpa - yleensähän kantagermaanin *ai edustuu e:nä (ek, oak, Eiche; hem, home, Heim; sten, stone, Stein jne.) Ettei vaan olisi lainaa anglosaksista muinaisnorjaan, eli tvål olisi skandinaaveilla vanhempi muoto?
Kemianopiskelijuudestani huolimatta tuo suopa/saippua-jaottelu oli uutta. Ei liene siis kovin tiukasti vakiintunut.
Vielä tekisi mieli sotkea keskusteluun joskus havaittu "heinäsuopa" (pro suova), mutta riittänee jo.
Tropylium: En ole kauhean hyvin perehtynyt kielihistoriaan, en varsinkaan englannin kielen historiaan. Ja Veijo Meren etymologinen sanakirja on aika ylimalkainen. Siinä mainitaan vain, että anglosakseilla sápa ja ruotsin såpa kehittyi muinaisruotsin sanasta sapa.
Våra ord mainitsee, etta sana olisi luultavasti muinaisenglannin sanasta sápe.
En ota kantaa, missä järjestyksessä kukakin on sanaa lainannut ja muutellut muotoa.
Lähetä kommentti