Viimeisessä Aku Ankassa (No 22. 1.6.2011) on keskiaukeamalla murreliite, jossa on juttuja 14 eri murteella, kukin tarina on sivun pituinen. Minusta oiva tapa tutustua hieman tämän yhteisen kielemme erilaiseen vaihteluun. Juttujen avulla on helppo vertailla eri murteita toisiinsa.Eikö olekin suomen kieli monipuolinen:
"Mnää ruppen dyrstäntymän dähä ainasse skuuramisse". (Rauman murre)
"Sibla holeen ja sit vaa venataa. Tällast on olla juurdbruukare". (Stadin slangi)
"No elekeähän siinä. Soatta ottoa jottae teältä. Tahtosittako karvalelluo?" (Kainuun murre).
Nuo mainitut murteet ja 11 muuta esiintyvät lehden liitteessä. Jos noista äskeisistä lauseista ei saa selvää, ei hätää. Lehdessä on joka tarinan jälkeen sanastoa, jonka avulla pääsee vähän kärryille. Ja jos ei yhden sivun jälkeen ole saanut mitään selvää, ei vieläkään hätää. Seuraavalla sivulla on jo uusi murre, joka voi olla jo vaikka se ikioma.
3 kommenttia:
Kyseinen murreliite oli varsin viihdyttävää luettavaa aikuisellekin. Yleensäkin vieraankielen opetuksessa sarjakuva on mielestäni oiva väline. Kuvan avulla voi jo puolet viestistä arvata ja toinen puoli tulee sitten ääneen lukiessa. Itse kuulun siihen sukupolveen joka on oppinut lukemaan Aku Ankasta. On hienoa että murteita on tuotu tällä tavoin esille erityisesti lapsille tarkoitetussa julkaisussa. Suomen kielet kunniaan!
Murreko vieraskieli? Kyllä vain, ainakin näin pääkaupunkiseudulla koko elämänsä viettäneen näkökulmasta eräidenkin murteiden piirteet ovat yhtä käsittämättömiä kuin toisille kiina.
Olen samaa mieltä Kanesun kanssa murteiden "vieraskielisyydestä". Varsinkin kirjoitetussa kielessä paksua murretta on tottumattoman hyvin vaikea ymmärtää. Vaikka Suomen murteet ovat loppujen lopuksi hyvin ymmärrettävissä eri purteiden puhujien kesken, olen itse törmännyt sanoihin, joita ei ilman selitystä voi ymmärtää. Esimerkkejä tästä ovat turun murteen "silppaus" (esim. lipputankoon kiipeäminen vain käsiä ja jalkoja käyttäen) tai Ylivieskassa käytetty ”tinttaaminen” (ruutuhyppely).
Olen kuitenkin sitä mieltä, että paksut murteet ovat suuren liikkuvuuden takia niin sanotusti laimentuneet. Murretta, jota voisi leikata veitsellä, kuulee vain vanhoilla ihmisillä. Ehkä nykyajan laajan liikkumisen mahdollistuttua myös murteet ovat päässeet sekoittumaan aivan eri tavalla kuin sata vuotta sitten. Koen tämän hieman surulliseksi, sillä murteet ovat ainakin minulla pääkaupunkilaiselle hyvinkin eksoottisia ja mielenkiintoista kuultavaa.
Aku Ankalla on vahva perusta suomalaisten lukukulttuurissa. En varmasti ole ainoa, jonka perheestä löytyy isoveli, joka luki ahkerasti Aku Ankkoja, mutta vain yhden romaanin teinivuosinaan. Murreliite on varmasti tarkkaan mietitty lisä lehteen. Murteet ovat tärkeä osa suomen kieltä. Ehkä parasta liitteessä on se, että se sisältää kattavan tarjonnan suomen murteista. Tällöin murteita on helppoa verrata toisiinsa. Näin voidaan etsiä murteista samankaltaisuuksia tai erilaisuuksia. Loistava liite, täytyykin etsiä se kaapista ja ottaa mukaan opetukseen!
Lähetä kommentti