lauantai 21. helmikuuta 2009

Mitä väliä sanajärjestyksellä


Onko suomen kielessä väliä, missä järjestyksessä sanat ovat? Ei ainakaan oppilaiden mielestä ole mitään väliä. On tavallinen luulo, että ”kyllähän kaikki kuitenkin sen ymmärtävät”. Miltä kuulostaa suomen kielessä asiateksti, jossa on tyypillinen saksan kielen sanajärjestys:
Kun minun autolla isän yliopistoon kaupungin ajaa on täytynyt, olen parkkipaikkaa kauan etsimään joutunut. (=Kun minun on täytynyt ajaa isän autolla kaupungin yliopistoon…)
Pietaria esittelevästä kuvakirjasta otin virkkeen, jonka sanat saksalainen laittaisi tällaiseen järjestykseen: Eremitaasi on henkinen maailma, joka aikavirrassa luotu ja rikastettu jumalan lahjoilla on, joiden nimi taide on.

Samanlaiselta varmaan kuulostaa ulkomaalaisen korvissa, jos me laitamme heidän kielessään sanat väärään järjestykseen. Osan siis ymmärtää hyvinkin, vaikka tuntuukin oudolta, osa tulee sekavaksi.

Puhekielessä ei sanojen järjestys ehkä olekaan niin tarkkaa, sillä sanojen painotus ja väärinymmärrysten korjaamisen mahdollisuus on olemassa, mutta kirjoitetussa kielessä voi syntyä epäselvyyksiä ja huvittavia tilanteita. Nimenomaan ainakin niissä tapauksissa, joissa syntyy väärinymmärryksiä, pitäisi olla huolellinen sanajärjestyksen kanssa.

Allun blogissa, johon jossain aiemmassa postauksessa olen viitannut, oli hulvaton lause:
Tällä kortilla saa syödä kaksi ihmistä ABC:llä.
Muita väärin muotoiltuja lauseita esim:
Mies löi naista pankkiautomaatilla päähän.
Kirkon penkillä istui käsilaukku sylissään vanha mummo.
Hän menetti ensimmäisen lapsensa vain puolivuotiaana.
Koulussa valmistelin viikon ohjelmaa tietokoneella. (valmistelinko sitä kokonaisen viikon vai valmistelinko ohjelman koko viikoksi?).
Pari päivää sitten vihastunut mies murtautui huoneistoon. (Murtautuiko pari päivää sitten vai vihastuiko pari päivää sitten?)
Entäs tämä:
Kannattaa pitää hevosta vai pitää kannattaa hevosta?

Myös-sanan sijoittaminen oikeaan kohtaan tuntuu olevan erittäin vaikeaa. Puhekielessä ei niinkään tule väärinymmärrystä, koska yleensä sanaa, johon se viittaa, painotetaan. Kirjoitetussa kielessä olisi hyvä laittaa myös-sana sen asian eteen, jota tarkoitetaan, koska esim. seuraavassa lukija automaattisesti ajattelee, sen liittyvän huomenna-sanaan:
Yhdysvaltain ja Englannin välinen selkkaus on myös huomenna käsiteltävien asioiden joukossa. Onko siis selkkaus huomennakin käsiteltävänä vai onko selkkauskin aiheena muiden muassa? Ellei lauseessa olisi huomenna-sanaa, ei väärinymmärrystä pääsisikään tulemaan, lause olisi ihan oikein.

Ei todellakaan ole ihan sama, mihin myös sujahtaa. Eri sanojen paikalle voi kokeilla myös –kin-päätettä:
Myös minä rakastan sinua.
Minä myös rakastan sinua.
Minä rakastan myös sinua.

Loppuun vielä paljon siteerattu Veikko Polameren runo, joka hyvin kuvaa, että sanajärjestyksellä on väliä:

Olet nuori ja minä rakastan vain sinua.
Vanhenet ja minä vain rakastan sinua.
Olet vanha ja vain minä rakastan sinua.

9 kommenttia:

Paivi kirjoitti...

Suomen kielen sanajärjestys vapaa ole ei.

Jael kirjoitti...

Täytyy tosiaankin katsoa missä järjestyksessä sanat laittaa.Syyllistyn itsekin varmaan useinkin väärään sanajärjestykseen;teininä lähdin Suomesta pois ja sitten kun palasin, oli helpompi kirjoittaa englanniksi.

isopeikko kirjoitti...

Eikös ole kuitenkin mukavaa järjestellä sanoja eri järjestyksiin?

Unknown kirjoitti...

Suomenkielisessä runoudessahan sanajärjestyksen avulla leikitellään usein. Kun sanajärjestys on vapaampi kuin useissa muissa kielissä, erilaisille sanajärjestyksille syntyy myös vivahde eroja. Tämän huomaan usein (elokuva)käsikirjoitusten repliikkejä kirjoittaessani ja lukiessani. Onhan se nyt vallan eri asia sanoa vaikkapa:

"Minä rakastan sinua" kuin "Rakastan minä sinua" tai
"Sinua minä rakastan" .

Eikös?

Tämä on muuten aivan oivallinen blogi ja linkitin sen nyt myös omaan "Kulttuuripäiväkirja"-blogiini. Olen laatinut sinne useamman linkkilistan erilaisista blogeista. Tämä blogi napsahti nyt ainakin toistaiseksi kirjallisuusblogien listaan - kielen ilmiöitä tarkastelevia blogeja kun lienee aika vähän.

Tuula kirjoitti...

Tama olikin mielenkiintoista asiaa, jota en ole aikaisemmin ajatellutkaan. Nykyisin tuntuu, etta sanajarjestys myos suomenkielessa menee omia ratojaan. Puhumattakaan nyt naista vieraista kielista.

Paivi kirjoitti...

Suomen kielen sanajärjestyksestähän voi sanoa, että se on melko vapaa, koska lauseenjäsenten paikan vaihtaminen ei muuta lauseen kieliopillista merkitystä ("Minä rakastan sinua" ja "Sinua minä rakastan"). Mutta sillä voidaan ilmentää erilaisia painotuksia ja sävyeroja. Sanajärjestyksellä ilmaistaan myös se, onko onko sanan ilmaisema asia tekstissä ennestään mainittu tai muuten tunnettu. Tuttu asia sijoitetaan lauseen alkuun, uusi loppuun.

Allu kirjoitti...

Tuo Polameren runo on tosiaan mainio esimerkki sanajärjestyksen tärkeydestä.

Kirlah kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisista kommenteista, pitääkin kirjoittaa vielä lisää sanajärjestyksestä seuraavassa postauksessa.

Anittalle kiitos linkityksestä

Hannele på Hisingen kirjoitti...

Usein kirjoitan minä väärän järjestyksen, jos joku määritys alussa ;)