Viime postauksen kommentissa Hannele kyseli,tunnenko Fredrik Lindströmin. -Javisst, det gör jag. Minä jopa omistan pari hänen kirjaansa. Kun asia nyt tuli kerran puheeksi, voin esitellä hänen pari erittäin suositeltavaa kirjaansa ruotsin kielestä.
Fredrik Lindström on ruotsalainen kielitieteilijä. Hän on kirjoittanut mm. kirjaset Världens dåligaste språk ja Jordens smartaste ord. Nämä taskukirjat ovat helppolukuisia, suurelle yleisölle tarkoitettuja, sivuja kummassakin yli 200. Lindström kirjoittaa, että hän kuuli kerran joidenkin poikien keskustelevan ruotsin kielestä ja yksi mainitsi kielen olevan "världens dåligaste språk". Siihen muut korjasivat lauseen kuuluvan "världens sämsta språk". Siinä mielessä muuten "huonoin" maailman kieli, että kielessä ei ole paljon sanoja, synonyymejä eikä ilmauksia verrattuna vaikkapa englantiin. (Hih, luulisi olevan helppoa kielenopiskelijalle).
Kirjoissa esitellään kieltä laidasta laitaan. Niistä löytyy valtaisat määrät uudissanoja eri vuosikymmeniltä, on kauniita ja rumia sanoja. On juttua inhimillisen ajattelun historiasta, miten lapsi oppii kieltä, puhutun ja kirjoitetun kielen suhteesta, vertaillaan ruotsia maailman muihin kieliin. Toisin sanoen kirjoissa käsitellään kaikkea mitä kielestä ylipäänsä voi sanoa.
Fredrik Lindström:
-Världens dåligaste språk. Albert Bonniers Förlag. Första utgåva 2000. Andra tryckningen, printed in Denmark, Viborg 2007.
-Jordens smartaste ord. Albert Bonniers Förlag. Första utgåva 2002. Andra tryckningen printed in Denmark, Viborg 2004.
5 kommenttia:
Ruotsissa löytyy kyllä synonyymejä puhekielestä ja murteista. Juuri siitä oikeasta ruotsista, mitä ei koulussa opeteta. Siitä kirjakielestä ei paljon synonyymejä löydy.
Nykyinen kouluruotsi on kyllä jäänyt ajasta jälkeen todella pahasti. Eihän kukaan puhu oikeasti sillä tavalla, vanhahtavaa kirjakieltä.
TaiNa: Kiinnostaisi tietää, mikä siinä nykyään opetettavassa kirjakielessä nyt niin "vanhahtavaa" on? Ykkösillekin olen juuri vaihtanut ihka uuden kirjan, jonka kaikki osat eivät ole vielä edes ilmestyneet. Ja jos ruotsalaisia lehtiä luen, en ole huomannut mitään ihmeellistä poikkeavaa siellä.
Olisin ikionnellinen, kun saisin suurimman osan oppilaista oppimaan asioille edes yhden ruotsinkielisen merkityksen, puhumattakaan sitten synonyymeistä. Ja kieliopissa kyllä ei päästä juuri aikamuotoja pitemmälle, kyllä minusta pitää osata sanoa vähintäänkin tehdäänkö jotain tänään vai tehtiinkö se jo viime viikolla.
Sitä paitsi, enhän suomen kielessäkään voi alkaa oppilaille opettaa ensimmäiseksi savoa, jossa he tällä hetkellä asuvat. Kyllä he siinä tapauksessa olisivat Helsinkiin mennessään ihan pihalla. Kirjakielihän on kaikissa kielissä kehitetty sitä varten, että kaikki ymmärtäisivät toisiaan.
Tarkoitus on, että koulussa opitaan ihan kielen perusteet, jokaisen on sitten käytännössä kyseisen kielen puhujien keskuudessa opittava alueellisuudet tms.
Ja vielä: koulun kielenopetuksen yksi päämääristä on, että henkilö pystyy tulevaisuudessa saamaan selvää oman ammattialansa teksteistä, esim. juuri sanomalehdistä ja internetistä.
Fredrik sai juuri jonkun palkinnon noista kielijutuistaan. Hänen ohjelmat ovat myös olleet tosi mielenkiintoisia.
Kyllä mulla on paksu synonyymikirjakin.
Ruattissa skånelaiset siirtolaiset saavat oppia skånen murretta.
Siis savoa opetettaisin maahanmuuttajille, jos siellä asuisivat. Ne ääniharjoitukset sillä murteella.
Hannele: Kyllä meilläkin suomen kielessä opetetaan jonkin verran puhekieltä ja joitain paikallisuuksiakin, mutta se tulee sitten itsestään.
Minulle ovat sanoneet itse kieltä opiskelevatkin, että kielen rakenteiden hallinta kirjakieli on hyvä olla pohjana, paikallisuudet oppii sitten käytännössä.
Mieheni opiskeli suomea pari vuotta yliopistolla ja hänestä on vaikea ymmärtää puhekieltä ja murteita. Vaikka oppikin kirjakielen poikkeudet ja taivutukset..
Lähetä kommentti