tiistai 10. maaliskuuta 2009

Blondi sai kukan Ollilta



Kieltenopettajien koulutuspäivillä helmikuussa käsiteltiin myös sukupuolineutraalin kielen tutkimusta. Ruotsin kielessä kielenhuolto kiinnittää huomiota erityisesti tasa-arvoiseen kielenkäyttöön. Puhutaanko esimerkiksi naisista ja miehistä samalla tavoin: Olle gav blondinen en blomma. –Miksi miehestä on käytetty nimeä, mutta nainen mainitaan blondiksi? Tai rinnastus epäsuhtainen: Mona Salin – Reinfeldt. Miksi naisesta käytetään etunimeäkin, mutta ei miehestä?

Ruotsin kielen kielenhuollon kesto-ongelmia on han-hon-pronominien käyttö. On ehdotettu jopa passiivisen man-pronominin korvaamista sanalla en. (Joka on myös man-sanan objektimuoto). Ammattinimikkeiden muuttaminen neutraaleiksi on myös ikuinen puheenaihe.

Minua alkoi kiinnostaa tuo epäsymmetrinen nimen käyttö naisista ja miehistä, olisiko suomen kielessä havaittavissa sellaista? Otin kuusi viimeaikaista Länsi-Savo-lehteä tarkastelun kohteeksi, en mitenkään tieteellisen systemaattisesti, vaan vain vilkuilin tekstejä ylimalkaisesti.

Yleensä teksteissä käytettiin sekä miehistä että naisista etu- ja sukunimeä tai pelkkää sukunimeä, oli sitten kyse poliitikosta tai urheilijasta. Hämmästykseni oli suuri, kun Vartin pohtija -nimisessä kommenttisarjassa poliitikoista käytettiinkin joskus etunimeä. Ja kuinkas sattuikaan - nimenomaan naisista, miehistä ei koskaan.

Esimerkiksi eräs väliotsikko kuului: Mari ja media. Tekstissä käsiteltiin valtion aluehallintoa ja mainittiin hallintoministeri Mari Kiviniemi. Myöhemmin tekstissä hänestä puhuttaessa ei käytettykään sukunimeä kuten aina miehistä, vaan: "...koska Marilla ei tapansa mukaan ollut uutta sanottavaa". (L-S. 7.3.2009).

Niin ikään Vartin pohtija pohtii toisessa lehdessä, asetetaanko Euroopan komissioon ehdolle mies- vai naisehdokkaita. On kyse Anneli Jäättenmäestä (L-S. 28.2.2009): "....ei kepulla paljon muita naiskomissaariehdokkaita ole kuin Anneli itse".

Kolmannessa lehdessä (L-S.7.2. 2009) kyseinen Vartin pohtija kirjoittaa: "Istuva presidenttimme Tarja Halonen on kova tyttö matkustamaan..." En voi kuvitellakaan, että miespoliitikoista olisi puhuttu samaan tapaan: Jyrkikö komissioon? Olli kova poika...
Toisaalta nämä tapaukset olivat palstalla, jossa kielen tyyli on vapaampaa, ei niin virallista kuin varsinaisissa uutisartikkeleissa. Kuvastaa minusta kuitenkin kirjoittajan suhtautumista ja arvostuksen puutetta näitä henkilöitä kohtaan.

Olin etukäteen kuvitellut, että jos naispoliitikoita nimitetään etunimellä, niin varmaan myös naisurheilijoita. Mutta en saanut kertaakaan kirjoittajaa kiinni epäsymmetrisyydestä. Molemmista sukupuolista kirjoitettiin samalla tavalla. Eräässä tekstissä mainittiin Krisse Salminen ja hänestä käytettiin pelkkää etunimeä myöhemmin mainittaessa. Mutta minusta se on eri asia, koska hän esiintyykin nimellä "Krisse".

Suomen kielen lautakuntakin on herännyt pohtimaan tasa-arvoista kielenkäyttöä. Se on laatinut usean kohdan julkilausumaan, mitä asioita tasa-arvoisessa tekstissä olisi otettava huomioon.
Tällaisia asioita ovat suomen kielessäkin mm. ne ikuiset kysymykset ammattinimikkeistä: maaherra, luottamusmies, puhemies jne. Tai sitten epäsymmetrinen kirjoittaminen: naisautoilija pakeni poliisia. Naislääkäri - lääkäri. Lautakunta suosittaa, että sukupuolta ei pidä mainita, jos ei sillä ole asian kanssa mitään merkitystä.

Suomen kielen lautakunnan pohdintaa ja suosituksia tasa-arvoisesta kielestä on Kotuksen sivuilla.

Myös itse olen kirjoittanut joskus aiemmin sukupuolineutralista kielestä.

9 kommenttia:

Isopeikko kirjoitti...

Eikös ihmisillä kuitenkin ole sukupuoli? Suurimmalla osalla? Ja paljon muitakin ominaisuuksia, kuten pituus, paino, ihonväri, ikä, elääkö vai ei,... Se on kaikki informaatiota jota tarvitsemme ja joka rakentaa ymmärrystä maailmasta. Ja sen käsittely perustuu tulkintaamme.

Eikös ole ihan sama sanommeko silmätöntä sokeaksi vai näkövammaiseksi, kun tulkinnan kautta syntyy kuitenkin samanlainen kuva kummastakin?

