Jouduitko käpälälautaan

Voikohan kielen kaikkia vertauksia, metaforia, sananlaskuja ja tokaisuja koskaan saada kerätyksi yksiin kansiin? Niistä on julkaistu kirjoja, on erikseen murteellisia tokaisuja ja johonkin tiettyyn aihepiiriin liittyviä. Pakinoitsijat ovat niitä keränneet, tutkijat myös.

Sanonnoissa on havaittavissa, että ne ovat vanhoja – niissä esiintyy nykyihmiselle vieraita asioita, monet ilmaukset maataloudesta ja luonnosta tai eläimiin liittyviä. Esim. ei pysy kärryillä, ammuttu karhu, teerenpeli, päätön kana, kananlento (kotona teurastus), heinämies, kanto kaskessa, kuoria kermat, vettä myllyyn, käpälälauta. Tai on paljon uskonnosta tulevia: viimeistä päivää, maailmanlopun edellä, tuomiopäivään asti, piru Raamattua, painaa kuin synti.
Joku on muuten joskus kysynyt, mitä tarkoittaa, kun synti painaa. Ei taida siis nykyihmistä synnit painaa! Sehän on vain ihan yksinkertaisesti niin, että kun on tehnyt jotain väärää, ihmisen mieltä painaa kuin raskas taakka – tai siis ainakin pitäisi painaa!

Annikki on sanojensa mukaan ihastunut parin sanan tokaisuihin ja pistellyt niitä peräkkäin, ja syntyi tällaista:

- pannaan JAUHOT SUUHUN tai sitten RUKKASET NAULAAN tai NENÄ JOKA PAIKKAAN

- EI PYSYTÄ KÄRRYILLÄ, EI PANNA TIKKUA RISTIIN, EI PÄÄTÄ PALELE mutta MENNÄÄN MUTKAISTA TIETÄ NÄKYMÄTTÖMIIN, MUTKAN KAUTTA SUORAAN ja ELETÄÄN KUIN VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ sekä joku KÄÄNTÄÄ KELKKANSA

- ja joskus MYRKYN LYKKÄS ja oltiin melkein KUIN MAAILMANLOPUN EDELLÄ, mutta silloin koetettiin olla KIELI KESKELLÄ SUUTA, vaikka oltiin KUIN TULISILLA HIILILLÄ, HIUSKARVAN VARASSA, ja vielä iski SALAMA KIRKKAALTA TAIVAALTA, niin kaikki hävisi KUIN TUHKA TUULEEN, oli MENNEEN TALVEN LUNTA, ja jäätiin NUOLEMAAN NÄPPEJÄÄN; silloin kaikki meni KUIN KANKKULAN KAIVOON tai KUIN HOHTIMET KAIVOON

- jollakin on RUUVI LÖYSÄLLÄ, hän on lisäksi KUIN HIRTTÄMÄTÖN LURJUS, vaikka hän on osaavinaan kaiken KUIN VETTÄ VAAN ja kaikki tulee KUIN PYSSYN SUUSTA, mutta kun hän on aina KUIN MYRSKYN MERKKI tai PERSIISEEN AMMUTTU KARHU; ja näitä ihmisiähän on PILVIN PIMEIN tai VAIKKA LAMPAAT SÖIS

- HETI KÄTTELYSSÄ voi huomata, että aina hän PITÄÄ TEERENPELIÄ, on KUIN METSO SOITIMELLA sekä ryntäilee kaikkialle KUIN PÄÄTÖN KANA; ja vaikka minä yritän KANTAA KORTENI KEKOON, HEILUA KUIN HEINÄMIES, esimies EI YMMÄRRÄ YSKÄÄ, vaan minä saan odotella palkankorotusta KUIN KUUTA NOUSEVAA, ja minulla on sentään MATTI KUKKAROSSA

- työkaverini on joka asiassa VASTARANNAN KIISKI ja KANTONA KASKESSA, lukee kaikkea KUIN PIRU RAAMATTUA, EI PYSY RUODUSSA, mutta KUORII KERMAT PÄÄLTÄ; niin minä SAAN VETTÄ MYLLYYNI ja TUULTA PURJEISIIN, kun pitäisi PUHALTAA YHTEEN HIILEEN, ja sitten olen lopuksi SEKAISIN KUIN HAMINAN KAUPUNKI

- minulla oli siinä OMA LEHMÄ OJASSA ja asia PAINOI minua KUIN SYNTI; lisäksi sitä pitää kantaa TUOMIOPÄIVÄÄN ASTI; sitten JOUDUIN KÄPÄLÄLAUTAAN, kun OMAT KOIRAT PURIVAT, vaikka en ollut PEKKAA PAHEMPI ja olin yrittänyt olla aina KUIN KALA VEDESSÄ; jutusta tuli LYHYT KUIN KANANLENTO