torstai 23. heinäkuuta 2009

Sukkapuikko vai suklaapuikko


Muistan kansakoulusta, miten aamuisin veisattiin virttä, jossa olivat sanat: …”ja sun hellään hoidantaas…” Koska lapsen ajatusmaailmaan ei tuollainen ilmaisu mahtunut, lauloin itse aina. ”…ja sun hellää koiraa taas…” Näitä väärin kuultuja laulunsanoja on käsittääkseni joku koonnut oikein kirjaksikin ja varmasti niistä on jokaisella omiakin kokemuksia pilvin pimein.

Yksi virhetyyppi on väärin luetut sanat tai lauseet. Viimeisimmän luin eilen Vilukissin blogista, jossa Vilukissi kirjoittaa, että hän osti sellaisia suklaapuikkoja, joissa oli paksu kuorrutus. Joku ilmaisi kommentissa lukeneensa, että olisi ollut kyse sukkapuikoista, joissa oli paksu kuorrutus. Jostain tekstistä muistan lukeneeni jo talvella, että kun tekstissä luki jäseniästäsi riippuen, joku oli lukenut: jäsenistäsi riippuen.

Oppilaiden koevastauksissa on usein hauskoja virheitä. Ei niinkään minun kokeissani, koska minulle vastataan vierailla kielillä, mutta uskonnonopettaja on joskus kertonut olevan tavallista, että kun pitäisi kirjoittaa ortodoksi, oppilas vastaa ortoboxi. Tai kun pitäisi olla ”kirkko on katolinen”, vastauksessa onkin ”katollinen”, vaikka ortodoksisetkin kirkot ovat katollisia!

80-luvulla olivat suurta huutoa mikroautot. Fysiikankokeessa on joku kirjoittanut mikroaaltouunin sijaan mikroautouuni, olivathan nuo uunit ainakin sen vuosikymmenen alussa vielä harvinaisia. Maantiedon opettaja ei ole ilahtunut kivilajikokeessa, kun graniitin sijasta jollain on kranaatteja. Vieraat kirjaimetkin tuottavat ongelmia. Lakritsista tulee helposti lagritsi.

Ja tällaisia sattuu itsellekin vähän väliä, nämähän ovat niitä kielivihreitä eli virheitä, joita jokainen metsästää ja iloitsee hauskasta kommelluksesta. Samoin aivohiiret vain vilistävät väsyneiden työntekijöiden palavereissa, joissa pitäisi olla jämäkkä aivoriihi.

Nuo kaikki ovat anteeksiannettavia kömmähdyksiä, vaikka vievätkin ajatukset harhateille ja vaikeuttavat ymmärtämistä. Mutta kun pitäisi kirjoittaa ilmoituksia, kylttejä tai muuta kaikille näkyvää virallista tekstiä, ei virheitä kovin helposti annetakaan anteeksi. Löysin kielipoliisin erinomaisen kuvablogin Kielikuvia, jossa kuvataan ja tuodaan esiin ihan oikeita virheellisiä kylttejä, otsikoita jne. Nämä ovat nyt niitä virhetyyppejä ja virheitä, jotka suututtavat ja kiukuttavat ihmisiä ja joiden laatimiseen pitäisi oikeasti panostaa. Suosittelen tutustumista.

21 kommenttia:

Anne Rongas kirjoitti...

Herkullinen aihe. Olen käyttänyt kognitiivisen psykologian kurssilla havaintokehää konkretisoivana esimerkkinä tätä ilmiötä. Kun kerran luet (ja kuulet) jonkin ilmaisun väärin, saattaa olla, että mielikuva (skeema eli sisäinen malli) muodostuu niin vahvaksi, että oikea informaatio ei läpäise suodattimia, aina vaan sen lukee ja kuulee väärin.

Itse kuulin ja luin koulussa yo-kokeisiin valmistautumiseen saakka väärin sanan kovalenttinen. Kuulin ja luin näet, että kyseessä oli kovalehtinen sidos, sillä Boolen atomimallin mukaan piirrettynä atomiparin välille syntyy lehden muotoinen kuvio.

