sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Ikivanhat kuukaudet


Suomen vanha kansa jakoi vuoden kuun vaihteen mukaan 13 kuukauteen. Pikkujättiläisestä (vuodelta 1952) löysin kuukausien entisiä nimiä:
1. ensimmäinen sydänkuu; 2. toinen sydänkuu; 3. vaahto-, hanki- tai kolmas sydänkuu; 4. huhti-, hanki-, vaahtokuu tai veikuna; 5. touko-, sulama-, mahla-, tai kyntökuu; 6. kesäkuu; 7. heinäkuu: 8. mätäkuu; 9. elokuu; 10. syyskuu; 11. lokakuu tai likakuu; 12. routakuu; 13. joulukuu.

Mätäkuusta puhutaan vieläkin. Se alkaa 23.7 Oilin päivänä ja päättyy 24.8 Pertun päivänä. Sillä ei ole muuta merkitystä kuin että se on kesän kuuminta aikaa, jolloin oli ennen vaikea saada säilymään ruokatarvikkeita. Myös haavat alkoivat tuona aikana helposti mätiä.

Myös virolaisten entiset kuukausien nimet löysin samaisesta Pikkujättiläisestä.
Vaikka virolaisilla on nykyään muinaisten roomalaisten nimitykset kuukausille kuten melkein kaikilla muillakin lähikansoilla, eivät virolaisten muistista ole vielä hävinneet omatkaan kuukausien nimitykset. (Nykyiset: jaanuar, veebruar, märts, aprill, mai, juuni, juuli, august, september, oktoober, november, detsember).

Tammikuu, näärikuu, tarkoittaa samaa kuin uusi vuosi, vrt. ruots. nyår, "näär".
Helmikuu, küünlakuu, kynttilöiden kuukausi.
Maaliskuu, paastukuu, tarkoittaa paastokuukautta, juuri ennen pääsiäistä. Tulee siitä, että ennen laskiaisena sai viimeisen kerran syödä lihaa, minkä jälkeen paastottiin ja pääsiäinen olikin sitten ”lihanottopyhät” lihavõttepühad, kuten pääsiäistä nykyään virossa nimitetään. (Pääsiäinen on myös ülestõusmispühad, ylösnousemisenpyhät).
Huhtikuu, jürikuu, Jüripäeva 23.4.
Toukokuu, lehekuu, lehdet puissa puhkeavat ja luonto herää.
Kesäkuu, jaanikuu ,jaanipäevan eli juhannuksen vuoksi.
Heinäkuu, heinakuu.
Elokuu on lõikuskuu, silloin leikattiin viljaa viljapelloilla.
Syyskuu, mihklikuu, mihkel, virolainen pojan nimi, ja 29.09. on Mihklipäev, mikä tarkoittaa juhlimisen aloittamisen aikaa, kaikki työt tehty ja sai valmistautua syksyn tulemiseen.
Lokakuu, viinakuu.
Marraskuu, talvekuu, talvi ihan selvästi jo tulossa.
Joulukuu, jõulukuu.
Monilla kuukausilla on ollut muitakin nimiä, esimerkiksi huhtikuulla on ollut sellaisia nimiä kuin sulakuu, mahlakuu ja naljakuu. Naljakuu siksi, että silloin voi naljailla, aprillata.

Lisää virolaisten kansankulttuurista ja ajanlaskusta.

Pro Estonia -lehti


Ja koska jatkuvasti näkyy eri sivustoilla ihmeteltävän suomalaisten kuukausien nimien merkitystä, tässä vielä linkki omaan kirjoitukseeni. Linkki myös vieraskielisiin kuukausiin.

5 kommenttia:

Hanneles paradis kirjoitti...

Kivaa tietoa.

Yaelian kirjoitti...

Oli todella mielenkiintoista lukea tätä.

kirlah kirjoitti...

Minustakin nämä olivat mukavia. Niin paljon tietoa on häviämässä unohduksiin ja historiaan.

Anonyymi kirjoitti...

Saisko vielä selvennystä siihen, että milloin tuo "vanha kansa" eli. Siis koska nuo 13 kuukaudennimeä on vielä ollut käytössä, milloin on siirrytty nykyisiin?

kirlah kirjoitti...

"Vanha kansa" onkin häilyvä käsite. Jako 13 kuukauteenhan tulee jo egyptiläisiltä ja roomalaisilta saakka.

Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantietokaan ei sano tarkkaa aikaa, milloin yksi kuukausi on tiputettu pois, samoin muut lähteet viittaavat epämääräiseen menneisyyteen.

Tammekuu, helmekuu, maaliskuu ja vaahtokuu olisivat alkuvuoden kuukaudet ja niistä Vilkunan mukaan vaahtokuu on pudotettu pois.

Vilkuna mainitsee, että jo Agricolalla oli Rukouskirjan alussa (v. 1544) painettu kalenteriin 12 kuukautta. Muuten samat nimet kun nykyään, mutta elokuu oli mätä- eli koirakuu ja joulukuu oli talvekuu.

Kansan suussa on kulkenut ihan nykypolville saakka erilaisia sanontoja vanhoihin nimiin perustuen: "Vaahtokuu varikset tuopi" tai "Vaahtokuu vaikein".

Kun elokuu on saanut nykyisen nimityksensä, mätäkuu on jäänyt vain rinnalla kulkevaksi "haamuksi" joka itse asiassa on poistettu almanakoista vasta 1990-luvulla.

P.S. "Vanha kansa" saattaa joskus tarkoittaa 1500-1800-lukuja, mutta olen huomannut, että monille 1950-1970-luvutkin ovat jo "vanhan kansan" aikaa.