Sinänsä tuo lautakunnan suositus on kelvollinen, mutta saattaa johtaa outoihin sananväänteisiin. En oikein usko että kukaan ajattelee vaikka esimiehen olevan aina mies. Jos esimies-sanan sijasta käytetään jotain korviketta, vaikka "esihenkilö" syntyy tulkinta että on kyse naisesta, joka ei kestä mies-termiä ja näin koko homma kääntyy päälaelleen.

blondi miesinsinöörskävainaa tuskin pistäisi hanttiin tuota nimitystä :)

Noh, leikkiä kaikki tyynni.

Annikki kirjoitti...

ei tunnu kummalta minusta, vaikka on maaherra ja esimies naispuolisia - onhan meillä lasitkin päässä, vaikka muovia ne taitavat useimmiten olla - kahviakin usein keitetään, vaikka se tippuu vaan, vessa vedetään, vaikka useimmiten siinä nostetaan tai painetaan jotakin, aika monet meistä yhä nauhoittelee, vaikka kone ei oo nauhaa nähnytkään jne.

Annikki kirjoitti...

satuinpa just lukemaan radion Aristoteleen kantapää -ohjelman kohdalta hauskan jutun - fraasirikos -osiossa (johon siis poimitaan väärin käytettyjä fraaseja) oli mainittu, että Iltasanomat oli käyttänyt sanaa naissankari naisesta, joka oli sankarillisesti suojellut lapsia - sanalle naissankari on vakiintunut aivan muunlainen käyttö, joten sitä ei hyvksytty - itse epäilen, että toimittaja oli käyttänyt sitä tahallaan suivaantuneena näihin naisautoilija ym. - naislääkäri, mieslääkäri, eläinlääkäri ja naissankari joopa joo!!!!!!

kirlah kirjoitti...

Isopeikko ja Annikki: Olen täysin samaa mieltä kanssanne. Asia ei muutu miksikään vaikka nimityksiä muunnellaan.

Lapsuudessani esim. neekeri oli ihan käypä ja neutraali sana. Nykyään joutuu vähintään oikeuteen, jos vahingossa sanoo tummaihoista neekeriksi. Tai siistijää sanoo siivoojaksi.

Kaikki kun pitää vääntää aina vaikeimman kautta. Tai ikää ei saisi mainita, eikä painoa. Mutta kun ihmisillä ei ole muita ongelmia...

BLOGitse kirjoitti...

...en kerro ikaa enka painoa vaan terveiset Ruotsista josta tulin blogiisi! ja nyt painun takaisin Cairoon, Egyptiin :-)

Mukavaa paivan jatkoa!
Tulen toistekin, kieli kiinnostaa...

kirlah kirjoitti...

BLOGitse: heh, en tosin kerro minäkään. tervetuloa vaan.

Iina kirjoitti...

Eksyinpäs pitkästä aikaa blogiisi. Todella mielenkiintoinen aihe - ja mielenkiintoinen blogi ylipäätään!

Olet ehkä kuullutkin tämän joskus, mutta:

Isä ja poika joutuvat vakavaan auto-onnettomuuteen. Isä kuolee heti, ja poika viedään kriittisessä tilassa sairaalaan. Kun poika viedään leikkaussaliin, kirurgi huudahtaa: "Voi ei! En voi leikata! Tämä on minun poikani!"

Miksi tämä tarina tuntuu niin kummalliselta?



Oletitko kenties, että kirurgi on mies? :)

kirlah kirjoitti...

Iina: olin kuullut tuon aiemmin, joten tiesin vastauksen. Mutta muistelen, että kun eka kertaa kuulin sen, en keksinyt ratkaisua. Olemme vieläkin niin fiksoituneita ajatukseen, että lääkäri on mies, varsinkin erikoislääkärit, että ei tule ajatelleeksi häntä naisena.

kirlah kirjoitti...

Lisään tähän kommentin, joka lähetettiin minulle suoraan sähköpostissa. Itse lisäisin kommentiksi, että ei ole tullut niin kiinnitetyksi aiemmin asiaan huomiota, mutta nyt kun olen asiasta kirjoittanut, olen huomannut, että noinhan se juuri olnkin.

Tässä siis sähköposti:
Heippa,
lueskelin kieliblogiasi ja siinä sitä mies- naisasiaa. Onpa yllättävää
jos Länsi-Savo on tasapuolinen nais-ja miespoliitikkojen kanssa. Olen
kiinnittänyt asiaan jo kauan huomiota, nimittäin siihen, että
naispoliitikot mainitaan usein vain etunimeltä, miespoliitikkoja ei koskaan. Erityisen selväksi asia tuli silloin, kun Jäätteenmäki oli
pääministeri. Puhuttiin vain Annelista, vaikka kukaan ei edes ymmärtäisi
jos selvitettäisiin Eeron ja Matin kantaa asioihin.

Ihan sama asia tulee
esille jo lasten puheissa. Pitäessäni viimeksi kuntosalituntia kiinnitin
huomiota viereisestä painisalista kuuluviin koululaisten huutoihin.
Pojat pelasivat siellä jotain ja käyttivät järjestelmällisesti
toisistaan vain sukunimeä. Tyttöporukassa ei sukunimillä pelata.