Google vähentää tällaista, koska se korjaa pienet kirjoitusvirheet ja näyttää lähivaihtoehdot. Jos kirjoitan kovalehtinen sidos, Google ehdottaa oikeaa kirjoitusasua.

utukka kirjoitti...

Google on mitä syvin riemun lähde, jos antaa sen kääntää suomalaista englanniksi.
"Kiitos sulle Jeesuksemme" lapseni lauloi hartaasti "Kiitos sulle suksemmemme"

Anonyymi kirjoitti...

muistan hyvin miten meillä ollut hoitopoika pyysi kerran minua soittamaan kappaleen missä lauletaan "tajuun mä santaan" Meni hetki... ah, Paven Pidä huolta oli kyseessä... ... tajuaa myös antaa...

kirlah kirjoitti...

Anne: psykologisesta tekstistä olen joskus muistaakseni lukenut sellaistakin, että on tehty oikein testejä, joissa on jätetty sanoja tekstistä pois tai laitettu joitain ihan kummallisia outoja sanoja väliin.

Tällaisissa tapauksissa aivot vain yksinkertaisesti hyppäävät ne yli, eivät huomioi ollenkaan tai korvaavat ne omituiset sanat jollain tutulla.
Tähänhän perustunee sekin, että vieraita kieliäkin pystyy hyvin lukemaan ja ymmärtämään, vaikka moni sana välissä on tuntematon.

kirlah kirjoitti...

Utukka: Googlen käännöskoneet todella ovat hauskoja, mutta sitten taas alkaa siinä mielessä suututtaa, että joku luulee, että kone voisi ihan oikeasti ottaa huomioon kaikki kielen vivahteet ja jokaisen kielen erikoispiirteet.

anonyymi: :D

utukka kirjoitti...

Huomattava onkin, että käännöskone pyytää apua ja on kiitollinen, jos joku antaa sille paremman vaihtoehdon. Kaikissa kielissä on varmaan koira haudattuna jonnekin. esim. monimerkityksiset sanat.

kirlah kirjoitti...

Utukka: vaikka ihmettelen kyllä, että esim. kännyköihin on saatu automaattinen sanasyöttö melko hyvin, jopa suomen kielen taivutukset ovat siellä mukana. Koneet ovat ihmeellisiä.

marjis kirjoitti...

Kun ajetaan Helsingistä Mikkeliin, tulee jossain vaiheessa opaste, jossa on päällekkäin kahden paikkakunnan nimet:
KOIRANKIVI
KARANKAMÄKI

Jostain syystä luen tuon aina yhteen Koirankakanmäeksi. Enkä ole meidän perheestä ainoa, jolle tuo tapahtuu. :D

kirlah kirjoitti...

Marjis: just tyypillistä, ihminen näkee ja lukee niin kuin luulee asioiden olevan. Pitääkin seuraavalla kerralla katsoa noita kylttejä.

Yhden laulun sanatkin menevät näin: "Lululla oli kolme mieltä" ja yksi jos toinen on luullut, että laulun sanat ovat: "Lululla oli kolme miestä". Lieneekö tuo jälkimmäinen todennäköisempi vaihtoehto, kun kaikki sen niin kuulevat.

Meita kirjoitti...

Anne Rongas: Google voi myös lisätä tällaista, kuten minulle kävi etsiessäni Kirlahin toista blogia vieraalla tietokoneella. Kirjoitin "kieltenopen päiväkirja", jolloin näkyviin tuli kysymys "tarkoititko 'kielteinen päiväkirja'?" Tämän jälkeen olen aina mielessäni nimittänyt blogia kielteiseksi päiväkirjaksi.

kirlah kirjoitti...

Meita: vai niin. Olisi nyt kone edes ehdottanut myönteistä päiväkirjaa :D

Allu kirjoitti...

Näin eilen jossain blogissa sanan "byrokratia" kirjoitettuna "pyrogratia". Hassua, miten kirjaimet vaihtelee suuntaan ja toiseen ja beestä tulee pee ja koosta tulee gee. Kiitos tulelle vai mitä se pyrogratia tarkoittaa!

kirlah kirjoitti...

allu: sitähän se tosiaan taitaa ollakin :)

Oppilaat muuten sotkevat usein vieraissa kielissä b:n, d:n ja g:n. Ei äännettäessä, mutta eivät muista, mihin suuntaan mikin vänkyrä kirjoitettaessa olikaan. Sekoittaminen on siis tavallista muillakin kuin LUKI-häiriöisillä.

Hannele kirjoitti...

Kieli on hauskaa.
Minua ei toisten "virheet" ärsytä,
hauskaa ja mielenkiintoista.

Hannele kirjoitti...

P.S.
Suomalaislle tosi vaikeeta tuo kun kirjaimet vaihtelee suuntaan ja toiseen ja beestä tulee pee ja koosta tulee gee. Sen huomaa selvästi kun vanhemmat suomalasiet puhuu ruotsia. Jos ei kuulija sitä tiedä, ei helppo.

Itse muistan, kun ei suu eikä korva kuullut mitään eroa p-orra ja b-orra...
Helposti syntyy väärinkäsitystä :)

Hannele kirjoitti...

Sanon ruattalaisille, et suomen vokaalit äännetään päinvastoin ja puolet konsonanteista puuttuu.
Se ihan tosi :)

Siis ruattalaine ei osaa kirjoittaa Suomi, vaan aina tulee Soumi.
Ja ne b, c, d, f, g, q, x, z puuttuu suomesta.

vilukissi kirjoitti...

(Sekin " jäsenistäsi riippuen" oli myös blogistani). Luin jostain, että vaikka sanan alussa ja lopussa vaihtaisi kirjainten paikkaa keskenään, mutta sanan keskellä ne olisivat oikeassa järjestyksessä, niin sen sanan lukee oikein.

Juicen laulusta: nyt on iloinen Einari / se kun pyörä ei narise..

kuulin aina seuraavasti: nyt on iloinen Einari / se kun pyörä Einari se

enkä tajunnut lauseen sisältöä, vasta viime toukokuussa luin jostain kirjasta, miten sanat kirjoitetaan oikein.

kirlah kirjoitti...

Hannele: minusta on aina jännä ilmiö, miten oma kieli vaikuttaa muihin kieliin. Vaatii suurta ponnistelua, että oppii kuulemaan sellaisia äänteitä tai painotuksia, mitä ei omassa kielessä ole.

Vilukissi: vielä tuosta laulun sanojen väärin kuulemisesta.
Koska kielen ymmärtämiselle on myös erittäin tärkeää se, miten sanat ja lause painotetaan ja rytmitetään, tulee laulettaessa vääriin kohtiin painot, tauot ja intonaatio. Näin ne monet sanat hahmottuvat väärin.

Minusta kielentutkimuksessakin on vieläkin panostettu liian vähän painotuksen ja intonaation eli lausemelodian tutkimiseen.

Varsinkin murteissa sen huomaa. Henkilö ei välttämättä tavallaan puhu murretta: hän ei käytä murresanoja eikä "väännä" niitä murteelliseen muotoon, mutta puheen rytmi saattaa paljastaa mistä päin henkilö on, pätee myös vierasmaalaisiin.

maalainen kirjoitti...

Hei, En löytänyt sähköpostiosoitetta. Kerron vain, että linkki Maalaiseen ei enää päde ja olen oppinut, että Oppitorin ja koko aineen oikea nimitys on Suomi toisena kielenä.

kirlah kirjoitti...

Maalainen: tackar, tackar.

Hannele kirjoitti...

ne afrikkalaiset kurkkuäänteet kuulemma vaikeimmat oppia.